Tapani Löfvingin seikkailut | Page 8

hyp?htiv?t mieheni yl?s ja silmi??n hieroen t?llisteliv?t ymp?rilleen.
?Sitokaa tuo vaari, h?nell? on joitakin pirun konsteja tekeill??, komensin min?, ja tuossa tuokiossa oli kiroileva ?ij? sidottu k?sist??n ja jaloistaan. Kiireesti vedimme senj?lkeen vaatteet p??lle ja saappaat jalkoihin.
?Meid?n on viisainta l?hte? heti matkaan, sill? varmaankin majailee t??ll? jossakin l?hist?ll? karjalaisia sissej??, sanoin min? miehille.
?Mutta mit? teemme tuolle vaarille?? kysyi yksi miehist?.
?J?t?mme siihen, kunnes h?nen poikahulttionsa apureineen tulee h?nt? pelastamaan. Mutta ettei h?n ennen aikojaan siit? liikkeelle p??sisi, on meid?n paras sitoa h?nen aviosiippansakin, joka piileskelee tuolla uunilla.?
Pari miehist? sieppasi muorin alas, ja tuossa tuokiossa makasi h?nkin sidottuna.
?Ja nyt taipaleelle, niin ett? tuli suksista suihkaa!? huusin, ja kiireesti ty?nnyimme pihalle.
Mutta juuri kun olimme valmiina heitt?ytym??n suksillemme, kuului reen kitin??, ja samassa ajoi pihalle nelj? hevosta. Reist? karkasi toistakymment? pitkill? keih?ill? varustettua partaniekkaa, jotka ymp?r?iv?t meid?t kolmelta puolen. Tempasin pistoolini ja laukaisin ne per?kk?in l?hinn? seisovia kohti, sivaltaen heti sen j?lkeen miekkani. Mieheni eiv?t ehtineet muskettejaan laukaista, vaan alkoivat perill? huitoa ymp?rilleen. Pime? vaikeutti taistelua, me tulimme tungetuiksi erilleen toisistamme, ja yksin j??neen? puolustin min? itse?ni pirtin nurkan luona.
Hetken aikaa torjuttuani vihollisten uhkaavia keih?it? ja haavoitettuani heist? hyv?nlaisesti ainakin kahta, kuulin toisten huudoista, ett? kaksi tovereistani oli kaatunut ja kolmas saatu vangiksi. Samassa jakaantui minua ahdistava joukko kahtia, antaen tiet? er??lle rotevalle sissille, joka oli siepannut vahvan aisakoivun ja tavoitti sill? olkainsa takaa minua ly?d?kseen. Ketter?sti syrj??n hyp?ten v?istin min? vaarallisen iskun, mutta toista ly?nti? miekalla torjuessani meni kunnon aseeni kappaleiksi. Samalla sain pari keih??npistoa k?sivarteeni ja minuun k?ytiin joka puolelta k?siksi. Hetkist? my?hemmin makasin min? k?sist? ja jaloista niinik?ydell? sidottuna ainoan henkiin j??neen, Pekka-nimisen toverini rinnalla reslan per?ll?.
Kun rosvot olivat v?h?n aikaa viiv?ht?neet sis?ll? ja vapauttaneet liittolaisensa pintehist?, l?htiv?t he meluten ja hoilaten ajamaan takaisin. Edell?mme ajoi yksi hevoskuorma sissej? ja per?ss? kaksi. Oman reslamme keulalla istui kaksi miest?, joista toinen ajoi hevosta, toinen piti k?dess??n tapparaa. Matka kulki tiett?mi? ep?tasaisia mets?maita, arveluni mukaan etel?iseen suuntaan.
Kun koetin p??st? miesten kanssa keskusteluun ja tiedustelin, mihin he meit? veiv?t, vastasi toinen hevosta nykien: ?Ka, pyh? velj, kyll? siit? ehit tiion suaha, jahka perille tullah.? J?tin heid?t rauhaan ja koetin mietti?, miten p??st? t?st? tukalasta pintehest?. Makasin kyljell?ni sangen ep?mukavassa asennossa, ja selk?ni takana ?hki Pekka. Hapuillessani taakse sidotuilla k?sill?ni sain kouraani Pekan parran ja mieleeni v?l?hti heti jotakin. L?hensin ranteeni h?nen suunsa eteen, ja paikalla ?lysikin Pekka tarkoitukseni, alkaen kaluta k?si?ni kirist?v?? nuoraa. Etteiv?t keulalla kyyr?tt?v?t miehet olisi huomanneet puuhiamme, ?hkyin ja vaikertelin min? yht? mittaa.
Kun Pekka oli arviolta noin puoli tiimaa k?ytt?nyt hampaitaan, tunsin min? nuoran vihdoin hellitt?v?n ja k?sieni olevan vapaina. Pidin niit? edelleenkin selk?ni takana ja odotin tilaisuutta voidakseni vapauttaa jalkanikin. Kauan ei tarvinnutkaan odottaa, ennenkuin matkueemme joutui synk?n kuusikon pimentoon, niin ettei voinut juuri k?den pituutta eteens? n?hd?. Tempasin silloin nopeasti puukkoni, jota sissit eiv?t olleet huomanneet minulta riist??, ja vapautin silm?nr?p?yksess? jalkani. Tie kulki onneksi ep?tasaista vaaran rinnett? alasp?in, joten reki kolisi ja heittelehti puolelta toiselle. T?m?n ynn? pime?n takia eiv?t vartijamme voineet huomata minun puuhiani. Viel? pari silm?nr?p?yst? ja Pekkakin oli vapaana siteist??n. Minun oli mahdoton kuiskata h?nelle toimintaohjetta, eik? aikaa sit?paitsi ollut hetke?k??n hukata, sill? suojaava kuusikko ja louhinen rinne saattoivat milloin hyv?ns? p??tty?. Niinp? heti, kun olin sivaltanut poikki Pekan jalkoja kirist?v?n nuoran, karkasin pystyyn ja iskien puukkoni tapparaa pitelev?n rosvon hartioihin loikkasin reslasta kuusten keskelle. Pekka seurasi rivakasti kintereill?ni.
Iskun saanut mies ehti karjahtaa, ja ajaja pys?ytti paikalla hevosen. Huutaen ja kiroillen pys?htyiv?t per?ss? tulevat samaan rykelm??n, ja ennenkuin ehdimme paria askelta eteenp?in harpata, kuului pari kolme laukausta. Pekka takanani huudahti, ja min? tunsin h?nen vaipuvan maahan. Mutta minun oli mahdoton pys?hty? h?nt? auttamaan, ellen itsekin tahtonut joutua saman kohtalon alaiseksi. Suinp?in ja umpim?hk??n loikkailin min? eteenp?in mink? puutuneet jalkani, pimeys ja louhinen maa suinkin sallivat. Mutta pimeydest? oli minulle enemm?n hy?ty? kuin haittaa, sill? vainoojieni oli siten mahdoton seurata j?lki?ni. Kuulin kyll? hyv?n aikaa heid?n melunsa aivan kintereill?ni, mutta muutettuani suuntaa alkoivat heid?n ??nens? v?hitellen loitota, ja kun olin p??ssyt ulos kuusikosta sek? kykenin nopeammin juoksemaan, lakkasivat ne kokonaan kuulumasta.
Turvassa en kuitenkaan ollut n?ill? tienoin, sill? p?iv?n valjetessa saattaisivat he helposti seurata j?lki?ni ja joko suksilla tai hevosilla minut piankin tavoittaa, Riensin sen vuoksi yht? menoa eteenp?in, ja etten eksyisi samalle paikalle takaisin, koetin puiden asentoa tarkkaamalla pit?? suuntaa pohjoista kohti. Lunta oli ainoastaan puoleens??reen, joten se ei sanottavasti kulkuani vaikeuttanut.
Reess? ollessani olivat k?sivarteen saamani haavat veren hyydytty? tyrehtyneet, mutta alkoivat nyt juoksusta l?mmetty?ni uudelleen vuotaa. Kiskaisin sen vuoksi paidanhihastani pari kaistaletta ja hampaita apuna k?ytt?en sidoin haavat parhaani mukaan. Sitten porhalsin taas viimeisi? voimiani j?nnitt?en puolijuoksua eteenp?in. Matkani kulki yli aavojen soiden, kangasten ja vaarojen, ?inen er?maa lep?si ymp?rill?ni ??net?nn? talvisessa unessaan. Joskus kuului et??lt? pitk?veteinen suden ulvonta, jota s?esti ketun ilke? parunta. Kiitin onneani, ettei susi ilmestynyt l?hettyvilleni, sill? silloin olisin ollut hukassa.
Kun it?inen taivaanranta vihdoin alkoi vaaleta, saavuin laajan, kulovalkean autioksi polttaman ahon reunaan, joka pohjoispuolella n?ytti rajoittuvan korkeaan hongikkoon. Sielt? olin kuulevinani