Tapani Löfvingin seikkailut | Page 7

minut ankarasti s?ps?ht?m??n ja vapisemaan kautta ruumiini. Tempasin kiireesti sormuksen hyppysiini ja katsoin sen sis?puolelle. T?ll?in en voinut pid?tt?? pient? huudahdusta, sill? sormuksen sis?puolella seisoi kuin seisoikin kirjoitus: ?Muisto yst?v?lt?si Tapanilta?.
* * * * *

KOLMAS LUKU.
_Seikkailuni Maansel?n saloilla ja eroni rajamajurin palveluksesta._
J??k??n l?hemmin kuvailematta se synke? mieliala, mink? minussa synnytti tuo onneton sormusl?yt?ni. Jyskytt?vin ohimoin tuijotin siihen kauan, tajuamatta muuta, kuin ett? Riika, jota en K?kisalmesta l?ht?ni j?lkeen ollut tavannut, oli monen muun kansalaiseni kanssa joutunut raakojen kasakkain uhriksi. Oliko julma kidutus p??tt?nyt h?nen nuoren el?m?ns? vai oliko h?net vankina raahattu kauas Ven?j?lle, siihen ei mykk? sormus voinut antaa mit??n valaistusta. Kun vihdoinkin kykenin hieman selvemmin asiaa harkitsemaan, k?sitin, ett? Riikan oli t?ytynyt jossakin K?kisalmen puolella joutua vihollisten valtaan, sill? muuten ei h?nen sormuksensa olisi voinut tulla kasakan ry?st?saaliiksi. Mutta mit? minun oli nyt teht?v?? Harvoin olen el?m?ni varrella tuntenut itse?ni niin neuvottomaksi ja avuttomaksi kuin t?t? kysymyst? harkitessani. Jos olisi ollut hitunenkaan toivon mahdollisuutta p??st? lemmittyni j?ljille, en olisi hetke?k??n empinyt l?hte? seurailemaan h?nt? vaikka Ven?j?n toiseen ??reen ja panna oma el?m?ni alttiiksi pelastaakseni h?net orjuudesta. Mutta nyt n?yttiv?t kaikki tiet olevan tukossa, sill? koko kaakkoisin kulma maatamme oli jo vihollisen vallassa, joten oli enemm?n kuin turhaa l?hte? sielt? urkkimaan tietoja Riikan kohtalosta. Ja niin min? en ymm?rt?nyt muuta kuin raskain mielin j?tt?? lemmittyni Jumalan huomaan, sill? ett? h?n oli viel? elossa, siit? s?ilyi syd?meni pohjalla pieni varmuuden kipin?.
Itse ryhdyin niihin toimiin, mihin minua virkani tilanhoitajana ensi k?dess? velvoittivat. Saatuani Suorlahden v?en koolle asetin eri suunnille vartijoita, joiden tuli m??r?tyill? merkeill? antaa kartanoon tieto, jos vihollisia n?kyisi, sek? ryhdyin sitten kiireesti viljan korjuuseen. Rannassa pidettiin veneit? aina l?ht?valmiina, ja miehill? oli aseet mukana ty?paikallaan. T?ten muistutimme niit? juutalaisia, jotka Baabelin vankeudesta palattuaan saivat ty?skennell? miekka toisessa ja muurauslasta toisessa k?dess?.
Onnellisesti saatiin vilja korjatuksi ja puiduksi. Noin seitsemisenkymment? tynnyri? jyvi? kuljetin sitten veneill? Savonlinnaan, jossa nyt miehist?ineen is?nn?itsi K?kisalmen linnan entinen p??llikk?, eversti Stjernschantz, ja jossa my?skin sain viimeisen kerran is??ni tavata. H?nelt? kuulin, ett? Riikan is? oli v?h?n ennen piirityst? kuollut kulkutautiin ja ett? Riika kohta sen j?lkeen, yksin j??neen?, oli l?htenyt jonkin sukulaisensa luo Viipurin tienoille. Sen enemp?? ei is?ni h?nest? tiennyt. H?nen oli siis t?ytynyt joko perill? tai jo matkallaan joutua jonkin vihollisjoukon valtaan.
Savonlinnasta palattuani lastasin j?ljell? olevat jyv?t veneisiin ja l?hdin niit? kuljettamaan Pielisj?rvelle j?tt?en Suorlahden kartanon typ?tyhj?ksi oman onnensa nojaan. Kun huhuja levisi vihollisten tulosta aina Pielisj?rvelle saakka, poltatti majuri Affleck ne viljavarat, joita ei voitu ottaa mukaan eik? ehditty v?est?lle jakaa, ja sitten l?hdimme rekikelej? hyv?ksemme k?ytt?en edelleen Nurmekseen ja sielt? Kajaaniin. Lev?tty?mme pari p?iv?? Kajaanin linnassa komensi majuri minut tiedusteluretkelle Nurmekseen. Miehist?kseni sain kolme aseilla hyvin varustettua rotevaa renki?.
Oli leuto p?iv? joulukuun alussa, kun l?hdimme ev?spussit ja pyssyt sel?ss?mme suksilla painaltamaan kohti kaakkoisella taivaanrannalla kuumottavaa Vuokattia, jonka ohi meid?n oli kuljettava Nurmekseen. Puolenp?iv?n j?lkeen, kun olimme jo sivuuttaneet Vuokatin, muuttui ilma suojaiseksi ja suksikeli huononi. Vaivalloisesti k?vi kulku tahkoutuneessa lumessa yl?s Maansel?n harjanteelle. Hiest? l?pim?rkin? ja n??ntynein? osuimme iltah?m?riss? pieneen ja yksin?iseen talor?hj??n Hiienvaaran rinteelle ja p??timme y?py? siihen.
Talossa oli vanhanpuoleinen mies, yht? i?k?s em?nt? ja juuri mieheksi varttuva poika. Is?nt?, joka muutenkin teki ep?miellytt?v?n vaikutuksen, lupasi hyvin ynse?sti ja luimistellen meille y?sijan. Kursailematta ripustimme nyt enimm?t vaatteemme ja jalkineemme kuivamaan sek? asetuimme l?mpim?n muurin kupeelle aterioimaan.
Saatuaan tiet??, mit? miehi? me olimme ja minne matkalla, ei talon v?ki osoittanut halua pitempiin puheluihin, vaan murjotti ??nett?m?n? omissa hommissaan. Heid?n ynse? ja umpimielinen k?yt?ksens? her?tti ep?luuloani; p??tin pit?? silm?ni auki. Niinp? sy?dess?ni ja toverieni kanssa jutellessani pidin koko ajan varkain silm?ll? talonv?en hommia. Hetken kuluttua huomasinkin vaarin salak?hm?? kuiskaavan jotakin pojalle, joka veti sarkamekon p??lleen ja hevosen illastamisesta mutisten l?hti ulos.
Sy?ty??n heitt?ytyiv?t mieheni penkille pitk?lleen ja alkoivat kohta raskaasti kuorsata. Istuin viel? muurin kupeella ja vetelin savuja nys?st?ni. Muori oli kiivennyt uunille, ja vaari kutoi p?reen valossa verkkoa.
?Minnek?s se poika j?i, kun sit? ei n?yk??n tallista palaavaksi?? kys?isin min? saatuani piipun poltetuksi pohjaan.
?Liek? mennyt saunaan nukkumaan?, murahti vaari minuun katsahtamatta.
Ep?luuloni kasvoi yh?, ja itsekseni p??tin valvoa niin kauan kuin v?symykselt?ni jaksaisin sek? her?tt?? sitten kaikessa hiljaisuudessa yhden miehist? valvomaan sijastani. Mutta koetellakseni vaaria asetuin itsekin pitk?kseni penkille ja sijoitin miekkani sek? molemmat pistoolit vierelleni. Aloin hengitt?? raskaasti sek? sitten kuorsata samaan tahtiin miesteni kanssa, pit?en kuitenkin toista silm??ni sen verran raollaan, ett? saatoin hyvin n?hd? vaarin hommat. H?n kutoi edelleen verkkoa ja niisti v?liin p?rett?, jolloin h?n aina katsoa luihautti penkki? kohti.
Jonkin hetken kuluttua nousi h?n yl?s ja siirsi jalallaan jakkaraa, niin ett? se kaatui. Mutta min? kuorsasin h?iriytym?tt? edelleen. Silloin h?n l?hti varovasti liikkuen ulos. Kun h?nt? ei hyv??n aikaan kuulunut takaisin palaavaksi, aioin jo nousta yl?s ja l?hte? katsastamaan, mit? ulkona oli tekeill?. Mutta samassa palasi vaari ja hiljaa tassutellen l?heni minua sek? rupesi ottamaan aseitani. Ennenkuin h?n kuitenkaan ehti niihin tarttua, kavahdin min? salamana seisaalleni ja sivaltaen tyrmistynytt? vaaria korvalle niin, ett? h?n kaatui, kiljaisin:
?Tuosta saat, kelmi! Vai kavaltaa aiot kunniallisia partiomiehi?.?
S?ik?htynein?