Tehtaan tytöt | Page 4

tukka oli kammattu korkealle p??laelle, oli se entinen vahva, punaposkinen Miina, jonka vaaleat, paksut palmikot riippuivat niskassa,
"Voi, kuinka hyv?lt? puuro t??ll? kotona maistuu", virkahti Miina, sy?ty??n pari lusikallista, "ja kuinka punaisilta ja terveilt? te n?yt?tte", lis?si h?n katseltuaan vanhempiaan ja sisaruksiaan. "Min? olen niin tottunut n?kem??n vaan kalpeita tehtaantytt?j?."
"Niin, sin? et ole tullut lihavammaksi kahvista ja vehn?leiv?st?", sanoi is? puoleksi leikill?.
Miina oli hieman h?mill??n ja sanoi: "ensi kerran pitk??n aikaan minun on n?lk?."
"Eik? sinun ole n?lk? joka p?iv??" kysyi Matti silm?t py?rein?.
"Ei ole. Ja sit? kyll?styy niin kovasti kahviinkin."
"Kyll?styy kahviin!" kirkasi pikku Tiina, joka sai maistaa t?t? juomaa vain suurina juhlina ja sunnuntaisin. Kaikki nauroivat, mutta ?iti sanoi: "olet matkustanut raittiissa ilmassa, siksi olet saanut ruokahalun."
"Kai se niin on. Tehtaassa haisee ?ljylt? ja on niin kuuma, enk? min? k?y ulkona muuta kuin ty?h?n menness?ni ja sielt? kotiin tullessani." -- --
Pyh?p?iviksi oli kaikki k?sity?t pantu syrj??n. Sy?tettiin vain elukat ja valmistettiin ateriat. Is? ja pojat antoivat hevosille heini? ja kauroja sek? toivat puita ja vett?. Siksi oli koko perheell? hyv? aika istua tuvassa ja puhella tahi oikeammin kuunnella Miinan puhetta, sill? h?n kertoi ty?st??n tehtaassa ja el?m?st??n kaupungissa. Miina, joka aina oli ollut niin harvapuheinen, oli ruvennut puhumaan niin paljon. H?n oli lukenut kirjoja ja sanomalehti? lukutuvassa ja k?ynyt huveissa ja kokouksissa.
Kun Anna toisena joulup?iv?n? oli lukenut saarnan ja kun kaikki yhdess? olivat veisanneet muutamia virsi?, alkoivat he taas puhua tehtaasta.
"Mit? te sunnuntaisin teette?" kysyi Liisa.
"Ensin nukutaan oikein kauan ja sitten juodaan kahvia", vastasi Miina, "ja sitten k?herret??n hiukset, pannaan parhaat vaatteet ylle ja menn??n jonkun tuttavan tyk? kahville. P?iv?llisen j?lkeen taas k?vell??n. Hauskinta on silloin niill?, joilla on sulhanen. Ja sitten menn??n ehk? lukusaliin tahi johonkin kokoukseen."
"Sinunhan piti panna rahaa pankkiin", sanoi is? v?h?n levottomana. Miinan tehdasty? oli koko ajan ollut is?lle vain rahakysymys.
"Niin, mutta min? olen ottanut pois pankista sen v?h?n, mink? sinne alussa panin", sanoi Miina alakuloisena.
Miina oli ottanut kaikki vaatteensa mukaansa voidakseen n?ytt?? kotov?elle koko koreutensa. H?n oli asettanut sisarten ihailtavaksi hameita, puseroita, pitsej?, kaulanauhoja, kenki?, rintasolkia, vaaleanharmaan "saketin" sek? valkoisen leve?lierisen olkihatun, joka oli vihreit? lehti?, kirsimarjaterttuja ja omenankukkia t?ynn?. Mutta ?iti sanoi: "kyll?p? t?ytyy olla suuri palkka, jotta voisi ostaa tuollaisia vaatteita ja noin paljon sitten! Tuohon koreuteenhan ne rahat ovat menneet."
"Enh?n min? voi k?yd? huivi p??ss?, kun muut ovat hattup?isi?", sanoi Miina ?re?sti.
"Yksinkertainen olkihattu, jossa on musta tai kirjava nauha, ei maksa enemp?? kuin hyv? huivi, niin ett? ei se hattu paljoakaan rahaa niele", sanoi ?iti tyyneesti, "mutta kukat ja tuo muu roska, joka pilaantuu sateessa ja tomussa, ja kaikki nuo pitsit ja puserot, ne ne rahaa viev?t. En olisi koskaan uskonut, ett? sin?, Miina, joka olit niin j?rkev?, olisit antanut viekoitella itse?si sellaiseen. K?yh? tytt? ei tarvitse muuta kuin yhden ty?puvun ja yhdet pyh?vaatteet. Silloin voi hankkia itselleen my?skin hyv?t alusvaatteet, mutta sinun hyv?t paitasi, jotka sait kotoa, n?ytt?v?t huonoilta, etk? sin? ole paikannut, etk? pit?nyt niit? kunnossa."
"Mutta ?iti, koska luulette minun ehtiv?n ommella?" virkahti Miina.
Is? otti piipun suustaan ja sanoi: "etk? sin? ehdi ommella itsellesi niin? nelj?ntoista tuntina, jolloin et ole ty?ss??"
Miina ei heti voinut vastata mit??n ja silloin huusi pikku Tiina: "nyt tulee papinrouva!"
Liisa riensi puhaltamaan hiilosta ja panemaan kahvipannua tulelle ja ?iti meni ulos ottamaan vastaan kunnioitettua vierasta.
Tervehditty??n yst?v?llisesti kaikkia, k??ntyi papinrouva Miinan puoleen.
"Minun t?ytyi oikein tulla tervehtim??n sinua, kun kuulin, ett? viivyt kotona vain pari p?iv??", sanoi h?n. "Sin? olet tullut niin laihaksi ja kalpeaksi, rakas lapsi."
Miina punastui ja niiasi.
"Min? olen sanonut samaa", virkkoi Anna huolestuneena. "Miinahan oli niin py?re? ja punaposkinen."
"Tehdasty? on ep?terveellisemp?? kuin maaty? ja taloustoimet", sanoi rouva. "Ilma on huono ja sinun t?ytyy kai seist??"
"T?ytyy, koko p?iv?. Ensi alussa olivat jalkani turvonneet ja niit? s?rki niin, etten saanut unta iltaisin, mutta nyt olen tottunut seisomaan."
"Mutta hoidatkohan muuten itse?si j?rkev?sti", kysyi papinrouva yst?v?llisesti, "vai el?tk? kahvilla ja vehn?leiv?ll?, niinkuin niin monet muutkin nuoret ty?l?isnaiset."
"H?n on kyll?stynyt kahviin", kirkasi pikku Tiina, ja h?nen liinatukkainen p??ns? pilkisti esiin ?idin tuolin takaa.
"Oi, oi", nauroi papinrouva, "eik?s ole parempi saada kahvia vain silloin t?ll?in, pikku Tiina. Silloin se aina maistuu hyv?lt?."
"Niin, ja sitten tulee niin terveeksi ja vahvaksi, kun sy? maitoa ja leip??", selitti pikku Tiina.
"Ei sit? ehdi keitt?? ruokaa itselleen, kun on vaan tunnin p?iv?llisaika", sanoi Miina. "Ostetaan v?h?n vehn?leip?? ja keitet??n pannu kahvia. Se k?y niin nopeasti."
"H?nell? on vaan nelj?toista tuntia joutoaikaa", sanoi Antti naureskellen, "mit?p? h?n ehtisi keitt?? ja paistaa."
"Is? on niin paha, kun aina vatkuttaa tuota nelj?ntoista tuntia", sanoi Miina itku kurkussa, "t?ytyyh?n sit? nukkua ja lev?t?kin."
"?l? ole pahoillasi, Miina, leikki?h?n se is? vain laskee", sanoi ?iti sovitellen. "Kyll?h?n sin? tied?t, ett? meid?n t??ll? Tervolassa t?ytyy tehd? ty?t? paljon enemm?n kuin kymmenen tuntia. Siksih?n sin? juuri l?ksitkin pois kotoa."
"Mutta t??ll? kotona ei tarvitse *seisoa* koko p?iv??."
"Ei, sin? sait istua kangaspuissa ja rukin ??ress?", sanoi ?iti naurahtaen.
Nyt oli kahvi valmis, ja koska oli juhlap?iv?, sai pikku Tiinakin kupillisen sit? sek? suuren viipaleen vehn?leip??.
Kun Liisa oli vienyt pois kahvivehkeet,