Tien ohesta tempomia | Page 8

k?ynytkin, ellei kohtalo olisi antanut Heikille Alma rouvaa puolisoksi.
Jos Alma rouvalla olisi ollut hiukkaisenkaan sellaisia tarpeettomia koruominaisuuksia kuin esim. hienotuntoisuutta ja ymm?rt?miskyky?, olisi h?n luultavasti j?tt?nyt Heikin rauhassa kehittym??n oman luontonsa mukaan, koettaen ymm?rt?? niin paljon kuin taisi ja antaa anteeksi sen mit? ei k?sitt?nyt, mutta noista yll?mainituista ominaisuuksista ei Alma rouvalla, Luojan kiitos, ollut aavistustakaan.
H?n ei siis j?tt?nyt Heikki? rauhaan, vaan otti hell?n? aviopuolisona osaa kaikkiin pienimpiinkin yksityisseikkoihin, jotka vain koskivat Heikki?. Toisin sanoen, h?n esti Heikki? nukkumasta.
Kun Heikki oli n??nty? alakuloisuuteensa, piti Alma rouva velvollisuutenaan olla joka hetki h?nen l?heisyydess??n esitt?en milloin kylmi? k??reit?, milloin kiniini? tuskan lievitt?miseksi, sill? Alma rouva oli vakuutettu, ett? Heikiss? oli influensa. Ja Heikki ei edes osannut olla kiitollinen, vaikka h?nell? kyll? olisi ollut syyt? siihen.
Kun. on kotona tuollainen Alma rouva, niin mies muistaa joka hetki olevansa k?ysiss?, ja se tunne on erinomaisen terveellinen, sill? se pit?? valveilla.
Kaikkeen tosin tottuu t?ss? maailmassa, mutta kohtalo on s??t?nyt niin viisaasti, ett? muutamiin seikkoihin tottuminen vaatii kokonaisen ihmisi?n. Kun esimerkiksi vaimo ei koskaan k?sit? ainoatakaan miehens? ajatusta, tai k?sitt?? ne vallan v??rin ja sitten miehens? kuullen kertoo niit? vieraille omina ajatuksinaan, ymm?rt?m?tt? ollenkaan, mist? oikeastaan on kysymys, niin tuohon on miehen hyvin vaikea tottua.
Tapahtui esim. kerran ett? Heikki lukiessaan Bj?rnsonia innostui ja rupesi puhumaan Alma rouvalle siit?. Kenellep? h?n muillekaan olisi syd?nt??n avannut, ja joskus sit? tulee sellaisia hetki?, ett? t?ytyy puhua. "Se on totta, niin surkean totta", huudahti h?n, "ett? pelko, alituinen pelko on juurtunut kaikkeen. Ja el?m? muuttuu silloin jonkunmoiseksi portailla el?miseksi, eik? en?? omissa suojissa. Sinne ei uskalleta p??st?? ket??n. -- Me emme uskalla el?? omaa el?m??mme. Kuinka oikeassa Bj?rnson on!" Miten lienev?tk??n nuo sanat niin niin syv?sti vaikuttaneet Alma rouvaan, mutta varma on, ett? h?n seuraavana p?iv?n?, kun oli Heikin syntym?p?iv?, ja suuri joukko yst?vi? oli tullut onnittelemaan, rupesi puhumaan Helsingin vuokraoloista ja virkkoi:
"Se on niin totta mit? min? eilen sanoin Heikille, kun luimme Bj?rnsonia, ett? kyll? se on oikein mit? Bj?rnson sanoo siit?, ett? kohta t?ytyy ruveta portailla el?m??n, kun ei en?? uskalla ajatellakaan huoneiden vuokraamista. Niit? ei suorastaan uskalla en?? ajatellakaan niit? vuokria".
Heikki punastui ja n?ytti onnettomalta, mutta Alma rouva kertoi tyynesti kuinka h?n ja Heikki molemmat ihailevat Bj?rnsonia, ja mit? nerokkaita ajatuksia sanottu runoilija tuon tuostakin tuo esiin.
Tuommoisia kohtauksia sattui alituiseen, mutta Heikki ei ottanut niihin tottuakseen.
Paitsi sit? oli h?nen my?skin perin vaikea tottua sellaiseen kehnouteen, joka ei milloinkaan voinut kohoutua jokap?iv?isyytt? ylemm?ksi. Heikki oli hyvin konstikas olento.
Eik? h?n edes ymm?rt?nyt sit?, ett? kaikki nuo ovat erinomaisen hy?dyllisi? seikkoja, joita kohtalo kaikkiviisaudessaan k?ytt?? v?likappaleinaan pit??kseen uneliaita ihmislapsia valveilla. Se se juuri Heikinkin piti hereill?, se kotihelvetti.
Heikki itse koetti vakavasti saada rauhaa ja p??st? nukahtamaan. Siin? tarkoituksessa h?n jo yritteli hiukan juomaankin, jos siit? olisi apua. Mutta siin? h?nell? oli luonto vastassa. Esteetillinen tunne oli h?ness?, kuten monessa muussa kulttuuri-ihmisess? kehittynyt niin paljon, ett? juominen tuntui h?nest? ilett?v?lt?. Se ei koskaan voinut kehitty? h?ness? intohimoksi eik? mitenk??n auttanut h?nt? nukkumaan.
Heikki vaipui yh? enemm?n ja enemm?n synkk?mielisyyteen, ja uskollisena vaimona koetti Alma rouva pienill? neulanpistoilla pit?? h?nen sis?llist? olentoaan kuohuksissa. Ja se onnistui.
Ihme kyll? ei sek??n Heikki? tyynnytt?nyt, ett? h?n taas tapasi Anna Kallion, joka oli muuttunut niin omituisen hiljaiseksi ja rauhalliseksi. P?invastoin Heikki k?vi viel? entist? rauhattomammaksi. H?nest? tuntui aivan kuin h?nen olisi pit?nyt selitt?? jotain Anna Kalliolle. Mutta mit? se oli, jota h?nen piti selitt??, sit? h?n ei ymm?rt?nyt. Mutta oli vain niin paljon mustaa ja synkk??, jota h?nen piti selitt?? sek? itselleen ett? Anna Kalliolle ja sitten muille my?s.
Alma rouva kohenteli kuohua ja vihdoin sen t?ytyi p??st? puhkeamaan ilmoille.
Heikki turvautui kyn??n ja paperiin, koska h?nell? ei ollut ket??n muutakaan, jolle h?n olisi voinut syd?nt??n purkaa. Ja se huojensi merkillisen paljon h?nen mielt??n.
Ensin h?n oli ruvennut kirjoittamaan huojentaakseen omaa mielt??n, mutta sitten h?nest? tuntui silt? kuin h?nen pit?isi huojentaa muittenkin mielt?, Anna Kallion ja muitten. Silloin h?n rupesi rakentelemaan noita omituisia teoriiojaan, jotka vieh?ttiv?t ja tyynnyttiv?t niin monen huolia ja saattoivat ihmisi? uskomaan kohtalon viisaaseen johtoon.
Joskus h?nt? viel? kohtasi toivottomuuden ja v?symyksen puuska, ja h?n oli heitt?? kyn?ns? nurkkaan ja v?kisinkin ruveta nukkumaan, nukkumaan pois kaikesta, mutta silloin oli Alma rouva aina vieress? pit?m?ss? huolta siit?, ett? haavat eiv?t p??sseet menem??n umpeen.
Ja niin Heikki Soinista kehittyi vallan v?kisin tuo hieno, syv?mielinen kirjailija, jota niin paljon ihaellaan ja jonka rouvaa niin paljon moititaan.
Ja kumminkin se on aivan Alma rouvan ansio, ett? Heikki Soinista tuli semmoinen mies.

TUNNELMIA
Er?s tuttu l??k?ri tunnusti minulle, ett? tunnelmakirjallisuus on tehnyt arvaamattoman paljon hy?ty? k?rsiv?lle ihmiskunnalle. Eritt?inkin on sen siunaustatuottavat ominaisuudet olleet avuksi sellaisille sairaille, joita vaivaa onnettomuus. H?n sanoi aina m??r??v?ns? niin ja niin monta sivua tunnelmia unettomille potilailleen ja vakuutti ett? kymment? sivua enemp?? hysteerisimm?tk??n eiv?t kest? vaipumatta virkist?v??n uneen.
Morfiinilla, opiumilla, y. m. nukutusaineilla on se perin turmiollinen puoli, ett? annoksia yh? pit?? lis?t?, kun potilas p??see niihin tottumaan, muutoin ne eiv?t vaikuta, mutta tunnelmilla on aivan p?invastainen ominaisuus. Sairas, joka alussa verrattain hyvin kest??