Tien ohesta tempomia | Page 4

huoneeseeni ja ulkona lauloivat linnut
tuhansin sävelin.
Äskeinen hymni oli valanut lämpöä ja toivoa nääntyvään, toivottomaan
mieleeni, ja minä tunsin kuinka sen säveleet paisuivat yhä
valtavammiksi rinnassani. Pois haihtuu kerran pimeys, mutta
"Valo ei katoo! Valo on ikuinen!"

ETEVÄ NAINEN
Tässä tuonoin näin "Päivälehdessä", että "tohtori Lienu
Oksanen-Pitkänen piti sunnuntaina erinomaisen valaisevan esitelmän
lastenhoidosta uusimpien lääketieteellisten tutkimuksien mukaan".
Seuraavana päivänä huomasin "Suomettaressa", että "Hamburger
Nachrichten", "Daily Telegraph" ja "Le Temps" ovat erittäin kiittävästi
arvostelleet tohtori Lienu Oksasen-Pitkäsen uusinta teosta
"Raittiusliikkeestä Raamatun valossa". Ja sitten seuraavana päivänä
sattuivat silmäni heti ilmoitukseen, jossa kehoitetaan yleisöä miehissä
saapumaan iltamaan, jossa tohtori Lienu Oksanen-Pitkänen tunnetulla
taidollaan tulee lausumaan oman sepittämänsä "Hymnin taiteille". --
Sitä ennen olin jo monta monituista kertaa nähnyt sanomalehdissä,
kuinka tohtori Lienu Oksanen-Pitkänen oli "harvinaisella kyvyllään"
pitänyt puheen siinä ja siinä juhlassa, tai "kiitettävällä innolla" ruvennut
puuhaamaan sitä tai sitä hyvää asiata. Mutta joka ikinen kerta oli

sattunut niin hullusti, että minä en ollut läsnä noissa tilaisuuksissa, enkä
siis koskaan ollut nähnyt tohtori Lienu Oksasta-Pitkästä, jota kohtaan
ihailuni oli päivä päivältä kasvamassa.
Uteliaisuuteni kasvoi samassa määrässä, enkä mitenkään ilennyt
näyttää tietämättömyyttäni, kysymällä kuka on tohtori Lienu
Oksanen-Pitkänen, sillä tiesin varsin hyvin että Helsingissä ei saa olla
tietämätön tuommoisista asioista.
Enin minua vaivasi se kysymys: Onko tohtori Lienu Oksanen-Pitkänen
mies vai nainen? Lienu nimi näytti viittaavan siihen suuntaan, että hän
oli nainen, mutta minä tunnen kaksi Aino nimistä miestä ja yhden Lyyli
nimisen ja ainakin puolikymmentä Tyyne nimistä, miks'ei niitä siis
voisi olla Lienu nimisiäkin miehiä? Lienuna hän varsin hyvin saattoi
olla kumpi tahansa. Tuo kaksoisnimi Oksanen-Pitkänen myöskin ensin
pani minut arvelemaan, että se ehkä oli joku rouva, omaa sukua
Oksanen ja naimisissa Pitkäsen kanssa. Tiesin että suurilla naisilla on
tapana säilyttää molemmat nimet. Mutta sitten muistin
Wetterhoff-Aspin ja ymmärsin että suurilla miehilläkin oli sama tapa.
Kaksoisnimi ei siis antanut mitään ohjetta minulle.
Kun näin että hän oli pitänyt esitelmän lastenhoidosta lääketieteen
uusimpien tutkimusten mukaan, päätin että hän oli lääketieteen tohtori.
Semmoisena hän myöskin saattoi olla yhtä hyvin nainen kuin mies.
Mutta kun sitten huomasin että hän kirjoitti kirjoja raittiudesta
Raamatun valossa, selvisi minulle, että hän olikin teoloogi ja varmaan
mies.
Uteliaisuuteni oli noussut korkeimmilleen, ja minä päätin ettei mikään
este enää saisi estää minua omin silmin näkemästä, kuka tohtori Lienu
Oksanen-Pitkänen oli.
Otin sanomalehden käsiini ja katsoin missä tohtori Lienu sinä iltana
esiintyi. Näin että hänen piti kertoa satu ylioppilastalolla kello 1/2 8.
Vilkaisin kelloani. Se oli 7. Syöksyin sitten suoraa päätä
ylioppilastalolle ja istauduin odottamaan. En voinut ollenkaan kuulla

niitä laulu- ja soittonumeroita, jotka olivat Lienu-tohtorin esiintymisen
edellä, sillä sydämeni tykki niin rajusti odotuksen kiihkossa.
Vihdoin koitti se hetki, jolloin odotettu tohtori astui estraadille. Silloin
minä näin että tohtori Lienu oli nainen. Paitsi sitä hän oli harmaa, iho
harmaa, silmät harmaat, puku harmaa, sielu har-- niin, sitä minä en
tietysti nähnyt, aavistin vain. Nyt en tietysti tarkoita että hän oli harmaa
vanhuuttaan, päin vastoin, hän oli nuoruuttaan harmaa. Etevät miehet ja
naiset ovat hyvin usein nuoruuttaan harmaita, ja tohtori Lienu
Oksanen-Pitkänen oli etevä. Nuori hän oli epäilemättä myöskin, vaikka
oli mahdoton tarkoin määrätä hänen ikäänsä. Hän oli näet sitä tyyppiä,
joka 18-vuotisesta 60-vuotiseksi asti näyttää 30-vuotiselta.
Mutta ennen kaikkia hän oli etevä. Sen kuulin niin usein, että minun oli
pakko sitä uskoa. Aina kun joku puhuu tohtori Lienu
Oksasesta-Pitkäsestä, sanotaan hänestä että hän on etevä nainen. Ei
juuri mitään muuta, eikä hänestä luultavasti voi muuta sanoakaan,
mutta onhan sitä siinäkin. Hän on etevä, ja sillä hyvä.
Minä tutustuin häneen kohta persoonallisesti, ja hämmästykseni oli
sanomaton, kun sain selville, että olimme oikeastaan vanhat tutut
lapsuuden ajoilta, jolloin hän Oksalan Lienuna eleli eräässä pitäjässä
Kuopion takana. Silloin ei kukaan tietysti voinut aavistaa, että hänestä
tulisi etevä. Ennemmin olisi luullut hänestä tulevan jotain muuta, sillä
hänellä oli varsin paljon luonnonlahjoja. Ei sitä eteväksikään pääse
aivan ilman luonnonlahjoja, vaikka se tosin on etupäässä kohtalo, joka
etevyyden määrää.
Mutta Oksalan Lienustahan minun nyt piti puhua.
Hän eleli, kuten sanoin, Kuopion takana varakkaan talon ainoana
tyttärenä, ja koska hänet kansakoulussa huomattiin hyväpäiseksi, pääsi
hän sieltä Kuopion tyttökouluun jatkamaan lukujaan. Siellä hän oli
koulun paras oppilas, mutta eteväksi hänet havaittiin vasta Helsingin
jatkoopistossa, jonne hän Kuopiosta siirtyi. Vasta jatkoopistossa hän
myöskin rupesi harrastamaan.
Jokainen helsinkiläinen kyllä tietää, mitä harrastaminen merkitsee, sillä

täällä kaikki ihmiset harrastavat, mutta en ole varma siitä, että
maaseutulaisten kieliaisti on yhtä kehittynyt. Siitä syystä lienee
paikallaan valaista harrastamiskäsitettä parilla esimerkillä.
Jos ihminen tahtoo harrastaa jotain -- sanokaamme esim.
suomalaisuutta -- niin sitä ei suinkaan ole käsitettävä niin, että hänen
itse pitäisi puhua suomea, edistää voimiensa mukaan suomalaista
taidetta, kirjallisuutta, teollisuutta y. m. Se olisi perin orjuuttavaa ja
ikävää. Hän saa kotikielekseen valita, minkä ikinä tahtoo. Erittäin
ansiokasta on, jos suomenkielen harrastaja kotikielekseen ottaa joko
ranskan tai saksan tai englanninkielen, mutta noiden puutteessa kyllä
ruotsinkielikin soveltuu. Tuttavapiirissään hänellä tietysti ei myöskään
ole mitään velvollisuuksia kieleen nähden. Eikä hänen itsensäkään ole
pakko oppia suomea, sillä sehän on