Tien ohesta tempomia | Page 7

ollut sen enemp?? hy?ty? eik? iloa muualla maailmassa kuin mahdollisesti suuremmissa arpajaistoimikunnissa ja juhlap?iv?llisiss?.
Mutta kohtalo tiesi kuinka asiat olivat j?rjestett?v?t.
Se pani Heikki Soinin ja Alma J?rvisen kihlautumaan ja menem??n naimisiin.
Ensin Heikki kumminkin h?t'h?t?? suoritti maisteritutkinnon, sill? eih?n h?n nyt ylioppilaana voinut Alma J?rvisen mieheksi ruveta.
Sitten he meniv?t naimisiin, ja Heikki oli niin onnellinen, kuin ihminen olla voi. Ei sek??n voinut h?irit? h?nen onneaan, ett? Anna Kallio yht'?kki? n?ytti k?yv?n kymmenen vuotta vanhemmaksi, aivan kuin joku kalvava sis?llinen tauti olisi h?nt? rasittanut. H?n matkusti pian sen j?lkeen ulkomaille, ja Heikki kuuli ett? h?n aikoi valmistautua sairaanhoitajaksi. Anna Kallio oli aina ollut niin voimakas ja itsen?inen, senh?n Heikki tiesi jo ennest??n.
Heikki eli kuin taivaassa, niin kauvan kuin h?nen ja Alma rouvan v?li pysyi semmoisena kuin se oli ollut ensim?isest? p?iv?st? alkaen, s. o. niin kauvan kuin Alma hymyili kauniisti, pukeutui aistikkaasti ja laverteli lapsellisesti suuresta rakkaudestaan. Mutta eih?n sit? ijankaiken jaksa hymyill? kauniisti, pukeutua aistikkaasti ja puhua yksinomaan rakkaudesta, kun on kahdenkesken eik? ole ket??n muita n?kem?ss? eik? kuulemassa.
Heikki teki sen omituisen huomion, ett? ihmisess? on kaksi puolta, ulkonainen ja sis?inen, jotka eiv?t aina ole vallan sopusoinnussa kesken??n.
Heikki oli tutustunut ulkonaiseen Alma J?rviseen, joka oli hyvin miellytt?v? ja harmoonillinen ja hyvin kasvatettu olento, mutta nyt h?n sai my?skin tutustua sis?iseen Alma J?rviseen, joka kova??nisesti tiuski palvelustyt?lle keitti?ss? ja kertoi juorujuttuja tuttavistaan, joille h?n juuri ?sken oli hymyillyt mit? syd?mellisimmin. Heikki koetti ajatella, ett? se oli jotain satunnaista hermostumista, mutta v?liin se sattui niin kipe?sti johonkin arkaan paikkaan.
Niinp? kerrankin kun h?n ja Alma rouva olivat k?velem?ss?, tuli heit? vastaan Anna Kallion ?iti k?yryselk?isen? ja kalpeana. He seisahtuivat kysym??n kuinka t?ti jaksoi ja oliko Annasta kuulunut mit??n. Ja Alma rouva sanoi yst?v?llisesti, ett? h?n oli niin paljon ik?v?inyt Annaa, joka aina oli niin j?rkev? ja viisas, ja sitten h?n pyysi vanhaa rouvaa k?ym??n heid?n "yksinkertaisessa kodissaan".
Heikin syd?n l?mpeni kiitollisuudesta. Kyll? h?n oli hyv?, tuo h?nen Almansa kumminkin, joka tahtoi ik??nkuin Heikin velkaa maksaa olemalla yst?v?llinen Annan ?idille.
Mutta Heikki oli tuskin ajatellut ajatustaan loppuun, kun sis?inen Alma rouva pilkallisesti hym?ht?en virkkoi, ett? viel?p? k?y tuokin eukko ylpe?n? ja p?? pystyss?, vaikka tytt?ren poisl?hd?st? ja ulkomailla olosta onkin hyvin kirjavia huhuja liikkeell?.
Tuo koski Heikkiin kuin puukon pisto. H?n puhdas, jalomielinen Anna yst?v?ns?, joka ei rumaa sanaa sanonut kenest?k??n! H?nenk? maineensa nyt oli Alma rouvan ja h?nen kaltaistensa k?siss? -- --. Mutta ei, ei, ei se ollut h?nen vaimonsa, h?nen Almansa, joka noin ajatteli ja puhui. Tuohon kaikkeen oli joku satunnainen syy, joka kerran oli poistuva ja kaikki muuttuva entiselleen taas.
Heikki oli joutunut jonkunmoiseen kummalliseen huumaustilaan, joka oli vallan tukahduttaa h?net. L??k?rit sanoivat ett? Heikki Soini oli hermostunut.
Liek? se sitten ollut hermostumista vai mit?, mutta kamalaa se oli se tila. H?nt? kiusasi y?t, p?iv?t, ja varsinkin ?ill?, se ajatus, ett? h?nell? oli kaksi vaimoa: Alma J?rvinen, jota h?n rakasti ja Alma J?rvinen, jota h?n melkein inhosi. Ja ent?s, jos tuo j?lkim?inen olisi voimakkaampi ja surmaisi h?nen armaansa, h?nen oman vaimonsa -- -- H?n aavisti, h?n tunsi, ett? niin k?visi, ja h?n itki tuskasta -- --
Kyll? kai h?n mahtoi olla hermostunut. H?n ajatteli aivan liian paljon vaimoaan ja antoi kaikkien pikku seikkojen vaivata mielt??n. Tuo h?nen ijankaikkinen tunteellisuutensa, jolle h?nen toverinsa aina ennen olivat nauraneet, oli vallan vied? h?nelt? koko miehuuden -- -- Alma oli nyt sellainen ajattelematon -- -- "Ajattelisit joskus omiakin syntej?si", oli Alma h?nelle kerran sanonut, kun h?n moitti Almaa jostakin.
Siin?p? se oli. Itsess??n h?ness? mahtoi olla syy, hermoissa, miss? lieneek??n. Ja h?n rupesi ajattelemaan "omia syntej??n".
Silloin h?nelle selveni se merkillinen seikka, ett? h?ness? itsess??nkin oli kaksi puolta, kaksi eri olentoa, ulkonainen ja sis?inen Heikki Soini. Edellinen oli h?nelle tuttu, j?lkim?inen tuiki tuntematon. Ja tuo j?lkim?inen vieras olento h?nt? suorastaan peloitti kummallisilla kysymyksill??n, loppumattomalla kaipauksellaan ja kiihoittuneilla tunteillaan. Se oli ulkonainen Heikki Soini, joka koko syd?mell??n rakasti ulkonaista Alma J?rvist?, mutta sis?inen Heikki Soini inhosi sis?ist? Alma J?rvist? ja kaipasi rakkautta niin ett? oli n??nty?. V?hitellen rupesi sis?inen Heikki Soini inhoamaan viel? enemm?n ulkonaista Heikki Soinia ja sai tuon tuostakin sellaisia toivottomuuden puuskia, ett? syd?n oli murtua tuskasta.
Voihan sit? mies tulla hulluksi v?hemm?st?kin, ja Heikki jo ep?ili olevansakin. L??k?rit m??r?siv?t arsenikkia ja rautaa ja k?skiv?t h?net kes?ksi Hankoon kylpem??n.
Kylpymatka ja arsenikki ja rautako lienev?t vaikuttaneet, vai mik? siihen mahtoi olla syyn?, mutta totta on, ett? syksymm?ll? Heikki alkoi tyynty?. Sis?inen ja ulkonainen Heikki Soini olivat n?ht?v?sti tehneet kompromissin.
Lapsellistahan se oli tuo tuommoinen tuumaileminen ja tunnelmille antautuminen. Aika miehen t?ytyi voida vapautua sairaasta tunteellisuudesta. Menk??n maailma menojaan! Kyll?p?h?n aika selvitt?? asiat!
Heikki p??tti ruveta tutkimaan lakitiedett? ja ottamaan osaa kunnalliseen el?m??n. H?n pyrki j?seneksi "Suomalaiseen Klubiin", koetti saada silmiens? surumielisen uneksivan ilmeen muuttumaan valppaaksi ja vakavaksi ja p??si kamreeriksi vankkaan pankkiin.
Kaikkien luonnonlakien mukaan sis?isen Heikki Soinin olisi nyt pit?nyt nukahtaa yh? sike?mp??n ja sike?mp??n uneen, kunnes herra kamreeri Soinista olisi kehittynyt t?ysin mallikelpoinen yhteiskunnan pylv?s, joka vakavasti ja varmasti olisi kohonnut yl?sp?in yhteiskunnallisella asema-asteikolla.
Ja niin olisi luultavasti