Tieni varrella tapaamia 1 | Page 4

eik? suinkaan vain oman maansa lehtiin, vaan h?n sirotteli tietoja Suomesta siihen aikaan yltymp?ri Europaa.
Mutta mik? juuri teki Ivar Berendsenist? niin uskollisen ja l?mpim?n Suomen yst?v?n? Miksi juuri h?n heitt?ytyi taisteluun meid?n oikeuksiemme puolesta? Kyll? se suureksi osaksi oli h?nen suomalaisen puolisonsa ansio. Ken l?hemm?lti oppi tuntemaan *Anna Berendsen'in*, o. s. Levonius, h?n sen hyvin ymm?rsi.
Tutustuin Anna Berendseniin tuona meid?n historiassamme niin kohtalokkaana vuotena 1899. Koko el?m? k?vi silloin Suomen politiikan merkeiss? ja siit? mekin yhten??n puhuimme. H?n n?ytti minulle er?st? nahkakantista salkkua, joka oli t?ynn? Suomen kysymyst? koskevia tietoja: asiakirjoja, lentolehtisi? ja sanomalehtikirjoituksia. Sit? kutsuttiin "musteriksi" ja se paisui viikko viikolta, sill? meill? tapahtui yht?mittaa sellaista, joka taas pani mielet liikkeelle ja kyn?t k?ym??n.
[Kuva: Anna Berendsen.]
Berendseneill? oli miltei kaikki Suomen politiikkaa koskevat langat k?siss??n, he tiesiv?t kaikki taistelusuunnitelmat ja kaikki uutiset. He olivat tavallaan keskushenkil?t tuossa Suomen hyv?ksi toimeenpannussa kansainv?lisess? adressipuuhassakin, jota erityinen l?hetyst? sitten meni tsaarille viem??n. Er?s l?hetyst?n j?seni? oli tanskalainen, tri *Norman-Hansen*, ja h?nen teht?v?kseen tuli Pietarista s?hk?tt?? kaikki sit? koskevat uutiset ja k??nteet Berendsenille. Mutta tiedot piti panna sellaiseen muotoon, ettei ne her?tt?isi mit??n ep?ilyksi? ven?l?isiss? s?hk?virkailijoissa y. m. urkkijoissa. Siksi ne l?hetettiin K?penhaminan tullivirastoon, jonka p??llikk?n? Berendsen toimi ja kulkivat pelkkin? tavarauutisina.
[Kuva: Senaattori Trarieux.]
[Kuva: Prof. Van der Vlugt.]
Kun siis esim. ranskalainen senaattori *Trarieux*, joka oli l?hetyst?n puheenjohtaja, oli saapunut, s?hk?tettiin, ett? "hyv? ranskalainen viini on tullut perille", kun hollantilainen professori ja lakimies *Van der Vlugt* saapui, puhuttiin Hollannin sillil?hetyksest? ja italialainen prof. *Brusa* kulki makaroonien nimell?. Ja kun heikko tsaari, neuvonantajiensa toimenpiteiden johdosta, ei vastaanottanut l?hetyst??, eik? siis t?m? taiteellinen adressi, jossa eri maiden merkkihenkil?t mit? kohteliaimmassa muodossa puhuivat Suomen puolesta, koskaan joutunut h?nen k?siins?, tuli taaskin K?penhaminan tullivirastoon s?hk?sanoma, jossa ilmoitettiin, ett? "koko lasti kaatui ennen perille p??s???n". Sielt? uutinen sitten levisi oikeassa muodossa Europan sanomalehtiin.
[Kuva: Prof. Brusa. Tri Norman-Hansen.]
N?in? raskaina surun vuosina kuului ihan asiaan, ett? jokainen suomalainen, ken oli hiukankin innostunut maansa politiikasta, k?vi Berendseneill? K?penhaminassa ollessaan, oli h?n sitten ennest??n talossa tuttu tai ei. Ja samaa tapaa jatkettiin sittenkin, vaikka olosuhteet meill? hiukan valkenivat. Ja aina suomalaiset olivat siell? tervetulleet. Oli p?iv?lliskutsut tai muut merkkitilaisuudet, aina suomalaisille annettiin siell? kunniasija ja kohdeltiin rakkaimpina vieraina. Sill? vaikkakin talon em?nt? oli el?ytynyt uusiin oloihinsa, ei ne silti olleet heikontaneet h?nen rakkauttaan is?nmaahan.
P?invastoin! Suomella oli ensi sija h?nen syd?mess??n, sen suruja h?n kantoi, sen menestyksist? h?n iloitsi. Miten onnellinen h?n esim. oli sen johdosta, ett? Suomen naiset olivat saaneet valtiollisen ??nioikeuden, sen muistaa jokainen meik?l?inen, ken oli mukana Kansainv?lisess? ??nioikeuskongressissa K?penhaminassa 1906, jonka j?rjest?misess? Anna Berendsenkin oli ollut mukana ja tapansa mukaan ottanut paljon k?yt?nn?llisi? teht?vi? suorittaakseen. Sen sijaan ett? siteet v?hitellen olisivat k?yneet h?llemmiksi, tulivat ne vuosien kuluessa yh? lujemmin solmituiksi.
Ani harva suomalainen nainen on vieraalle pohjalle jouduttuaan ollut tilaisuudessa toimia niin paljon maansa hyv?ksi kuin Anna Berendsen. Oli aikoja, jolloin suomalaisten auttaminen oli h?nen p??teht?v?ns?, jolloin h?n kokonaan eli Suomen asioita edist??kseen. -- My?skin h?nen puolisollaan oli jonkun verran harrastusta Suomen asioihin jo siihen aikaan kun he tutustuivat, mutta luultavasti se ilman Anna rouvaa olisi ajan mittaan sammunut.
[Kuva: Ivar Berendsen]
Anna Berendsen kertoi heid?n tutustumisestaan, ett? h?n er??ss? meik?l?isess? rannikkolaivassa oli n?hnyt tumman, vilkkaan miehen, joka sujuvalla ranskankielell? hyvin innokkaasti keskusteli muutamien ven?l?isten kanssa. H?nen ensi ajatuksensa oli, ett? mies oli ranskalainen, mutta pian h?n muutti mielt?, kun t?m? k??ntyi h?nen ja h?nen matkatoverinsa puoleen ja t?ll? kertaa jotenkin selv?ll? ruotsinkielell? rupesi kyselem??n heilt? monenmoisia asioita, muun muassa suomenkielen rakenteesta, taivutustavoista y. m. H?n oli omin p?in hiukkasen lukenut suomalaista kielioppia ja vastaanotti siksi heid?n tiedonantonsa hieman kriitillisesti. Ivar Berendsen on nimitt?in erinomainen kielinero, eli kuten h?n itse paljoa vaatimattomammin sanoo "on h?nen aivonsa todellinen romukamari kaikenlaisia kieli? varten".
T?t? n?in satunnaisesti alotettua tuttavuutta jatkettiin sitten seuraavana kes?n? v. 1890, jolloin oli pohjoismaalainen opettajakokous K?penhaminassa ja jonne Anna Levoniuskin oli tullut. Siell? oli Ivar Berendsen koko ajan nuoren suomalaisen tuttavansa opas ja seurakumppani sill? seurauksella, ett? seurustelu p??ttyi pysyv?iseen kumppanuuteen ja yhdess?oloon.
Hyvin pirte? ja intelligentti oli se seurapiiri, johon Anna Berendsen K?penhaminaan muutettuaan joutui. Sek? kirjailijoita ett? taiteilijoita, sek? valtiollisessa el?m?ss? ett? yhteiskunnallisella alalla toimivia henkil?it? siihen kuului, niin ett? Anna Berendsenille heti tarjoutui hyv? tilaisuus perehty? Tanskan henkiseen el?m??n ja sen etevimpiin edustajiin. Ja h?n olikin eritt?in vastaanottavainen ja omisti itselleen vuosien kuluessa mit? parasta on tanskalaisessa kulttuurissa.
Tuskin miss??n n?kee taiteellisemmin ja hauskemmin sisustettuja koteja kuin Tanskassa, olivat ne sitten v?h?varaisten tai varakkaiden perustamat. Kaikki niiss? on suhteellista ja sopusointuista: huonekalut, kuvat ja tarve-esineet. Anna Berendsenin koti oli juuri noita aitotanskalaisia, jossa kukin kalu oli oikealla paikallaan ja jossa taideteoksien lukum??r? oli niin suuri, ett? er?s vieras jo ehdotti kataloogin laittamista, jotta niihin helpommin perehtyisi. -- H?nen ulkonainen esiintymisens? ja k?yt?ksens? k?vi samaten vuosien kuluessa yh? pehme?mm?ksi, sirommaksi ja sulavammaksi. "Eip? h?nt? luulisi suomalaiseksi", sanoi er?s muukalainen, joka paljon oli oleskellut Suomessa ja n?hnyt meik?l?isten kankeuden ja ujouden. -- Ivar Berendsenin tahdosta h?n my?skin opetteli tanskaa niin, ett? osasi puhua sit? aivan