Tieni varrella tapaamia 1 | Page 2

vuotta omaa ikäänsä nuorempi. Hän oli notkea ja kevyt
kuin keijukainen, jaksoi astua pitkiä matkoja, maalata tuntikausia kun
oli kiireitä töitä, kiertää maita ja mantereita ja sitten taas seurustella ja
huvitella. -- Hän oli aivan kuin syntynyt kieliniekaksi. Toistakymmentä
kieltä hän jo hallitsi ja yhä hän harjoitteli uusia. Häntä huvitti lukea
maailmankirjallisuuden mestariteoksia alkukielellä: Shakespearin
draamoja englannin kielellä, Danten Divina Commediaa italian kielellä,
Cervantesin Don Quixotia espanjan kielellä, Virgiliuksen Aeneidia
latinaksi, Dostojevskin Raskolnikovia venäjäksi j. n. e. Iltasin, kun
hänen sisarensa *Anna Ingman* musiikkiarvostelujensa takia oli
konserteissa tai oopperassa, istui Eva kotosalla, jottei vanhan tädin
tarvinnut olla yksin, ja silloin hänen paras huvinsa oli syventyä eri
maiden klassilliseen kirjallisuuteen.
Ja mitä hän kerran oli lukenut, sen hän osasi. Hänellä oli nimittäin
aivan kadehdittavan hyvä muisti. Yhtäkkiä, hänen kanssaan
keskustellessa, kun jokunen sana tai ajatus antoi aihetta siihen, saattoi
hän toistaa kohtia Kalevalasta, Ibsenin Per Gyntistä, Holbergin tai
Molière'in komedioista y. m., puhumattakaan saksalaisista kirjailijoista,
joiden henkisten muistomerkkien ympäröimänä hän eli. En ole koskaan
tavannut henkilöä, joka niin kevyesti ja vaivatta olisi sirotellut
ympärilleen sekä vakavia että hauskoja otteita eri kirjailijoiden
teoksista, niin paljon lystikkäitä kaskuja ja sanasutkauksia. -- Yhtä
kevyesti tuntui hän kirjoittaneenkin. Vaikka kirjalliset työt eivät
kuuluneet hänen varsinaiseen elämäntehtäväänsä, oli hän aina
ystäviensä pyynnöstä valmis tarttumaan kynään ja antamaan avustusta
heidän toimittamiinsa julkaisuihin ja lehtiin. Ne koskivat silloin
enimmäkseen taidetta ja kirjallisuutta, ja samassa kun ne kertoivat
hänen harvinaisesta lukeneisuudestaan ja hyvistä tiedoistaan, olivat ne
aina muodollisesti erittäin hienot ja hiotut.
Eva Ingmanissa ei ollut rahtuakaan kunnianhimoa ja halua tulla
huomatuksi ja kuuluisaksi. Hän rakasti kulttuuria sen itsensä takia, eikä
käyttänyt kielitietojaan ja maalaustaitoaan hankkiakseen itselleen
tunnettua nimeä ja suurta mainetta, johon kiusaukseen niin monet muut

hänen sijassaan varmaankin olisivat langenneet. Mutta sensijaan hän oli
aivan ruhtinaallisen antelias ja aina valmis muita ilahuttamaan. Kukapa
on antanut ystävilleen sellaisia suurenmoisia lahjoja kuin Eva Ingman,
jäljentäessään heille heidän lempitaulujaan Dresdenin taulukokoelmista;
ja heidän muotokuviaan hän oli yhtä valmis maalaamaan.
Ei mikään todista hänen rajatonta hyväntahtoisuuttaan ja
anteliaisuuttaan paremmin kuin seuraava, hänen serkkujensa kertoma
tapaus. Eva Ingman oli eräänä kesänä kotimaassa käydessään oleskellut
Ruovedellä ja maalannut siellä muun muassa erään pienen tytön
muotokuvan. Lapsukainen oli ollut varsin levoton ja vaivalloinen,
mutta lopulta oli Eva kuitenkin saanut hänen pienen naamansa
kankaalle kiinnitettyä. Ja niin onnistunut kuva siitä tulikin, että hän
ilolla ajatteli sen ottamista mukaansa Dresdeniin. Ennen lähtöään pyysi
hän pikku tytön äitiä pesemään itselleen puseron, ja kun sitten oli
kysymys maksusta ja Eva tahtoi tietää mitä hän oli velkaa siitä, vastasi
pesijä: "No kymmenen penniä, mutta kyllä minä olen yhtä tyytyväinen,
jos te annatte tuon tytöstäni maalaamanne kuvan." Eva purskahti
sydämelliseen nauruun. Häntä huvitti niin sanomattomasti tuo ajatus,
ettei luonnon ihminen arvioinut hänen työtään sen kalliimmaksi, ja
seuraus oli, että äiti sai kuvan.
* * * * *
Eva Ingman oli Helsingin lapsia ja hänen vanhempansa olivat
lääketieteen professori *Erik Alexander Ingman* ja *Eva Perander*.
Eva syntyi siihen aikaan vuotta, kun Suomen luonto on kaikkein
ihanimmillaan ja päivä pisin, kesäk. 22 p. 1853, mutta syvä suru vallitsi
silloin hänen kodissaan, sillä hengellään oli äidin täytynyt maksaa
pienokaisensa maailmaan tulo. Mustilla silkkinauhoilla oli hänen
ristikolttinsa koristeltu ja samassa huoneessa hänet kastettiin, missä äiti
lepäsi kirstussaan.
"Kukapa olisi silloin voinut aavistaa", lisäsi Eva hymyillen, kertoessaan
tästä kerran minulle, "että siitä pienestä rääpästä tuli näin iloinen
ihminen".
Mutta ei siinä kyllin, ettei Eva tiennyt mitään äidistään, hämäräksi

hänen muistonsa isästäkin jäi, sillä tämä kuoli, kun Eva oli päässyt
viiden vuoden vanhaksi. Hän ja hänen kahta vuotta vanhempi sisarensa
Anna joutuivat silloin kahden tädin, *Amalia* ja *Sophie Louise
Peranderin*, huostaan, ja *Elias Lönnrot* rupesi heidän holhoojakseen.
Hänen ehdotuksestaan he tulivat viettämään suurimman osan
lapsuuttaan maalla, Pellin tilalla Karjalohjan pitäjässä.
[Kuva: Anna ja Eva Ingman kasvavina.]
Maalla oleskeleminen on yleensäkin onnellisinta lapsille, mutta
varsinkin sillä oli suuri merkitys Evalle, joka sitten joutui niin kauas
isänmaastaan. Siellä Karjalohjan hiljaisuudessa vastaanotti hän niin
voimakkaan vaikutuksen Suomen luonnosta ja sen kauneudesta, ettei
mikään, ei vuodet, ei etäisyys, eikä monet muut myöhemmät
kauneusvaikutelmat sitä koskaan voinut haihduttaa.
Amalia täti, joka oli hyvin johdonmukainen, tarmokas ja jäntevä,
huolehti etupäässä pikku Ingmanien hoidosta ja kasvatuksesta, hänen
sisarensa Sophie Louise heidän opetuksestaan. Hän luki heidän
kanssaan tavallisia kouluaineita, eritoten ranskaa, jossa hän oli varsin
taitava, ja valmisti heidät niin hyvin, että kun sitten tuli aika lähteä
kouluun, pääsivät he ruotsalaisen tyttökoulun yläluokille. -- Amalia täti
seurasi tietysti holhokkejaan Helsinkiin ja järjesti heille täällä
koulukortteerin, jonne myöskin vastaanotti heidän serkkunsa, *Fanny*
ja *Waldemar Churbergin*.
Koulussa tulivat Ingmanin tytöt piankin sangen huomatuiksi ja
suosituiksi lahjakkuutensa, herttaisuutensa ja sievyytensä takia, ja Eva
oli sitä paitsi jo silloin niin "sukkela suustaan".
Vielä koulunsa suoritettuaankin jäivät he pääkaupunkiin, Anna
soitannollisia taipumuksiaan kehittämään, Eva piirustamaan ja
maalaamaan. He saivat parhaat opettajat, mitä siihen aikaan oli
saatavissa, ja liikkuivat Helsingin ensimäisissä seurapiireissä. Ei ollut
sitä kutsua ja juhlaa Willebrandtien, Tengströmien, Palménien,
Castrénien y. m. silloista intelligenssia edustavien perheissä, missä
Ingmanin tytöt eivät