Tee työtä eläkä joudu epätoivoon! | Page 2

savenvalajan kaavailupyörää -- tämä laitos on
kunnioitusta herättävä, sillä semmoista käytettiin jo profeetta
Hesekielin aikoina, kenties paljoa aikaisemminkin? Miten
ihmeteltävästi muodostuvat jykeät savimöhkäleet ainoastaan nopean
pyörimisen vaikutuksesta siroiksi, säännöllisen pyöreiksi kulhoiksi ja
vadeiksi. Ja ajatelkaamme nyt, että uutteran, taitavan savenvalajan
täytyisi työskennellä ilman kaavapyörää, että hänen täytyisi muovailla
astiansa -- eli oikeammin niiden rumat jälennökset -- paljain käsin
savea sotkemalla! Me voisimme verrata tämmöistä savenvalajaa
kohtaloon, joka turhaan koettaa muovailla velttoa, ja työhön halutonta
ihmissielua. Laiskasta, työhaluttomasta ihmisestä ei suopeinkaan
kohtalo -- samaten kuin taitavinkaan savenvalaja ilman pyöräänsä -- voi
muovailla muuta kuin epäonnistuneen teoksen. Tuhlattakoon siihen

miten paljon kallista väriä ja kultausta tahansa, se on ja pysyy alati
epäonnistuneena. Siitä ei synny kunnollista astiaa, vaan kehno, vino,
muodoton tekele -- jonka vikoja ja kelpaamattomuutta maalaus ja
kultaus turhaan koettavat peittää! Muistakoon laiska ihminen tämän.
Siunattu on hän, joka on löytänyt työnsä; hänen ei tarvitse pyytää
muuta siunausta. Hänellä on siunaus ja se on häntä seuraava.
Samoinkuin vapaana virtaava, ihmiselämän tympäsevän nevan kautta
ylevin voimin kaivettu kanava, samoinkuin yhä syvemmäksi,
valtavammaksi kasvava joki huuhtoo se ummehtuneet, saastaiset vedet
vähitellen etäisimpienkin ruohonkorsien juurilta ja muuttaa tauteja
synnyttävän, myrkyllisen nevan viheriöiväksi, hedelmälliseksi
laitumeksi, jonka läpi virtaa kirkasvesinen joki. Oli virta suuri tahi
pieni, se on kuitenkin yhtä *arvokas* laitumelle, jonka hyväntekijä se
on.
Työ on elämätä. Työmiehen sisimmässä sydämessä on tuo jumalallinen
voima, tuo pyhä, taivaallinen elämänneste, jonka Jumala itse on häneen
puhaltanut. Hänen sydämensä sisällinen pyrkimys saa hänen ylevät
tunteensa hereille -- johtaa hänet tietoon, "itsensätuntemiseen" sekä
muihin hyveisiin, niinpian kun työ todella alkaa. Tietoonko? Niin,
omista itsellesi tiedot, jotka itse työnteko sinulle tarjoo, sillä luonto itse
vahvistaa ja hyväksyy nämä tiedot. Oikeastaan ei sinulla muita tietoja
olekaan, kuin mitä työssä olet saavuttanut; kaikki muu on ainoastaan
edellytystä, oletettuja tietoja; asioita, joista eri koulut väittelevät, jotka
liitelevät pilvien tasalla ja aiheuttavat loppumattomia tieteellisiä
keskusteluja, kunnes ne työssä toteutamme ja saamme selville.
"Epäilykset, olivat ne sitten mitä laatua tahansa, voidaan ainoastaan
toiminnan avulla tyydyttävästi ratkaista."
Ja tunnetko sen ohessa kärsivällisyyden, rohkeuden,
lannistumattomuuden arvon, kykenetkö empimättä tunnustamaan
erehdyksesi ja seuraavalla kerralla menettelemään taitavammin?
Kaikkia näitä hyveitä et voi mitenkään muuten saavuttaa kuin
taistelemalla todellisuuden kovakouraisia voimia vastaan. Asetettakoon
urhea Sir Christopher mustuneiden, kokoonluhistuneiden
kiviraunioitten, ennakkoluuloisten, rakennustaidetta vihaavien

piispojen, turhantarkkojen virkamiesten ja tylsäjärkisten
uskonnonpuolustajien keskelle, ja katsokaamme voiko hän saada St.
Paulin-tuomiokirkkoa nousemaan ilmoille näistä aineksista vai eikö!
Raakoja, häikäilemättömiä ja uppiniskaisia ovat kaikki esineet ja
olennot, alkaen työlakkoisista muurareista ja irlantilaisista
tulenkantajista aina tylsiin, uskonvimmaisiin Neil Gwynin puolustajiin,
turhantarkkoihin virkamiehiin ja ahdasmielisiin, rakennustaidetta
vihaaviin piispoihin. Kaikki nämä esineet ja olennot eivät ole olemassa
Christopherin eikä hänen tuomiokirkkonsa, vaan oman itsensä vuoksi!
Christopherin tulee saada voitto heistä kaikista ja poistaa vastukset
tieltään, jos hän vain siihen kykenee. He ovat kaikki häntä vastaan. Itse
oikeutta harrastava luontokin, jonka suuretiede ja rakennustaide eivät
ole näkyvissä, vaan sydämeen kätkettyinä -- itse luontokin on vain
osaksi hänen puolellaan ja on kokonaan nouseva häntä vastaan, jollei
hänen onnistu sitä alistaa, voittaa! Entäs rahat, mistä hän ne saapi?
Englannin hurskas anteliaisuus on kaukana täältä; se ei avoimin sylin
riennä vastaan sanoen: "Tässä minä olen;" -- sitä on puhuteltava,
ennenkuin se voi vastata. Hurskas anteliaisuus ja kaikki apu vaikenevat
ja ovat yhtä näkymättömät kuin jumalat, mutta esteet ja lukuisat
vastukset ovat lähellä, ovat äänekkäät. Oi urhea Sir Christopher, luota
sinä vaan edellisiin ja taistele parhaasi mukaan jälkimäisiä vastaan.
Voita ja alista ne uutteruudella, kärsivällisyydellä, kestävyydellä ja
voimalla, ja vihdoin olet riemuiten sovittava viimeisen rakennuskiven
St. Paulin tuomiokirkon kupukattoon, tuomiokirkon, joka kautta
vuosisatojen on oleva muistomerkkinäsi!
Niin, kaikki apu, tuli se sitten luonnon tahi ihmisten puolelta, on niin
sanoaksemme mykkä; se ei tule itsestään, sitä täytyy nähdä, sitä täytyy
kutsua. Jokainen jalo työ tahi teos näyttää alussa "mahdottomalta."
Todellisuudessa ovatkin jokaisen ylevän teon mahdollisuudet
mittaamattoman laajalle hajautuneet, käsittämättömät, niin että
ainoastaan uskon avulla voi ne käsittää. Sinun tulee Gideonin tavoin
levittää taljasi telttasi oven edustalle, jotta saisit selville onko laajan
taivaan kannen alla vielä siunausta tuottavaa aamukastetta jälellä vai
eikö. Sydämesi ja elämäntyösi tulee olla tämmöinen ihmeellinen
Gideonin talja, joka äänettömällä rukouksella levitetään taivas-alle, ja
rajattomista avaruuksista olet saava osaksesi tarpeeksi siunausta

tuottavaa kastetta!
Kaikkea ihmistyötä voisi verrata uimarin ponnistuksiin. Suunnaton
valtameri uhkaa niellä hänet, ja jollei uija rohkeasti sitä vastusta, panee
se uhkauksensa toimeen. Mutta uimari ponnistelee lakkaamatta, hän
uhmaa, kamppailee merta vastaan, ja katso, miten kuuliaisena meri
häntä kannattaa pinnallaan ja vihdoin voittajanaan vie päämäärään.
"Näin on," sanoo Goethe, "kaiken laita, mihin ihminen tässä
maailmassa ryhtyy."
Sä uljas merisankari, pohjoismainen merikuningas, -- Columbus,
sankarini, kuninkaallisin meren valtiaista! Ympäristösi ei ole rohkeutta
elvyttävä, purtesi kulkee hirvittävien syvyyksien päällä tuntemattomiin
kohtaloihin. Sinua ympäröi joukko kapinoivia, toivottomia pelkureita,
takanasi väijyy häpeä, ja turmio, edessäsi on tulevaisuuden synkkä
verho. Veljeni, nuo raivokkaat vesivuoret, jotka kohoovat ilmoille
penikulmia syviltä alustoiltaan, eivät ole yksin sinun vuoksesi olemassa.
Minusta näyttää niillä olevan muutakin tekemistä kuin kantaa sinua
eteenpäin, ja ulvovat tuulet, jotka kaaoksen ja mittaamattomien
avaruuksien halki pyörivät hurjaa tanssiaan,