Tien ohesta tempomia | Page 9

kymmenen sivua, ei kuukauden per?st? en?? mitenk??n sied? enemp?? kuin puoli sivua, ennenkuin h?n on sike?ss? unessa.
Min? innostuin tuota kuullessani kovasti, sill? tuossahan avautui laaja ala filantroopiselle toiminnalle, joka viel? voisi tuottaa mit? h?mm?stytt?vimpi? tuloksia. P??tin heti kirjoittaa Kalle serkulleni, joka on tunnettu tunnelmakirjailija, ja kysy? h?nen neuvojaan, miten varmimmin ja perinpohjaisimmin voi valmistua tunnelmakirjailijaksi. Se aika ei ehk? en?? ole kaukana, jolloin perustetaan erityinen tunnelma-akatemia, jossa jokainen asianharrastaja voi saada perusteellisen valmistuksen, mutta tuota aikaa odotellessa lienee varsin paikallaan, ett? julkaisen Kalle serkkuni vastauksen kokonaisuudessaan. Ehk? se sis?lt?? edes jonkun hyv?n siemenen, joka kerran on tuottava runsaan sadon. T?llainen oli h?nen vastauksensa:
"Kun yliopistolukuni professorien ilkeyden t?hden eiv?t onnistuneet, p??tin halveksia heit? ja ruveta kirjailijaksi. Mutta siihen tarvitsin v?ltt?m?tt?m?sti tunnelmia. Tietysti my?skin oikokirjoitusta, mutta sit?h?n min? kyll? osasin. Mutta tunnelmat, mist? min? ne ottaisin? Tiesin ett? ilman niit? en p??se mihink??n, sill? ihmisen, ja varsinkin kirjailijan, tulee aina perustaa ty?ns? ja el?m?ns? tunnelmiin, jos h?n tahtoo jotain saavuttaa. Todellinen el?m? on sellainen inhoittavan ik?v? valtamaantie, jota kaikki kulkevat ja joka siis ei kelpaa mihink??n.
Minulla sattui olemaan hyv? yst?v?, joka oli tunnelmakirjailija. P??tin kysy? neuvoa h?nelt?. Tullessani h?nen luokseen, sattuikin niin onnellisesti, ett? h?n juuri oli tunnelman vallassa, p??tt?en siit?, ett? h?n k?veli pitkill? askeleilla huoneessaan, tuijotti kattoon ja lausui korkealla ??nell? vasta mustepullosta l?htenytt? sonettia. Sanoin h?nelle asiani ja h?n neuvoi inspiratsioonilla n?in: "Ah, yst?v?ni, mene korpeen, synkk??n korpeen. Istu yksin?iselle kivelle ja kuuntele kotikuusen kuiskehia. Anna notkean vartalosi kuvastua siniaaltoihin, luo silm?si taivaan t?htiin ja anna tuskasi sulaa kaihon kyyneliin. Silloin luonnon pyh?t tunnelmat sinut vastustamatta saavuttavat!"
No niin, olihan se helppo antaa se neuvo, mutta ent?s sen k?yt?nt??n pano! Sin?, joka olet helsinkil?inen niinkuin min? ja aiot kirjailijaksi, sin? ymm?rr?t asemani. Mist? min? nyt otin sen synk?n korven ja yksin?isen kiven, puhumattakaan notkeasta vartalosta? Esplanaadeissa ei ole ainoatakaan kunnollista kive?, ja jos sinne saisikin jonkun kannetuksi, niin on tuskin luultavata, ett? poliisi antaisi kenenk??n rauhassa sulattaa siin? tuskiaan kaihon kyyneliin.
Onneksi minulla oli toinenkin tunnelmakirjailijayst?v? sit? synkk??, syv?? laatua. Arvelin ett? h?n varmaan voi helpommin tunkea tilani ytimeen, ja p??tin kysy? h?nelt? neuvoa.
H?n otti ja pani otsansa syv??n poimuun, ett? se oli kuin synkk? pilvi, ja h?nen silm?ns? tuijottivat minuun, ett? kun ne leimahtivat, niin se oli kuin pitk?isen tuli, ja h?n puhui n?in sanoen: "Haa -- ett?s olet luokseni tullut minulta neuvoja kysym??n, niin sinulle sanoa tahdon -- sinun pit?? nousta itsess?si niinkuin synkk? mets?, ett? sin? sen varjojen alle vaipuisit. Ota uni p??llesi ja n?e unta -- pitk?t hiukset liekehtien liehuen takana -- ja k?det suonenvetoisesti v??nnettyin?! Haa -- syvenny syd?mesi tummanpunaiseen verisuoneen, ihminen, ja anna syd?mesi tulvan sanoissa kohista!"
Min? tunsin jo aivan tunnelmien esimakua. P??tin seurata h?nen neuvojaan, s. o. syventy? syd?meni tummanpunaiseen verisuoneen ja nousta itsess?ni kuin synkk? mets?.
Mutta nyt jouduin toiseen pulaan. En kuolemaksenikaan tiennyt, kuinka tuo kaikki oli tapahtuva. Tukkani kyll? kasvatin pitk?ksi, niin ett? se liehui sangen hyvin tuulessa, ja k?si?ni v??ntelin niin suonenvetoisesti, ett? vasen kerran innostuksen hetken? meni sijoiltaan, mutta siit? ei ollut pienint?k??n apua. Ainoa seuraus oli ep?miellytt?v?n runsas l??k?rin lasku, joka ei mitenk??n ollut omiaan her?tt?m??n minussa tunnelmia, ei ainakaan sellaisia, joita olisi viitsinyt suuremmalle yleis?lle kertoa.
Kaikki oli siis turhaa! Tunnelmat eiv?t ottaneet tullakseen, ja koko kirjallinen urani n?ytti h?m?r?lt?.
Tahdoin viel? tehd? viimeisen ponnistukseni ja kysyin kolmannelta yst?v?lt?, joka aina oli n?ytt?ytynyt varsin k?yt?nn?lliseksi mieheksi, eik? h?n ymm?rt?isi mit??n neuvoa. H?n tuumaili kauvan aikaa, selaili Brockhausia ja muita paksuja kirjoja ja pudisteli p??t??n. Vihdoin h?n n?ht?v?sti l?ysi jotain ja virkkoi: "Auttaisikohan se keino, jota Ellen Key suosittaa niille, jotka tahtovat uskoa istuvansa viheri?isess? laaksossa, se nimitt?in, ett? asettuu huppuun viheri?isen vaatteen alle. Arvelen ett? jos tarpeeksi kauvan istuu siin?, voisi ehk? saada syntym??n viheri?isen laaksotunnelman."
Tuohan nyt kerrankin oli j?rkev?? puhetta! Se yst?v?ni on aina niin merkillisen k?yt?nn?llinen. P??tin heti koettaa sit? keinoa, ja riensin melkein juosten kotiini.
Minulla ei ollut mit??n vihre?t? vaatetta kotona, mutta sama se! Jos kerran vihre? vaate voi saada aikaan kes?isi? laaksotunnelmia, niin totta vissiin lakanan silloin piti voida synnytt?? valkoisia talvitunnelmia. Sen sanoi selv? j?rki. Ja minulle tietysti oli samantekev?, mik? tunnelma syntyi, kunhan se vain oli tunnelma.
Vedin kiihke?sti lakanan s?ngyst?ni ja aloin valmistautua vastaanottamaan tunnelmaa. Asetin paperia ja kyn?n p?yd?lleni ja avasin mustepullon. Min? tiesin tarkkaan, kuinka ??rett?m?n t?rke? v?rien sopusointu on tunnelmille, ja siit? syyst? en tahtonut panna alttiiksi talvitunnelmani onnistumista muutamien kurjien vaateriepujen t?hden. Vaikka huoneeni olikin hiukan kylm?hk? (+ 10�� C), riisuin siis p??lt?ni kaikki v?rilliset vaatteet ja istauduin sitten lumivalkeassa -- hm -- iltapuvussa -- tuolilleni.
Mutta sitten johtui mieleeni, ett? olisi edullisempaa yksin tein koettaa saada syntym??n tunturitunnelmaa, koska talviset laaksotunnelmat eiv?t juuri ole mink??n arvoisia. Siin? tarkoituksessa nousin kirjoitusp?yd?lleni, ty?nsin paperit hiukan syrj??n ja k?vin istumaan. Jalat vedin alleni kiinalaiseen tapaan, sill? arvelin ett? tuo minulle hieman outo asento ehk? edist?isi tunnelmien syntymist?. Sitten vedin lakanan p??ni yli. Koetin ajatella Utsjokea.
Se oli kerrassaan ihmeellist?, mit? nyt sain kokea. Ei