Tapani Löfvingin seikkailut | Page 6

per?ll? h?nt? otsaan, niin ett? h?n ??nt? p??st?m?tt? kuukertui riihen seinustalle.
Mutta laukaus oli pamahtanut, h?lytys oli tehty, ja aikaa ei siis ollut hukata. Heti kasakan maahan vaipuessa heitin pyssyn k?dest?ni ja l?hdin suinp?in karkaamaan luhtaniityn poikki mets?n reunaan. Pihasta p?in kuului huutoja ja hevosten hirnuntaa, ja juuri kun olin viidakkoon p??sem?ss?, pamahti takanani useita laukauksia. Kuulat vinkuivat korvissani ja rapisivat edess?ni olevain pet?j?in oksissa. Mutta samassa olin min?kin mets?n suojassa ja tunsin olevani turvassa kasakoilta, sill? hevosin he eiv?t nyt voineet minua seurata ja jalkapeliss? min? kyll? tulisin aina puoleni pit?m??n. Niin kankeat ja kipe?t kuin raajani olivatkin kuluneen p?iv?n kolhuista ja saatuani juosta kilpaa kasakan hevosten kanssa, porhalsin min? tuulena pensaiden, kantojen ja louhien yli suoraan eteenp?in, umpim?hk??n yh? syvemm?s mets??n. Eik? minun juoksuani ainakaan puku rasittanut. Mutta haavoja ja verinaarmuja sain jalkani t?yteen, ja senp? vuoksi l?hdinkin noudattamaan muuatta sattumalta kohtaamaani mets?tiet?.
Aamun valjetessa tulin laajan suon partaalle, jonka yli tie kulki pitkospuita my?ten. Niit? pitkin oli minun, paitarepaleeseen verhotun, avojalkaisen miehen varsin mukava harpata eteenp?in. Mutta n?l?st? ja uupumuksesta olin aivan n??ntym?isill?ni, ja kun lis?ksi katsoin nyt p?iv?n valjettua vaaralliseksi jatkaa matkaani ihmisten k?ytt?mi? uria my?ten, niin j?tin ?kki? pitkospuut ja poikkesin suolle.
Tultuani mielest?ni tarpeeksi kauas polulta heitt?ydyin lopen uupuneena sel?lleni laajalle rahkam?tt??lle, johon vaivuin kuin parhaalle untuvapatjalle. M?tt??n reunoilla kasvavat suokanervat suojasivat minua siksi hyvin, ett? minut saattoi keksi? vasta ihan viereen tultua. Porraspuilta l?hdetty?ni olin hyppinyt pitkin rahkam?tt?it?, joissa jalanj?lki? ei pitk?ksi aikaa j??nyt n?kyviin. Saatoin siis kutakuinkin turvallisesti heitt?yty? v?symykseni valtaan.
Aurinko oli noussut ja hiveli tuoreella l?mpim?ll??n minun puolialastonta, runneltua ruumistani. Jossakin l?hell?ni ??nteli suokurppa, ja ylh??ll? ilmassa toisteli yksitoikkoista s?velt??n taivaanvuohi. Pian kuitenkin tunkeutui korviini toisenlaisiakin ??ni?, sill? et??lt? suonreunoilta rupesi kuulumaan takaa-ajavien kasakkain huutoja ja ?rhentely?. Mutta kanervat ymp?rill?ni tuoksuivat unettavasti, ja heitt?en itseni Jumalan huomaan vaivuin sike??n uneen.
P?iv? oli sivuuttanut jo puolen, kun vihdoinkin her?sin. Raajani olivat kankeat, ja pieninkin liike tuntui tuskalliselta, jota paitsi tunsin kiukkuista n?lk??. Vihollisten ??net olivat vaienneet, ja kun makuultani varovasti ja puolittain kohosin ymp?rilleni t?hystelem??n, en huomannut mill??n suunnalla, niin kauas kuin silm? kantoi, ainuttakaan el?v?? olentoa. Hein?kuun aurinko vain valoi polttavaa hellett??n harmaan suomaiseman yli. Niin tuskallista kuin se aluksi olikin, nousin kuitenkin seisoalleni ja l?hdin pyrkim??n suon toista laitaa kohti. Kuljin edelleenkin m?tt??lt? m?tt??lle, sill? pitkospuille en varovaisuuden vuoksi huolinut palata. Matkallani tapasin laajan muurainalueenkin, ja noilla parhaimmilleen kypsyneill? mehevill? suon antimilla tyydytin pahimman n?lk?ni.
P??sty?ni kuusimets?? kasvavalle maalle suuntasin kulkuni sinnep?in, miss? tiesin kohtaavani Suorlahteen viev?n tien. Sik?li kuin j?seneni ehtiv?t jonkin verran verty?, sujui matkani paremmin. Aurinko alkoi painua jo kuusien taakse, kun saavuin tielle. Ymp?rill?ni oli kes?illan tyyni rauha. Hetken kuunneltuani ja pantuani korvani maata vastenkin en erottanut muita ??ni? kuin lintujen liverryst?. Silloin l?hdin rohkeasti kulkemaan tiet? pitkin. Siin? k?velless?ni muistelin viimeisi? kokemiani, ja minua rupesivat kovasti s??litt?m??n toiset vangit, joita kasakat eilen olivat mukanaan raahanneet. He saivat varmaankin, samaan aikaan kuin min? t??ll? turvassa astelin, k?rsi? kovinta kidutusta minun pakoni t?hden.
Sivuutettuani er??n tien mutkan pys?hdyin ?kki? kuin salaman ly?m?n?. Noin parinkymmenen sylen p??ss? ratsasti k?ym?jalkaa vastaani kaksi kasakkaa. Ensiksi v?l?hti p??h?ni ajatus hyp?t? syrj??n ja paeta kuusten suojassa. Mutta se oli my?h?ist?, sill? he huomasivat minut luonnollisesti heti ja pyssy??n ojentaen komensivat minua pysym??n alallani. Rauhalliseksi tekeytyen j?inkin paikalleni, kunnes he ehtiv?t luokseni.
?Kuda tij idjosh (minnek? sin? menet)?? kysyi heist? toinen hevosensa pys?ytt?en.
?Domoi (kotiin)?, vastasin min? ja lis?sin sitten suomeksi: ?Toverinne p??stiv?t minut vapaaksi?.
Kysymyksest??n p??tt?en olivat he toista joukkuetta kuin ne, jotka minut olivat Suorlahdessa vanginneet, ja se rauhoitti minua hiukan.
He vaihtoivat kesken??n muutamia sanoja, joista ymm?rsin heid?n aikovan ottaa minut mukaansa. Toinen, jolla oli savuava piippu hampaissa, l?hti hiljalleen ratsastamaan eteenp?in, mutta toinen komensi minua pit?m??n kiinni h?nen hevostaan. H?nell? oli siis n?ht?v?sti aikomus laskeutua satulasta ja sitoa minun k?teni.
?Katso nyt, Tapani, eteesi ja varo toista kertaa joutumasta surman silmukkaan?, sanoin itselleni, pit?en tarkasti silm?ll? kasakan liikkeit?, samalla kuin h?nen k?skyns? mukaisesti pidin hevosta turvan alta.
Kasakalla oli selk?ns? takana satulassa kaikenlaista ry?st?saalista, kuparikattiloita, pyttyj? ja nyyttej?. Sen vuoksi t?ytyi h?nen satulasta noustakseen ja saadakseen toisen jalkansa niiden yli kumartua syv??n. Vilkaisin h?nen edelleen ratsastanutta toveriaan ja n?in h?nen kadonneen saman tienmutkan taa, joka minut vasta ansaan saattoi. Tartuin silloin salamannopeasti kasakkaa niskasta ja painoin h?nt? viel?kin alemmas, niin ett? h?n j?i tuohon luonnottomaan asentoon kiikkumaan, voimatta minun niskasta nujertaessani edes huutaakaan. Sitten tempasin h?nen vasemmalla kupeellaan roikkuvan miekan ja upotin sen h?nen ruumiiseensa, niin ett? h?n s?tkytellen ja koristen putosi alas tielle.
Otin nyt kiireesti arvokkaimmilta n?ytt?v?t h?nen kuljettamastaan ry?st?saaliista sek? h?nen miekkansa ja pistoolinsa ja livahdin kuusten suojaan, huolimatta suinkaan j??d? odottamaan, kunnes toinen kasakka palaisi toveriaan etsim??n. P??sty?ni turvalliseen paikkaan syvemm?lle mets??n ryhdyin saalistani tarkastamaan. Siin? oli ensinn?kin villakankaasta valmistettu viheri?inen kauhtana, joka oli minulle heti hyv??n tarpeeseen alkavaa y?kylm?? vastaan. Er??st? sangen painavalta tuntuvasta mytyst? l?ysin l?hemm?s tuhat taaleria rahaa ja nahkapussin, jossa oli kultasormuksia, korvarenkaita ja solkia.
Sormuksia silm?illess?ni osui katseeni muutamaan pieneen, kullattuun hopeasormukseen, joka sai