Tieni varrella tapaamia 1 | Page 3

oli liiaksikin Amalia t?din mielest?, sill? h?n p??tti matkustaa holhokkiensa kera Dresdeniin, jotta he olisivat tilaisuudessa oikein todenteolla jatkamaan opintojaan, Anna soittamaan ja Eva maalaamaan. Eva oli silloin kahdeksantoista vuotias, Anna kahdenkymmenen ja molemmat niin lupaavat, miellytt?v?t ja suloiset, ett? er?s henkil?, joka n?ki heid?t n?ihin aikoihin, vertasi heit? kahteen ruusunnuppuun.
[Kuva: Eva Ingman. Anna Ingman. Dresdeniin matkustaessaan.]
[Kuva: Amalia Perander Eva Ingmanin maalaaman taulun mukaan.]
Tarmokkaasti he Dresdeniin asetuttuaan tarttuivat ty?h?n, edistyiv?t nopeasti ja nauttivat sanomattomasti kaikesta siit? uudesta ja kauniista, joka siell? tulvi heit? vastaan. Ei silloin viel? ollut kysymyst?k??n siit?, ett? he j?isiv?t sinne ainaiseksi. Se oli vain opintomatka, ja parin vuoden p??st? he palasivat j?lleen kotimaahan, p?? t?ynn? tuumia. Anna oli valmistautunut soitto-opettajaksi, Evan erikoisala oli muotokuvamaalaus, ja molemmat toivoivat saavansa kotimaassa ty?t? ja toimeentulonsa, ja siin? sivussa he my?skin tahtoivat itse viel? paljon edisty?.
Mutta kuten monille muillekin, jotka jo kauan ovat oleskelleet suuressa maailmassa, tuotti kotiintulo Ingmaneillekin pettymyst?. He olivat jo niin kauan liikkuneet v?ljemmill? vesill?, ett? nyt tuntui aivan silt? kuin olisivat tulleet suletuiksi pieneen lammikkoon. Ansioty?h?n ei ollut paljoakaan tilaisuutta ja edistymiseen viel? v?hemmin. Monet olivat sit? mielt?, ettei sellaisten ollut tarvis hankkia itselleen ty?t? ja tuloja, joilla oli varoja oleskella niin pitk?t ajat ulkomailla. Ja kaikki t?m? kypsytti heiss? p??t?ksen l?hte? uudelleen Dresdeniin, ja sinne he sitten j?iv?t. Anna rupesi antamaan soittotunteja, sill? oppilaista ei ollut koskaan puutetta, ja sit?paitsi h?nest? aikaa my?ten tuli suurien amerikalaisten ja europalaisten musiikkilehtien kirjeenvaihtaja. Eva maalasi ahkerasti itse, muun muassa von *Oerin*, *Suchodolskin* ja *Karl Bantzerin* johdolla, ja rupesi samalla saamaan sek? muotokuvatilauksia ett? oppilaita. V?list? h?n taas j?tti Dresdenin pitk?ksi aikaa ja matkusti toisiin suuriin taidekeskuksiin, kuten M��ncheniin, Firenzeen, Roomaan ja Lontooseen j. n. e. ja syventyi sik?l?isiin suuriin kokoelmiin sek? j?ljensi niist? monet taideteokset. N?ill? matkoillaan h?n aina teki intressantteja tuttavuuksia, joutui asumaan huomattujen henkil?iden luo, kuten esim. taiteilija Prellerin perheeseen, Weimarissa maalaustaidetta tutkiessaan, ja solmi l?pi el?m?n kest?vi? yst?vyysliittoja.
[Kuva: Eva Ingman maalaa J. W. Snellmanin kuvaa Hypotekiyhdistyst? varten v. 1908.]
Siin?kin suhteessa Eva Ingman erosi nimitt?in niin kauniisti muista, ettei h?n milloinkaan j?tt?nyt kirjett? vastaamatta ja pyynt?? t?ytt?m?tt?, kun h?nen puoleensa vain kerran k??ntyi. Ja t?ll? tavalla yll?piti h?n vuorovaikutusta ja tuttavuutta niiden monien kanssa, joita h?n el?m?ns? varrella oli tavannut. Ellei olisi tiennyt miten paljon h?nell? oli tuttavia, olisi voinut luulla olevansa aivan erityisesti h?nen mieless??n ja ajatustensa esineen?, niin herttaisesti h?n aina kirjoitti ja muisti l?hett?? sek? joulu-ett? uudenvuoden toivotuksia.
[Kuva: Ingmanien salonki Dresdeniss?.]
En oikeastaan ymm?rr?, mitenk? Eva Ingman ehti niin paljon enemm?n kuin muut ihmiset, ehti maalata, kirjoittaa, lukea, matkustella, seurustella, hoitaa kotiaan, olla erinomainen em?nt? j. n. e., mutta luulen, ett? se riippui h?nen my?t?syntyneest? ty?kyvyst??n ja liikkuvaisuudestaan. H?ness? ei havainnut hituistakaan suomalaista hitautta; kevyesti, aivan kuin leikkien, h?n antautui toimesta toimeen, osoittamatta mink??nmoista kiirett?, h?tik?imist? tai v?symyst?.
Ja kuitenkin olivat jo h?nen seurusteluvelvollisuutensa niin suuret, ett? moni olisi n??ntynyt niiden alle. Ingmanien taiteellinen koti Dresdeniss? muodostui nimitt?in aikojen kuluessa tyyssijaksi, jonne kaikki suomalaiset, kaikki skandinaavit ja yleens? Dresdeniss? asuvat muukalaiset mielell??n pist?ytyiv?t. Runoilija kreivi Snoilsky puolisoineen esim. oli kahdeksankymmenluvulla jokap?iv?inen vieras heid?n kodissaan, niinik??n runoilija Erkko, joka samaan aikaan oleskeli siell?. Ja samalla tavalla voisi mainita niin lukemattomia muita. Ken oli ennest??n tuttu, meni sent?hden, ken ei ollut, meni neuvoja ja opastusta saamaan, tai vain siksi, ett? vieraalla pohjalla ollessa oli niin hauskaa tavata herttaisia, sivistyneit?, yst?v?llisi? ihmisi? ja kodin, joka oli niin sopusuhtainen ja kaunis. Dresdeniss? oleskeleminen ja Ingmanien luona k?yminen, ne kuuluivat ihan yhteen.
Pari vuotta ennen Evaa kuoli heid?n t?tins? Amalia Perander, joka kaikkina n?in? vuosina oli ollut heid?n kanssaan. H?n oli jo silloin 90-vuotias ja viime aikoina sivullisen silmiss? jotenkin vaativainen, h?n kun tahtoi, ett? kaikki talossa piti j?rjestett?m?n juuri h?nen tahtonsa mukaan. Mutta aivan ihmeellisen kauniisti ja k?rsiv?llisesti molemmat sisaret siihen alistuivat ja hoitivat h?nt? mit? ep?itsekk?immin aivan loppuun asti.
[Kuva: Eva Ingmanin maalaamia tauluja (alkuper?isi?), joita h?nen kuoltuaan oli n?ytteill? Naisten ??nen toimistossa.]
"En min? tahtoisi tulla vanhaksi", sanoi Eva kerran, johon kyll? ehk? vaikutti se, ett? h?n oli l?helt? n?hnyt, miten vaivaloinen ja puolinainen oikein vanhan ihmisen el?m? oli. "No, kauanko sin? tahtoisit el???" kysyi toinen. "Noin kuudenkymmenen-vuotiaaksi", oli vastaus.
[Kuva: Eva Ingmanin maalaamia tauluja (j?ljenn?ksi?) joita h?nen kuoltuaan oli n?ytteill? N. ?:n toimistossa.]
Ihmeellisesti t?m? toivo sitten toteutuikin. H?n meni pois silloin, kun viel? oli t?ysiss? voimissa ja ty?kyky murtumaton, kun kaikki yst?v?t ja ennen kaikkea h?nen ainoa armas sisarensa niin mielell??n olisivat tahtoneet pit?? h?net t??ll?. Mutta se, ett? h?n itse oli toivonut p??sev?ns? pois, ennenkuin oli loppuun kulunut, lievensi hieman sit? katkeruutta ja surua, jota t?m? kuolinsanoma niin laajoissa piireiss? her?tti sek? h?nen uudessa kotimaassaan ett? t??ll? meill?.

ANNA BERENDSEN.
Routavuosina, jolloin oli hyvin t?rke?t?, ett? Suomen vanhurskas asia saatiin Europan tietoisuuteen ja ett? sill? oli sanomalehtimaailmassa yst?vi? ja puoltajia, jotka tunsivat sen ahdinkotilan, oli er?s tanskalainen muita innokkaammin ottanut meit? t?ss? suhteessa auttaakseen.
T?m? henkil? oli *Ivar Berendsen* K?penhaminassa.
H?n tunsi Suomen asiat perinpohjin ja osasi kirjoittaa niist? sek? pirte?sti ett? vakuuttavasti,