Tieni varrella tapaamia 1

Tieni varrella tapaamia 1, by
Maikki Friberg

The Project Gutenberg EBook of Tieni varrella tapaamia 1, by Maikki
Friberg This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and
with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away
or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Tieni varrella tapaamia 1
Author: Maikki Friberg
Release Date: September 10, 2005 [EBook #16678]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TIENI
VARRELLA TAPAAMIA 1 ***

Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
Proofreaders Europe.

TIENI VARRELLA TAPAAMIA
I

Maikki Friberg
Ensimmäisen kerran julkaissut Naisten Ääni 1920.

Lukijalle!
Kun ihminen on nuori, potee hän useinkin todellista ihmisnälkää. Ei
häntä tyydytä yksinomaan kirjat ja lukeminen, sillä ei ne anna kaikkea
sitä, mitä nuori mieli halajaa ja janoo, vaan hän tahtoisi ennenkaikkea
joutua kosketuksiin elävien ihmisten kanssa, tavata sellaisia henkilöitä,
jotka ovat totuutta etsineet, vaelluksellaan paljon kokeneet. »Täytyyhän
heillä olla jotakin jakaa, heillä, joilla jo on koottua henkistä pääomaa
ja monta pulmallista kysymystä ratkaistuna», tuumii nuorena.
Näin tuumivat varsinkin 80- ja 90-luvun nuoret, sillä silloin oli
maailma täynnä uusia, ihmeellisiä kysymyksiä, jotka panivat mielet
palamaan ja aivot askartelemaan.
Silloin heräsi minussakin tavaton halu joutua niiden ihmisten pariin,
jotka »tuossa usein uneksitussa suuressa maailmassa» suunnittelivat
tulevaisuutta ja olivat ruvenneet ihmiselämää uusilta näkökulmilta
valaisemaan. Ja havaittuani, etteivät elinkustannukset siellä olleet sen
kalliimmat kuin Suomessakaan, pikemmin päinvastoin, lähdin keväisin,
koulutyön päätyttyä, Europan suurkaupunkeihin näitä »uutta aikaa
valmistavia» ihmisiä tapaamaan. Olihan siellä paljon muutakin
mielenkiintoista kuten suuret kokoelmat ja museot, teatterit ja oopperat,
monenmoiset taideaarteet ja kauneusvaikutelmat, mutta ihmiset olivat
kuitenkin enin puoleensa vetävät. Sinne paloi mieli, missä heitä oli
koossa, missä he esittivät ajatuksiaan ja johtopäätöksiä, joihin olivat
tulleet.
Madame Staëlista hänen elämäkertansa kirjoittajat hiukan pilkallisesti
kertovat, että hän oli valmis matkustamaan vaikka 500 peninkulmaa
tavatakseen viisaan, nerokkaan ihmisen, mutta että moni kauneusilmiö
sitävastoin jätti hänet kylmäksi. Tämä on minua monasti lohduttanut.
Koska niin suuri sielu kuin rva Staël kaipasi ihmisiä -- onko sitten ihme,

että pienet niistä uneksivat.
Tiedän, että nuorten joukossa tälläkin hetkellä on monta, jotka
sydämessään huokaavat: »Voi jos pääsisi maailmaa katsomaan ja niitä
henkilöitä tapaamaan, jotka siellä kulkevat uranuurtajina!» Mutta se
on käynyt tavattoman vaikeaksi. Passinsaanti, joka ei ennenaikaan
tuottanut mitään hankaluutta, on nykyään hyvin kireällä, meidän huono
valuutamme vaikuttaa, että täytyy olla tavallista rahakkaampi
minnekkään mennäkseen, ja sitten on maailma muutenkin nykyään niin
toisenlainen kuin ennen. Paljon kaunista on hävitetty, kansat katselevat
toisiaan karsaasti ja katkeruus kytee mielissä. Ei ole muuta neuvoksi
kuin odottaa, kunnes maailma hiukan tasaantuu ja sillä aikaa,
paremman puutteessa, turvautua niihin vaikutelmiin, joita muut
ennenaikaan ovat saaneet.
Näitä ihmisnälkää tuntevia nuoria muistellessani, ovat nämä kuvaukset
ihmisistä, joita tieni varrella olen tavannut, syntyneet. Ne eivät ole
tavallisia elämäkertoja, sillä ei niitä varten yleensä ole käytetty mitään
erityisiä lähteitä, pikemmin ne ovat tuokiokuvia, jotka perustuvat siihen,
mitä itse olen nähnyt ja kuullut.
Tapaamiani on niin paljon, että valinta tavallaan on ollut vaikea, mutta
koska meidän aikaamme niin monessa suhteessa moititaan aineelliseksi
ja kaiken epäitsekkään työn ylenkatsovaksi, olen tahtonut tällä kertaa
enimmäkseen puhua sellaisista henkilöistä, jotka ovat antautuneet
uusien elämänarvojen palvelukseen ja niiden hyväksi kaikkensa
uhranneet.
Jos nämä pienet kuvaukset voisivat hiukkasenkin lukijaa lämmittää ja
antaa hänelle vain murusen siitä rohkaisevasta tunteesta ja iloisesta
tulevaisuuden uskosta, jota kyseessä olevat henkilöt minulle ovat
antaneet, ei niitä silloin suotta olisi pantu paperille.
Helsingissä, marraskuussa 1920.
*Maikki Friberg.*

SISÄLLYS:
Eva Ingman ......................................... 1 Anna
Berendsen ..................................... 17 Vaikutelmani
Virosta ............................... 26 Hector Denis .......................................
45 Alexander Herzenin tyttären luona .................. 57 Catherine
Breschkovski ............................. 74 Kuuluisuuksien
kesken .............................. 89 Personallisia muistoja Gina
Krogista ............... 103 Professori Georg v. Gizucki ........................ 130
Ystäväni Auguste Fickert ........................... 138 Charlotte
Schröder ................................. 155 Liebknechtin
puolisot .............................. 164 Ann Margret
Holmgrén ............................... 175 Bertha v.
Suttner .................................. 186
(55 kuvaa)

EVA INGMAN.
Jouluk. 30 p:nä 1914 oli Helsingin päivälehdissä nimi *Eva Ingman*
mustan kehyksen ympäröimänä. Ken ei ennestään tuntenut tuota nimeä,
ei luultavasti kiinnittänyt siihen mitään huomiota, ken taas tunsi,
säpsähti ja luki tarkalleen kaikki mitä siinä seisoi. Ja siinä kerrottiin,
että Eva Vilhelmina Ingman kuoli Dresdenissä jouluk. 18 p. 1914.
Se tuli kuin salama selkeältä taivaalta, eihän sitä edes ollut kuullut
hänen olleen sairaana. Ja siksi olikin niin vaikea käsittää, että Eva
Ingman, joka tuntui ikuisesti nuorelta, iloiselta ja elämänhaluiselta, jota
niin monet siteet liittivät elämään, jolla oli hiin paljon ystäviä, että hän
oli mennyt pois. Eva Ingmanin kuva nousi silloin kauniina ja elävänä
kaikkien hänen ystäviensä silmien eteen, ja he sanoivat varmaan kaikki
kuten minäkin: »Eva oli monessa suhteessa poikkeusihminen, hän oli
sekä sisällisesti että ulkonaisesti rotuihminen ja harvinaisuus».
[Kuva: Eva Ingman kesällä 1908.]
Eva Ingmanilla oli lämmin ja uskollinen suomalainen sydän ja suuren

maailman naisen käytös ja esiintyminen. Hän oli kuollessaan
60-vuotias, mutta teki sen vaikutuksen kuin olisi hän ollut
parikymmentä