Tee työtä eläkä joudu epätoivoon! | Page 5

j?rjeksi; -- ja t?m? on kielt?m?tt? uskonnollinen toimitus, jota ei ilman uskontoa voida suorittaa. Muulla tavoin ei teoksesi ole itsen?inen, se on silm?npalvelusta, ahnasta palkkionhaalimista, joutuisien ja aikaa my?ten yh? arvottomampien varjoteosten valmistusta palkan edest?. Sen sijaan ett? ohjaisit sieluja maallisilla ja taivaallisilla teill?, esit?t heille keinotekoisia ihmisnukkeja ja heid?n suurt?it??n. Voi, koko maapallomme on nyky??n t?ynn? t?mm?isi? varjoteoksia -- kenties sangen kauniita ulkon??lt??n, mutta todellisuudessa per?ti arvottomia, Jumalan ja ihmisten kiroomia! Ei kukaan ihminen -- ei edes halvin k?sity?l?inenk??n -- voi ty?skennell? uskonnotta. Kaikki ihmiset, jotka eiv?t ty?skentele, kuten seuraisi suuren ty?njohtajan silm? heid?n ty?t??n, ty?skentelev?t v??rin, petollisesti, itselleen ja sinulle onnettomuudeksi.
VII. "Tehd? ty?t? on rukoilla;" niin, varsin t?rke?ss? merkityksess?, mutta nykyaikana -- pintapuolisen rukouksen ja jumalanpalveluksen aikakaudella -- ei kukaan voi sit? tehd? oikealla tavalla. Mutta ken k?sitt?? sen oikean merkityksen, k?sitt?? my?s, ett? se on tulevaisuuden *ennustus*; viimeinen evankeliumi, johon kaikki muut sis?ltyv?t. Sen temppelin? ovat ??rett?m?t avaruudet -- oletko sit? koskaan n?hnyt? Valtava linnunrata on sen kattona, maat ja meret sen lattiana ja kaikkivaltiaan t?htien ymp?r?im? valtaistuin sen alttarina. Saarnana ja virsin? ovat kaikkien urheiden, ylevien ihmislasten jalot sankarity?t sek? k?rsimykset. Ja temppelin urkurina ovat tuulet, valtamerien pauhina sek? kohtalon ja historian syv?t, juhlalliset ??net.
VIII. Ihmisen el?m?nty?n? t??ll? maailmassa on ty?nteko. On koittava p?iv?, on tuleva aika, jolloin se, jolla ei ole ty?t?, ei rohkene n?ytt?yty? aurinkokunnassamme, vaan pyrkii jonnekin avaruuden ??rimm?isiin perukoihin katsomaan onko miss??n kiertot?hdess? tyyssijaa laiskurille.
IX. Jokaisen ihmisen kohtalona t??ll? matoisessa maailmassa on olla ensin oppipoikana, sitten ty?miehen?, tahi sanokaamme: oppilaana, opettajana ja mestarina. Itse luonto on h?nelle antanut oppimiskyvyn. Me el?mme maailmassa, jota pid?mme rajattomana; tietomme siit? ovat viel? niin rajoitetut, ett? jokainen selville saatu uusi totuus kumoaa eli ainakin rajoittaa asioita, joita t?h?n saakka pidettiin horjumattomina totuuksina. Jos ihminen alati pysyisi oppilaan kannalla, jonka ei tarvitse mit??n itse keksi?, eik? korjata; jos maailmank?sityksemme olisi niin t?ydellinen, ettei siin? olisi mit??n oikaistavaa, silloin olisi ihminen my?s henkisesti kuollut ja sukukuntaa, jota nyky??n sanotaan ihmiseksi, ei en?? olisi olemassa.
X. Miten tosi onkaan taru Sfinksist?, joka lep?si valtatien varrella, esitti vaeltajalle arvoituksensa ja repi heid?t kappaleiksi, jolleivat he osanneet sit? selitt??.
T?mm?inen sfinksi on el?m?mme kaikille ihmisille ja inhimillisille yrityksille. Luonto on samaten kuin sfinksi taivaallinen, herttainen ja suopea. Sill? on jumalattaren kasvot ja rinnat, mutta leijonan ruumis ja k?p?l?t. Siin? on taivaallista kauneutta -- luonnon viisas j?rjestysh?n onkin jumalallista -- mutta samalla siin? on my?s synkk??, peloittavaa hurjuutta, jolla se osottaa vihamielisyytt??n. Ja sfinksin tavoin se esitt?? meille arvoituksensa. Jokaiselta ihmiselt? kysyy se joka p?iv? hiljaa mutta peloittavan vakavasti: Tied?tk? mit? t?m? p?iv? merkitsee? Koetatko tehd? viisaasti, mit? sinun t?n?p?n? tulee tehd??
Luonto, kohtalo, olemassa olo, koko maailma -- tahi miten tuota sanoin selitt?m?t?nt? tosiasiaa, jonka keskustassa el?mme ja taistelemme, nimit?mmek??n -- eik? se todella ole kuten taivaallinen morsian, jonka rakkauden viisas ja urhea mies, joka k?sitt?? ja seuraa sen k?skyj?, voi saavuttaa; kun taas sille, joka ei kykene sit? k?sitt?m??n, se on julma, turmiota tuottava pahahenki?
Selit? sen arvoitus ja sinulle k?y hyvin, menestys seuraa sinua. Jollet sit? selit?, jos menet ohi sit? huomaamatta, on se itse antava selityksen. Selitys tapahtuu silloin kynsin ja hampain, sill? luonto on t?ll?in raivostunut naarasleijona, joka kuurona rukouksillesi julmasti raastaa sinut kappaleiksi. Et en?? ole sen rakastettu sulho, vaan sen raadeltu uhri; se kohtelee sinua kuten orjaa, joka on yll?tetty petoksesta.
Kansakuntien laita on samoin kuin yksil?idenkin. Osaavatko he ratkaista kohtalon arvoitusta?
T?ss? piileekin kaikkien onnettomien kansallisuuksien ja kurjien ihmisten kohtalon salaisuus. He ovat unhoittaneet oikean, sis?llisen totuuden ja tavoittelevat ulkonaisia varjototuuksia. He vastaavat *v??rin* sfinksin arvoitukseen. Tyhm?t ihmiset *eiv?t voi* antaa siihen oikeata vastausta! Tyhm?t ihmiset pit?v?t h?ilyvi?, petollisia virvatulia totuuden ikuisena valona, ja he eksyv?t v?hitellen yh? kauvemmaksi totuudesta.
Tyhm?t ihmiset luulevat, ettei maailmassa olekaan oikeutta, syyst? ettei pahaa ty?t? rangaista heti -- paitse sattumalta. Niin, pahan ty?n rangaistus voi seurata parin p?iv?n kuluttua teosta, se voi viipy? pari vuosisataa, mutta se seuraa *varmasti*; se on varmempi kuin el?m? -- se on yht? varma kuin kuolema! Maailman keskustana, ihmisel?m?n py?rteiss?, on viel? t?n?kin p?iv?n? Jumala, ja h?nen k?tens? ohjaa kaikkea yht? varmasti kuin vanhimpina aikoina. Ja maailman suuri henki on *vanhurskas*.
XI. Puhuttu sana, kirjoitettu runoteos ovat, sanotaan, ihmisen henkisi? tuotteita; eik? siis tehty ty? olisi sit?? J?rki, nero, k?rsiv?llisyys, taito, ty?kyky, innostus, siveys, -- sanalla sanoen ihmisen kaikki kyvyt -- ilmenev?t h?nen ty?ss??n. Ty?nteko on luonnon ja sen ikuisten, muuttumattomien lakien koettelemista -- ja ne kyll? tuomitsevat oikein ihmisen ty?n. Niin paljon hyvett? ja kyky? siin? oli, niin paljon eik? enemm?n! Ty?ntekij? osasi sovittaa ty?ns? minun ikuisten lakieni kanssa sopusointuun, niinkuin h?nelle k?skin -- ja se onnistui h?nelle -- tahi: se ei onnistunut h?nelle -- kuten n?ette!
Ty?skennell? suuren luonnon vaatimusten mukaisesti -- eik? se ole hyvett?? Pumpulia voidaan kehr?t?, ty?miehet kutovat langoista kankaita, jotka myyd??n, kaikki t?m? on luonnon k?skyjen noudattamista. Jollei seurata luonnon k?skyj?, ei ole silloin kankaitakaan. Niit? ei ole olemassa; luonto syytt?? sinua, voimasi eiv?t ole voimia,