Tee työtä eläkä joudu epätoivoon! | Page 6

vaan kykenem?tt?myytt?!
Kyky ansaitsee kunnioitusta, sill? se *on* kunniaa. Ihminen, joka onnistuu ty?ss??n, on *ihminen* sanan kauneimmassa merkityksess?.
XII. Todellakin, maailmassa ei ole mit??n kuollutta; se mit? sanomme kuolleeksi, on ainoastaan muuttunutta, sen voimat vaikuttavat p?invastaiseen suuntaan. "Lehdell?, joka m?t?nev?n? liitelee kosteassa ilmassa," on joku sanonut, "on viel? voimaa -- miten kykenisi se muutoin m?t?nem??n?" Koko suunnaton maailmamme on kokoonpantu lukemattomista eriluontoisista voimista, painovoimasta aina ihmisen ajatukseen ja tahdonvoimaan; ihmisen vapautta rajoittavat luonnonlait: niist? ei yksik??n ole tehottomana silm?nr?p?yst?k??n. Kaikella luodulla on teht?v?ns?, et miss??n l?yd? toimettomuutta: graniittivuori, joka luomisestaan saakka hetki hetkelt? hitaasti hajoaa muruiksi, haihtuva savupilvi, el?v? ihminen, niin, ihmisen ty?, ihmisen puhe, kaikki on toimintaa. Tied?mme, ettei lausuttua sanaa en?? voida peruuttaa, saada tapahtumattomaksi; samaten on my?s tehdyn ty?n laita. "Itse jumalatkaan," sanoo Pindarus, "eiv?t voi h?vitt?? tehty? ty?t? olemattomaksi." Niin, tehty on tehty ij?ksi; se on tapahtunut ja sen vaikutus on, oli se sitten kauvan n?kyviss? tahi hetikohta kadonnut, ij?ti tuntuva, vaikuttava, tapausten ikuisessa kiertokulussa. Ja mit? onkaan t?m? tapausten ikuinen kiertokulku, jota sanomme maailmaksi, muuta kuin tehty? ty?t?, lukemattomien t?iden ja tapausten yhteinen vaikutus, yhteinen lopputulos? Ja t?m? ikuinen lopputulos -- jota ei kukaan voi laskea eik? kirjoittaa taululleen -- on kuitenkin selv?sti n?kyviss?: kaikki mit? on tapahtunut, tapahtuu ja tulee tapahtumaan. K?sit? minut oikein, se mit? n?et on *ty?t?*, erilaatuisten voimien tulos, rajaton, ??ret?n voimameri, mittaamaton kuin ijankaikkisuus itse, ihana, peloittava ja k?sitt?m?t?n. Ihminen sanoo sit? maailmaksi, el?m?ksi, mutta h?nen aivoraukkansa eiv?t voi sit? k?sitt?? -- t?t? tuhatv?rist? valokokoelmaa, joka on heikko kajastus valosta, miss? asuu H?n, kaiken luoja, joka ohjaa loistavat t?htisikerm?t radoillaan, samoinkuin sinunkin askeleesi.
XIII. Voimakas ihminen on alati l?yt?v? *ty?t?*, toisin sanoen vastuksia, tuskaa, niin paljon kuin h?nen voimansa siet?v?t.
XIV. Lahjakas ihminen ei voi synty? maailmaan semmoisella aikakaudella, ettei h?n l?yt?isi tarpeeksi ty?t?; h?n ei mill??n ehdoin voi viett?? koko el?m??ns?, ilman ettei siin? ilmenisi ristiriitaisuuksia, vastuksia, joiden voittamiseen vaaditaan koko h?nen voimansa, jos ne siihen riitt?v?t. Kaikkialla h?ilyy ihmissielu valon ja pimeyden vaiheilla, kahden toisilleen vihamielisen valtakunnan: v?ltt?m?tt?myyden ja vapaan tahdon v?lill?.
XV. Ei ole ihmiselle viel? koskaan tarjoutunut tilaisuutta, jossa ei velvollisuuksia tahi ihanteellisia puolia tulisi kysymykseen. Niin, t?ss? kurjassa, likaisessa, halveksittavassa todellisuudessa, miss? parhaillaan el?t, siin? ovat ihanteesi, eik? miss??n muualla. Pyri siis niit? saavuttamaan, ja saavutettuasi ne, usko, el? ja ole vapaa. Narri! Ihanteesi ovat sinussa itsess?si, ja itse sin? juuri niit? vastustat. Olemuksesi on vain raaka-ainetta, josta sinun on ihanteesi muovailtava.
XVI. Mutta teit?, ty?ntekij?t, jotka jo olette ty?ss?, olette kokeneita, jaloja, kunnioitettavia miehi?, teit? kutsuu maailma uuteen ty?h?n ja uuteen aateluuteen. Voittakaa tyytym?tt?myys, eripuraisuus, ep?toivo miehekkyydell?, oikeudella, lempeydell? ja viisaudella. Kaaos on pime? ja syv? kuin helvetti; tehk?? se valoisaksi, niin saamme helvetin asemasta n?hd? vihre?n, kukoistavan maailman. Oi, se on suuri ty?, eik? ole olemassa muuta suuruutta kuin se, ett? tekee jonkun tilkun Jumalan luonnosta hieman hedelm?llisemm?ksi, paremmaksi ja Jumalalle arvokkaammaksi, tahi joitakuita ihmissyd?mi? viisaammiksi, miehekk??mmiksi, onnellisemmiksi. T?mm?inen on Jumalallekin arvokas teht?v?. Tyytym?tt?myyden, raakuuden ja ep?toivon nokisen helvetin voi my?s ihmisvoimin muuttaa tavallaan taivaaksi, puhdistamalla sen liasta, tyytym?tt?myydest? ja tyytym?tt?myyden syist?. Kun pimeys on karkoitettu ja Jumalan puhdas, sininen taivas kaareutuu ihmisty?n yli, ovat sek? Jumala ett? ihmiset tyytyv?isyydell? sit? katseleva.
XVII. Kahta ihmist? min? kunnioitan enk? ket??n muita. Ensikseen ty?ss??n v?synytt? ty?miest?, joka maasta luotuine ty?kaluineen vaivoin raivaa maata ja voittaa sen ihmisen omaisuudeksi. Kunnioitusta her?tt?? minussa karkea, kova, ty?ss? v?synyt k?si, johon kuitenkin on ly?ty poistamaton kuninkuuden leima, sill? t?m? k?si pitelee kiertot?htemme valtikkaa. Kunnioitusta ansaitsevat my?s nuo karkeat, ahavoittunnet, hikiset kasvot, sill? ne ovat ihmisen kasvot, ihmisen, joka el??, niinkuin ihmisen tulee el??. Karkeutesi vuoksi kunnioitan sinua viel? enemm?n, sill? t?ytyyh?n meid?n sek? rakastaa ett? s??li? sinua! Veljeni, sin? kannat raskasta taakkaa! Meid?n vuoksemme on selk?si niin kumarassa, meid?n vuoksemme ovat sirot j?senesi v??ristyneet, sormesi tulleet karkeiksi. Arpa lankesi sinulle, m??r?si sinut taistelemaan eturinnassa, siksi olet taistellut puolestamme ja tullut raajarikoksi. Sill? sinullekin oli Jumala antanut siron, virheett?m?n ruumiin, mutta se ei saanut kehitty?. Se puettiin jo aikaisella ij?ll?si ty?n raskaaseen ikeeseen ja siksi ei ruumiisi eik? sielusi ole saaneet nauttia vapaudesta. Mutta, kuitenkin, tee ty?t?, veljeni! Sin? t?yt?t velvollisuutesi, mit? merkitsev?t silloin muut seikat? Sin? teet ty?t? jokap?iv?isen leip?si edest?.
Er?st? toista ihmist? kunnioitan my?s, ja viel? enemm?n, -- sit?, joka ty?skentelee henkisten tarpeitten puolesta, ei jokap?iv?isen leiv?n, vaan el?m?n leiv?n vuoksi. Eik? se olekin h?nen velvollisuutensa, h?n kun pyrkii sis?lliseen sopusointuun, ja saavuttaa sen sanoin tahi t?in, ulkonaisilla ponnistuksillaan, olivat ne sitten mit? laatua tahansa? Korkeimmillaan on h?n, jos h?nen sis?lliset ja ulkonaiset pyrkimyksens? ovat *samat*, jos h?n ei ole vain ruumiillisen ty?n tekij?, vaan taiteilija, innostunut ajattelija, joka taivaan h?nelle antamilla aseilla valloittaa meille taivaan! Jos k?yh?, vaatimaton ihminen ty?skentelee meid?n elatuksemme puolesta, eik? silloin korkeampaa, innostuttavaa ty?t? tekev?n tulisi puolestaan ty?skennell? tuon toisen edest?, jotta t?m? saisi valoa, ohjausta, vapautta ja kuolemattomuuden? -- N?it? kahta, kaikissa muodoissa ja joka ty?alalla, min? kunnioitan. Kaikki muu on tomua ja tuhkaa, jonka tuuli puhaltaa pois, lakaisee