Tieni varrella tapaamia 1 | Page 4

että täällä meillä.

ANNA BERENDSEN.

Routavuosina, jolloin oli hyvin tärkeätä, että Suomen vanhurskas asia
saatiin Europan tietoisuuteen ja että sillä oli sanomalehtimaailmassa
ystäviä ja puoltajia, jotka tunsivat sen ahdinkotilan, oli eräs
tanskalainen muita innokkaammin ottanut meitä tässä suhteessa
auttaakseen.
Tämä henkilö oli *Ivar Berendsen* Köpenhaminassa.
Hän tunsi Suomen asiat perinpohjin ja osasi kirjoittaa niistä sekä
pirteästi että vakuuttavasti, eikä suinkaan vain oman maansa lehtiin,
vaan hän sirotteli tietoja Suomesta siihen aikaan yltympäri Europaa.
Mutta mikä juuri teki Ivar Berendsenistä niin uskollisen ja lämpimän
Suomen ystävän? Miksi juuri hän heittäytyi taisteluun meidän
oikeuksiemme puolesta? Kyllä se suureksi osaksi oli hänen
suomalaisen puolisonsa ansio. Ken lähemmälti oppi tuntemaan *Anna
Berendsen'in*, o. s. Levonius, hän sen hyvin ymmärsi.
Tutustuin Anna Berendseniin tuona meidän historiassamme niin
kohtalokkaana vuotena 1899. Koko elämä kävi silloin Suomen
politiikan merkeissä ja siitä mekin yhtenään puhuimme. Hän näytti
minulle erästä nahkakantista salkkua, joka oli täynnä Suomen
kysymystä koskevia tietoja: asiakirjoja, lentolehtisiä ja
sanomalehtikirjoituksia. Sitä kutsuttiin "musteriksi" ja se paisui viikko
viikolta, sillä meillä tapahtui yhtämittaa sellaista, joka taas pani mielet
liikkeelle ja kynät käymään.
[Kuva: Anna Berendsen.]
Berendseneillä oli miltei kaikki Suomen politiikkaa koskevat langat
käsissään, he tiesivät kaikki taistelusuunnitelmat ja kaikki uutiset. He
olivat tavallaan keskushenkilöt tuossa Suomen hyväksi
toimeenpannussa kansainvälisessä adressipuuhassakin, jota erityinen
lähetystö sitten meni tsaarille viemään. Eräs lähetystön jäseniä oli
tanskalainen, tri *Norman-Hansen*, ja hänen tehtäväkseen tuli
Pietarista sähköttää kaikki sitä koskevat uutiset ja käänteet
Berendsenille. Mutta tiedot piti panna sellaiseen muotoon, ettei ne
herättäisi mitään epäilyksiä venäläisissä sähkövirkailijoissa y. m.

urkkijoissa. Siksi ne lähetettiin Köpenhaminan tullivirastoon, jonka
päällikkönä Berendsen toimi ja kulkivat pelkkinä tavarauutisina.
[Kuva: Senaattori Trarieux.]
[Kuva: Prof. Van der Vlugt.]
Kun siis esim. ranskalainen senaattori *Trarieux*, joka oli lähetystön
puheenjohtaja, oli saapunut, sähkötettiin, että "hyvä ranskalainen viini
on tullut perille", kun hollantilainen professori ja lakimies *Van der
Vlugt* saapui, puhuttiin Hollannin sillilähetyksestä ja italialainen prof.
*Brusa* kulki makaroonien nimellä. Ja kun heikko tsaari,
neuvonantajiensa toimenpiteiden johdosta, ei vastaanottanut lähetystöä,
eikä siis tämä taiteellinen adressi, jossa eri maiden merkkihenkilöt mitä
kohteliaimmassa muodossa puhuivat Suomen puolesta, koskaan
joutunut hänen käsiinsä, tuli taaskin Köpenhaminan tullivirastoon
sähkösanoma, jossa ilmoitettiin, että "koko lasti kaatui ennen perille
pääsöään". Sieltä uutinen sitten levisi oikeassa muodossa Europan
sanomalehtiin.
[Kuva: Prof. Brusa. Tri Norman-Hansen.]
Näinä raskaina surun vuosina kuului ihan asiaan, että jokainen
suomalainen, ken oli hiukankin innostunut maansa politiikasta, kävi
Berendseneillä Köpenhaminassa ollessaan, oli hän sitten ennestään
talossa tuttu tai ei. Ja samaa tapaa jatkettiin sittenkin, vaikka olosuhteet
meillä hiukan valkenivat. Ja aina suomalaiset olivat siellä tervetulleet.
Oli päivälliskutsut tai muut merkkitilaisuudet, aina suomalaisille
annettiin siellä kunniasija ja kohdeltiin rakkaimpina vieraina. Sillä
vaikkakin talon emäntä oli eläytynyt uusiin oloihinsa, ei ne silti olleet
heikontaneet hänen rakkauttaan isänmaahan.
Päinvastoin! Suomella oli ensi sija hänen sydämessään, sen suruja hän
kantoi, sen menestyksistä hän iloitsi. Miten onnellinen hän esim. oli sen
johdosta, että Suomen naiset olivat saaneet valtiollisen äänioikeuden,
sen muistaa jokainen meikäläinen, ken oli mukana Kansainvälisessä
äänioikeuskongressissa Köpenhaminassa 1906, jonka järjestämisessä
Anna Berendsenkin oli ollut mukana ja tapansa mukaan ottanut paljon

käytännöllisiä tehtäviä suorittaakseen. Sen sijaan että siteet vähitellen
olisivat käyneet höllemmiksi, tulivat ne vuosien kuluessa yhä lujemmin
solmituiksi.
Ani harva suomalainen nainen on vieraalle pohjalle jouduttuaan ollut
tilaisuudessa toimia niin paljon maansa hyväksi kuin Anna Berendsen.
Oli aikoja, jolloin suomalaisten auttaminen oli hänen päätehtävänsä,
jolloin hän kokonaan eli Suomen asioita edistääkseen. -- Myöskin
hänen puolisollaan oli jonkun verran harrastusta Suomen asioihin jo
siihen aikaan kun he tutustuivat, mutta luultavasti se ilman Anna
rouvaa olisi ajan mittaan sammunut.
[Kuva: Ivar Berendsen]
Anna Berendsen kertoi heidän tutustumisestaan, että hän eräässä
meikäläisessä rannikkolaivassa oli nähnyt tumman, vilkkaan miehen,
joka sujuvalla ranskankielellä hyvin innokkaasti keskusteli muutamien
venäläisten kanssa. Hänen ensi ajatuksensa oli, että mies oli
ranskalainen, mutta pian hän muutti mieltä, kun tämä kääntyi hänen ja
hänen matkatoverinsa puoleen ja tällä kertaa jotenkin selvällä
ruotsinkielellä rupesi kyselemään heiltä monenmoisia asioita, muun
muassa suomenkielen rakenteesta, taivutustavoista y. m. Hän oli omin
päin hiukkasen lukenut suomalaista kielioppia ja vastaanotti siksi
heidän tiedonantonsa hieman kriitillisesti. Ivar Berendsen on nimittäin
erinomainen kielinero, eli kuten hän itse paljoa vaatimattomammin
sanoo "on hänen aivonsa todellinen romukamari kaikenlaisia kieliä
varten".
Tätä näin satunnaisesti alotettua tuttavuutta jatkettiin sitten seuraavana
kesänä v. 1890, jolloin oli pohjoismaalainen opettajakokous
Köpenhaminassa ja jonne Anna Levoniuskin oli tullut. Siellä oli Ivar
Berendsen koko ajan nuoren suomalaisen tuttavansa opas ja
seurakumppani sillä seurauksella, että seurustelu päättyi pysyväiseen
kumppanuuteen ja yhdessäoloon.
Hyvin pirteä ja intelligentti oli se seurapiiri, johon Anna Berendsen
Köpenhaminaan muutettuaan joutui. Sekä kirjailijoita että taiteilijoita,
sekä valtiollisessa elämässä että yhteiskunnallisella alalla toimivia

henkilöitä siihen kuului, niin että Anna Berendsenille heti tarjoutui
hyvä tilaisuus perehtyä Tanskan henkiseen elämään ja sen etevimpiin
edustajiin. Ja hän olikin erittäin vastaanottavainen ja omisti itselleen
vuosien kuluessa mitä parasta on tanskalaisessa kulttuurissa.
Tuskin missään näkee taiteellisemmin ja hauskemmin sisustettuja
koteja kuin Tanskassa, olivat ne sitten vähävaraisten tai varakkaiden
perustamat. Kaikki niissä on suhteellista ja sopusointuista: huonekalut,
kuvat ja tarve-esineet. Anna Berendsenin koti oli juuri noita
aitotanskalaisia,