Tieni varrella tapaamia 2 | Page 8

aivan luonnollinen.
Meid?n pieniss? oloissammehan kappaleet keskim??rin menev?t vain noin 5 à 6 kertaa -- toiset v?h?n useammin, toiset taas eiv?t sit?k??n -- ja siksi t?ytyy ehtimiseen harjoittaa uutta. On alituinen vaihtelu, alituinen kiire, eik? nuorta Fanny? t?ss? ollenkaan s??stetty. Esimerkkin? siit?, mit? h?nelt? vaadittiin, olkoon mainittu, ett? h?nen esim. kymmeness? p?iv?ss? t?ytyi harjoittaa Cypriennen osa Sardoun huvin?ytelm?ss? ?Erotaan pois?, jossa aina oli totuttu n?kem??n mit? etevimm?t kyvyt. Seh?n kuului aikoinaan Ida Aalberginkin loisto-osiin ja siin? on Helsingin yleis? sittemmin saanut ihailla Betty Nansenia. Fanny Grahn tiesi, ett? h?nell? oli suuret edelt?j?t ja jo siit? syyst? h?n ponnisti kaikki voimansa, ja teki ty?t? kuumeisesti ja uupumattomasti. Kun se suuri p?iv? sitten koitti, todettiin, ett? h?n oli aivan erinomainen, ett? h?nen vertaistaan ei viel? koskaan oltu n?hty. _K. F. Vasenius_ (nim. ?Bis?,) joka on kirjoittanut teoksen Fanny Grahnista n?yttelij?n?, sanoo siin?, ett? vaikka h?n el?m?ss??n oli n?hnyt monta Cypriennen esitt?j??, voitti Fanny heid?t kaikki er??ss? suhteessa. Kaikki muut olivat olleet jo kypsyneit? naisia, Fanny Grahn yksin oli yht? nuori, yht? s?teilev?, yht? naivi kuin Sardoun Cyprienne.
Niin monessa muussakin yleisesti tunnetussa ja ensim?isten teatteridiivojen luomissa osissa h?nt? k?ytettiin kuten esim. Suzannena Pailleronin ?Ik?v?ss? seurassa? Perditana Shakespearen ?Talvisessa tarinassa?, Sigridin? tuossa pohjoismaalaisessa kappaleessa ?Br?llopet p? Ulf?sa? y. m. Ja sitten taas h?nen piti esiinty? aivan toisenlaisissa osissa kuten nuorena Kaarlo kuninkaana Topeliuksen kirjoittamassa ja Paciuksen s?velt?m?ss? oopperassa ?Kaarlo Kuninkaan mets?stys? sek? nuorena Richelieun herttuana kappaleessa ?Richelieun ensim?inen sotainen uroty??. Arvostelut olivat aina hyvin kehoittavia ja kiitt?vi?, sek? totesivat, ett? t?m? nuori, runsaslahjainen n?yttelij?alku yht? mittaa edistyi. Ja kuitenkin on lis?tt?v?, ett? sen aikuiset teatterikriitikot olivat sangen vaativaisia ja ett? heid?n joukossaan olivat maamme ensim?iset esteetikot sellaiset kuin prof. _G. G. Estlander_, tri Fredrik Berndtson y. m. jotka tunsivat alansa t?ydellisesti, eiv?tk? suinkaan suotta tunnustavia sanojaan tuhlanneet.
Fanny Grahnin nimi ja maine oli jo ehtinyt tulla niin tunnetuksi Pohjanlahden toisella puolellakin, ett? h?nelle sielt? tuli mit? edullisin ehdotus. H?nelle tarjottiin nimitt?in tilaisuutta p??st? Tukholman kunink. teatteriin, miss? h?nen ei ensink??n olisi tarvinnut ehtimiseen harjoittaa uutta, vaan h?n olisi ehtinyt syventym??n teht?viins? ja sit?paitsi saanut mit? parhainta ohjausta. Se oli tietysti hyvin houkuttelevaa, mutta kun kaikki yst?v?t ja tuttavat kovasti kehoittivat h?nt? j??m??n, uudisti h?n taaskin kontrahtinsa t?k?l?isen teatterin kanssa. Mutta tietysti t?m? mahdollisuus kerran p??st? v?ljemmille vesille j?i kytem??n h?nen mieleens?, ja siksi ymm?rt?? niin hyvin, ett? taiteilijauran keskeytt?minen ei suinkaan ollut h?nelle mik??n kevyt teht?v?. Olihan se ollut yht?mittaista nousua, yht?mittaista voittoisaa eteenp?in kulkua. Ei h?n viel? ollut tuntenut mit??n pettymyst? tai kyll?stymist?. Aurinkoisena ja kullanhohtavana loisti h?nen mielikuvituksessaan se suuren todellisen taiteen ihana temppeli, jota kohti h?n koko ajan pyrki ja jonka niin harvat saavuttavat.
Luultavasti h?n aluksi tunsi mit? suurinta kaipuuta j?tetty??n sen ty?alan, johon h?n niin tavattomasti oli kiintynyt, mutta v?hitellen hankki kuvaamataide ja vanhojen mestarien taideaarteisiin syventyminen h?nelle korvausta. Hyvin kuvaavaa on muuten, ett? h?n, joka niin paljon oli eritellyt ihmisten luonteita ja tulkinnut heid?n sielunel?m?ns? ilmauksia ja heid?n eleit??n, enin oli huvitettu muotokuvista. Harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, muodostavat nimitt?in muotokuvat huomattavimman osan Sinebrychoffin kokoelmassa.
Onneksi oli h?nen puolisonsa my?skin innostunut taiteesta ja niin taide-esineiden ja taideteosten kokoominen muodostui heid?n p??harrastuksekseen, heid?n suureksi el?m?nteht?v?kseen. He hankkivat t?h?n kaukaiseen maahan sellaisia maalaustaiteen helmi?, joita t??ll? ei viel? koskaan ole ollut, he iloitsivat niist? ja tahtoivat ett? muutkin, sitten kun heit? ei en?? ollut, saisivat niist? iloa.
?Aina kun Paul ja min? palasimme kotiin seuroista ja kutsuista?, kertoi rva S., niin me syleilimme toisiamme ja sanoimme: 'Ei miss??n ole niin hyv? olla, kuin t??ll? kotona.'
Mutta niinp? rva S. hoitikin t?t? kotiaan kuin silm?ter??ns?, eritt?inkin juuri sen taidekokoelmaa. H?n piti sit? lainana, uskottuna leivisk?n?, josta h?nen tuli vastata. Joka taide-esine, joka huonekalu oli sellainen kuin olisi se juuri tullut valmistuspajastaan ja kuitenkin oli moni jo ollut talossa vuosikymmeni?.
Salin pronssikruunut esim. olivat riippuneet sen katossa jo sata vuotta ja kuitenkin ne hohtivat ja kimaltelivat aivan kuin uudet. Ne olivat jo kyll? aivan mustuneet h?nen taloon muuttaessaan, mutta h?n antoi ottaa ne alas, ruuvasi joka metalliosan erikseen, pesi ne l?mpim?ss? vedess?, johon oli pantu muutama tippa ammoniakkia ja sitten niit? hangattiin niin kauan kunnes ne tulivat aivan kirkkaiksi.
Rva S:ll? oli joka esinett? varten omat, itse keksim?t puhdistustapansa ja puhdistusv?lineens? ja niist? pidettiin kiinni. -- Taideyhdistyksen intendentti _M. W?nerberg_ toi h?nelle kerran pienen painetun vihkosen, jossa h?n neuvoi miten tauluja tulee hoitaa ja puhdistaa.
?Ennenkuin luen t?m?n, niin suonette, ett? min? kerron, miten minulla on tapana tehd??, sanoi rva S. ja teki sitten selkoa menettelytavastaan, miten esim. kev?isin jokainen taideteos pyyhittiin pehme?ll?, erityisest? kankaasta tehdyll? rievulla, joka k?ytett?ess? rutistettiin pallon muotoiseksi, miten taulujen kehyksi? varten taas oli erikoiset tomur?tit ja pienet puikot, joiden avulla kaikki niiden koristukset ja leikkaukset saatiin puhdistettua, miten jokainen taulu senj?lkeen peitettiin verholla, jotta ei kes?aurinko sit? pahentaisi. T?m?n kuultuaan arveli herra W?nerberg, ettei h?nell? ollut mit??n neuvoja annettava rva S:lle, mutta pikemmin h?nelt? opittava.
Tapa mill? rva S. puhui n?ist? k?yt?nn?llisist? teht?vist??n, oli varsin mielenkiintoinen. Se osoitti erityist?