Tee työtä eläkä joudu epätoivoon! | Page 3

eivät lainkaan kysy
täyttävätkö ne suotuisasti pähkinänkuoripurtesi pienet purjeet. Sinä et
ole ihmiskielin puhuvien ystävien parissa, veljeni, vaan suunnattomien,
mykkien, raivokkaiden ja ulvovien hirviöiden temmellyksessä.
Salattuna, kaukana, näkymättömänä on apu kaikkien mielestä,
ainoastaan sinun sydämesi käsittää missä apua on tarjolla; ja, katso,
sinä saatkin apua. Kärsivällisesti odotat, kunnes hurja lounasmyrsky on
raivonnut loppuun ja muuttuu sinulle suotuisaksi -- itätuuleksi -- jolloin
rohkeasti voit jatkaa matkaa. Sinä pidät hillittömän, kapinoivan
miehistön ankarassa kurissa; heikkoja ja empiviä rohkaiset hilpeällä
rohkeudellasi; et ole huomaavinasikaan -- omiasi ja toisten -- valituksia,
mielettömyyttä, väsymystä, heikkoutta ja epäilyjä. Sinä osaat vaijeta --
vaikenemisesi on syvempi kuin valtameren synkät syvyydet -- yksin
Jumala voi mitata vaikenevan sielusi syvyyden. Sinusta on koituva
suuri mies. Niin, minun merisankarini, sä maailmankuulu purjehtija,
sinä olet oleva *suurempi* kuin tämä pauhaava, ääretön maailma
ympärilläsi. Valtavalla sielullasi masennat sen, kuten painiskelija
kietoo vastustajan käsivarsiinsa, ja pakoitat sen kuljettamaan sinua

eteenpäin -- tuntemattomaan Amerikaan -- tahi minne Jumala hyväksi
näkee!
VI. Todellisuudessa on kaikki oikea työ uskontoa, ja jokainen uskonto,
joka ei ole työtä, menköön etsimään kannattajia bramiinien,
antinomialaisten, tanssivien dervishien luona, tahi missä tahansa; minä
en ainakaan siitä huoli. Tuo vanhojen munkkien sananparsi: Laborare
est orare, tehdä työtä on rukoilla, ansaitsee ihailuamme.
Kaikkia saarnattuja evankeliumeja vanhempi on tuo, ei koskaan
julistettu, sanaton, mutta häviämätön, ikuisesti kestävä evankeliumi:
Tee työtä ja löydä siinä siunauksesi. Ihminen, maan ja taivaan lapsi,
etkö sisimmässä sydämessäsi tunne henkistä kehoitusta, kutsumusta
työhön, joka polttaa kuni vaivoin kytevä tuli antamatta sinulle rauhaa,
kunnes seuraat sen kehoitusta ja ryhdyt hyödylliseen työhön! Mitä on
kelpaamatonta ja autiota, sen teet sinä kelvolliseksi, viljavaksi, sinulle
kuuliaiseksi ja hedelmää kantavaksi. Kaikkialla, missä tapaat
epäjärjestystä, on sinun ikuinen vihollisesi. Käy reippaasti siihen
käsiksi ja masenna se; tee siitä järjestelmä, joka ei kuulu kaaokseen,
vaan on järjelle, jumaluudelle ja sinulle alamainen! Tiesi varrella
kasvavat ohdakkeet nyyhdä pois, jotta niiden sijaan kasvaa korsi
hyödyllistä ruohoa, pisara ravitsevaa maitoa. Sinä näet pumpulipensaan,
jota tähän saakka kukaan ei ole käyttänyt hyväkseen; kokoo sen
valkoisia kuituja, kehrää ne, kudo ne, jotta arvottomien kuitujen sijaan
tulisi hyödyllisiä kudoksia, joilla ihmisen alaston iho voidaan verhota.
Mutta ennen kaikkea missä tapaat tietämättömyyttä, tyhmyyttä ja
raakuutta, ryhdy uupumatta työhön, eläkä lepää, niinkauvan kun elät,
vaan tee uutterasti työtä, Jumalan nimessä. Korkein Jumala käskee
sinun niin tekemään, ja jos sinulla on korvat kuulla, kuulet tämän
käskyn. Ja hän käskee sen myös äänellä, joka ei koskaan ilmene
sanoissa, joka herättää suurempaa kunnioitusta kuin ukkosen jylinä
muinoin Sinain vuorelta tahi hirmumyrskyn pauhina, sillä eikö sinulle
puhu samaa myös rajattomien ijäisyyksien, kointähden tuolla puolen
olevien maailmojen *vaikeneminen*? Vielä syntymättä olevat
vuosisadat, ikivanhat haudat tomuksi rauenneine ruumiineen, niin,
ammoin sitten kuivaneet kyyneleet, jotka kostuttivat näitä hautoja --

eivätkö ne kaikki puhu sinulle, mitä ei yksikään korva vielä ole kuullut?
Kuoleman syvät valtakunnat, kiertotähdet, jotka eivät ikinä lepää
radoillaan, koko ääretön avaruus ja kaikki aikakaudet julistavat sinulle
lakkaamattoman, mykän kehoituksen: Sinun, samoinkuin jokaisen
ihmisen, tulee tehdä työtä, niinkauvan kun on päivä, sillä sitten tulee yö,
jolloin ei kukaan voi työskennellä.
Kaikki oikea työ on pyhää; jokaisessa oikeassa työssä, vaikka se olisi
halpaa käsityötä, on jotakin jumalallista. Työn perusta täyttää koko
maapallomme pinnan, sen huippu ulottuu taivaaseen. Otsan hiki ja siitä
alkaen aina aivojen hikeen, sydämen hikeen, jota ovat synnyttäneet
Keplerin laskut, Newtonin perustelmat, kaikki tieteet, sankarirunoelmat,
sankarityöt ja marttyyrien kärsimykset, on kaikkien ihmisten osana ja
samaten myös "kuolemantuskan verinen hiki," jota sanotaan
jumalalliseksi.
Ken olet sinä, veljeni, joka vaikeroit elämäsi raskasta työtä ja vaivoja?
Elä valita. Käännä katseesi ylöspäin, väsynyt veljeni. Katso, siellä
Jumalan ijankaikkisuudessa ovat työtoverisi. He elävät vielä, he yksin
elävät, nuo kuolemattomat, taivaalliset olennot. Heikko inhimillinen
muistimmekin käsittää heidät pyhimyksiksi, sankareiksi, jumaliksi. He
yksin elävät kaikkein aikojen yli, asuvat äärettömissä avaruuksissa.
Taivas on tosin ankara, mutta se ei ole sinulle pahansuopa. Taivas on
lempeä, kuten jalo äiti, kuten tuo spartalainen äiti, joka antoi pojalleen
kilven sanoen: "Sen keralla, poikani, tahi sen päällä!" Myöskin sinä
saat kunnialla palata kotiin; myöskin sinä tulet -- elä sitä epäile --
kunnialla palaamaan kaukaiseen kotiisi, jos taistelussa säilytät kilpesi!
-- Ijäisyyksissä ja kuoleman syvimmissä valtakunnissa et sinä ole
muukalainen, vaan kansalainen. Elä valita; eiväthän spartalaisetkaan
valittaneet.
Ja ken olet sinä, joka julkisesti kerskut elämäsi toimettomuudesta ja
mielihyvällä näyttelet kullattuja vaunujasi pehmeine patjoineen, missä
sinä kädet ristissä toimettomana uinailet? Katso ylös, katso alas,
ympärillesi, eteesi tahi taaksesi, näetkö missään *joutilasta* sankaria,
pyhimystä, jumalaa tahi edes paholaista? Et missään näe semmoista.
Taivaassa, maan päällä, vesissä eikä maan alla ei ole ketään sinun

kaltaistasi. Olet siis luomakunnan merkkiteos, jommoisia tapaa
ainoastaan tällä merkillisellä vuosisadalla! Tässä maailmassa on vain
yksi ainoa hirviö, ja se on laiskottelija, tyhjäntoimittaja. Mikä on
tämmöisen olennon "uskonto"? Että luontoon ainoastaan
mielikuvituksen tuote, missä viekas kerjääminen ja varastelu antavat
parhaat tulokset; että Jumala on valhe, ja että ihminen ja hänen
elämänsä myös ovat valhetta. -- Voi, kuka meistä voi todella sanoa:
minä olen tehnyt työtä? Uskollisimmatkin meistä ovat hyödyttömiä
palvelijoita, ja uskollisimmat meistä tietävät sen parhaiten.