Tee työtä eläkä joudu epätoivoon! | Page 7

j?ljett?miin.
Sanomattoman liikuttavaa on, jos tapaan n?m? molemmat hyveet yhdistettyin?; kun ihminen, jonka ulkonaisesti t?ytyy tehd? mit? halvinta ty?t? inhimillisten tarpeitten tyydytt?miseksi, sis?llisesti ty?skentelee ylevien aatteiden puolesta. Mit??n jalompaa t?ss? maailmassa en tunne kuin maata kynt?v?n pyhimyksen, jos semmoisia viel? olisi olemassa. H?n veisi minut j?lleen Natzaretiin takaisin. Saisin n?hd? taivaan kirkkauden nousevan maan syvimmist? syvyyksist? -- se olisi synk?ss? pimeydess? loistava valo.
XVIII. Min? en s??li k?yh?? h?nen rasittavan ty?ns? vuoksi. Kaikkien t?ytyy meid?n tehd? ty?t? tahi -- varastaa (mink? nimen sitten varkaudelle annammekin) mik? on paljon pahempaa kuin kovin ty?. Ei kukaan kunnollinen ihminen pid? toimettomuutta kadehdittavana. K?yh? on n?lk?inen ja janoinen, mutta h?nt?kin varten on ruokaa ja juomaa; h?nell? on raskas taakka hartioillaan, h?n on v?synyt, mutta h?nellekin suo taivas unen ja mit? suloisimman unen. K?yh?n savuiseen majaan l?hett?? taivas rauhaisan levon kultapilvien tavoin vaihtelevine unineen. -- S??lin vain sit?, ett? h?nen sielunsa lampusta ?ljy kuluu loppuun; ettei h?n saa osakseen ainoatakaan s?dett? taivaallista tahi edes maallista viisautta; t?ten sielu tulee pime?ksi, siihen hiipii kaksi peikkoa: pelko ja uhma. Voi, ruumis voi kyll? olla terve, ripe?, miksi t?ytyy sielun soaistua, n?ivetty?, lamaantua, melkeinp? n??nty?? Voi, eik? h?n kerran saanutkaan osakseen Jumalan henke?, joka taivaista h?nelle annettiin, ja eik? se maan p??ll? ole p??ssyt kehittym??n? Ett? ihmisen, jolle oli annettu tiedon kyky, tiet?m?tt?m?n? t?ytyy erota maailmasta, se on hirvitt?v? murhen?ytelm?, vaikkapa se -- kuten lieneekin laita -- maan pinnalla toistuisi kaksikymment? kertaa sekunnissa. Tuo v?h?p?t?inen tietom??r?, jonka koko ihmiskunta pitk?llisen taistelun j?lkeen pimeydess? on saavuttanut, miksi ei sit? riennet? jakamaan jokaiselle, -- kaikille ihmisolennoille?
XIX. Eik? lamautumaton, uuttera ja taitava oikea k?si ole m??r?tty "maapallomme valtikaksi?" Ken voi tehd? ty?t?, on synnynn?inen kuningas; h?n on yhteydess? luonnon kanssa, h?n hallitsee sit? ja on luonnon ylimm?inen pappi ja kuningas. Ken ei osaa tehd? ty?t?, on kunnoton kuninkuuden tavoittelija, mill? valtion alalla lieneekin; h?n on syntynyt kaikkien orjaksi. Kunnioittakoon ihminen ammattiaan!
XX. Ei: "aseet ja mies," -- "ty?kalu ja mies" tulisi nykyisen sankarirunon nimi olla. Mit? ovat ty?kalumme, vasarasta, kyn??n saakka, jolla kirjoitamme, muuta kuin aseita, joilla taistelemme ulkonaista ja sis?llist? *tiet?m?tt?myytt?* vastaan; emme kurjia l?himm?isi?mme, vaan perivihollistamme vastaan, joka meid?t kaikki saattaa kurjuuteen; t?m? on todella ainoa oikeutettu taistelu.
XXI. Mit? ihmiseen tulee, niin on h?nen taistelunsa ristiriidan hengen kanssa, joka h?ness? ja h?nen ymp?rill??n asuu, loppumaton, ikuinen, alituinen; tarkoitamme pahaa henke?, eli sanottakoon sit? my?s heikoksi, kurjaksi hengeksi, joka asustaa h?ness? ja kaikissa muissa.
XXII. El?m? ei ole ihmiselle koskaan ollut kev?ist? ilojuhlaa. Kaikkina aikoina on kovaan ty?h?n syntyneiden mykkien miljoonien kohtaloa rasittaneet monenlaatuiset k?rsimykset, v??ryydet ja paheet, joista toisia voitaisi v?ltt??, toiset taas eiv?t ole v?ltett?viss?. Ei suinkaan ole ollut leikki, vaan rasittava ty?, joka on runnellut lihaksia ja syd?mi?.
XXIII. Ei mill??n aikakaudella ole ihmisel?m? ollut "onnellista;" ei koskaan voi se siksi tulla. Alinomaa uneksitaan paratiisista ja hekumallisen ylellisest? laiskurien maasta, miss? purot juoksevat viini? ja puissa riippuu makkaroita ja paisteja; mutta se on ollut vain unta, mahdotonta unta.
K?rsimys, vastukset ja erehdykset ovat maailmamme alituiset, niin, ehdottoman v?ltt?m?tt?m?t asujamet. Eik? ihmisen perint?n? olekin ty?? Ja mik? ty? nykyaikana tuottaa nautintoa eik? rasitusta? Ty? ja rasitus keskeytt?v?t tuon levon ja mukavuuden, joita ihminen tyhmyydess??n pit?? onnenaan, ja kuitenkaan ei ty?tt? mik??n lepo, mitk??n mukavuudet olisi mahdollisia.
Senp? vuoksi t?ytyy tuon ep?kohdan, eli mit? sanomme ep?kohdaksi, alati olla olemassa, niinkauvan kuin ihmisi? on olemassa. Todellisuudessa onkin tuo ep?kohta sanan t?ydellisess? merkityksess? sekaista, valmistumatonta raaka-ainetta, josta ihmisen vapaa tahto luo erinomaisen, j?rjestetyn rakennuksen. Tuskan tulee meit? aina kiihoittaa ty?h?n, ja vain vapaatahtoisilla ponnistuksilla on onnellisuus saavutettavissa.
XXIV. Ei, luominen ei voi olla helppoa. Jupiter tuntee kiihkeit? tuskia, tuntee tulisia liekki? p??ss??n, josta asestettu Pallas pyrkii tunkeutumaan ulos. Koneellisen ty?n laita on toisin; se voi olla helppoa, tahi k?yd? vaikeaksi, riippuen siit? miten sit? tekee. Mutta my?skin tehtaanty?h?n voidaan sovittaa tuo yleinen totuus, ett? ty?n arvo on suoranaisessa suhteessa siin? k?ytettyyn vaivaan.
XXV. Niin on alusta alkaen ollut, niin tulee olemaan loppuun saakka. Sukupolvi sukupolven j?lkeen saa ruumiillisen muodon ja ilmestyy tuntemattomista ?ist? t?nne taivaallista el?m?nty?t??n suorittamaan. Jokainen kuluttaa voimat ja tulen, jotka h?ness? ovat. Toinen ty?skentelee teollisuuden myllyss?, toinen taasen kapuaa tieteen Alppien korkeimmalle huipulle, kolmas taasen sodassa l?himm?isi??n vastaan murskautuu taistelun kallioihin, ja sitten kukin n?ist? taivaasta l?hetetyist? kutsutaan takaisin. H?nen maallinen tyyssijansa hajoaa, niin, jonkun ajan kuluttua on se varjo, jota ei mill??n inhimillisill? aisteilla en?? voida havaita. Loistavan, kiemurtelevan salaman tavoin ilmestyy ja katoo ihmissukuja; tuntemattomista maailmoista ne tulevat, sinne ne my?s palaavat. Ja me ilmestymme ij?isyyden merest? t?nne kuten Jumalan luoma henkiarmeija, kiiruhdamme ristiin rastiin, kuni virvatulet, ?llistyneen maapallon pinnalla, ja -- sukellamme takaisin ij?isyyden mereen. Me saamme maapallon vuoret tasoittumaan, sen meret tyhjenem??n. Miten voisikaan maailmamme, joka on kuollut, ja vain aavekuva, tehd? vastusta hengille, el?ville hengille, jotka todella ovat olemassa? Jalkamme kuluttavat j?ljet kovimpaankin timanttiin, ja inhimillisen armeijan loppurivit ovat l?yt?v? etujoukkojen j?lki?. Mutta mist?? -- Oi taivas, minne? J?rki ei sit? tied?, usko ei sit? tied?; se tiet?? vain, ett? olemme Jumalasta