Tapani Löfvingin seikkailut | Page 4

sill? saat tehd? tuttavuutta kasakkain kanssa, ennenkuin osasit odottaakaan!? sanoin min? itselleni ja aloin rauhalliseksi tekeytyen astella pihaan p?in.
Olisin kyll? hyvin ehtinyt juosta rantaan, ty?nt?? kaikki kartanon veneet vesille ja p??st? saarten suojassa pakoon, mutta is?nt?velvollisuuteni pid?tti minua alallaan. Pihalle p??sty?ni olivat kasakatkin jo kintereill?ni, ja siin? tuokiossa olin min? p?lyisten, parrakasten miesten ymp?r?im?n?. P??llikk? laskeutui hevosen sel?st?, astui eteeni ja kysyi, olinko min? kartanon omistaja tai hoitaja. Tulin kutakuinkin hyvin toimeen ven?j?nkieless?, mutta en ollut kuitenkaan ymm?rt?vin?ni h?nen kysymyst??n, vaan hyvin yksinkertaisen n?k?iseksi tekeytyen pudistin p??t?ni. P??llikk? viittasi silloin luokseen er??n miehist??n, joka h?nen k?skyst??n toisti saman kysymyksen kurjaksi v??nnetyll? suomenkielell?.
Vastasin, etten ole kumpikaan, vaan ainoastaan ty?vouti.
?No miss? sitten on tilanhoitaja?? tiedusteltiin minulta edelleen.
?Kolme p?iv?? sitten h?n l?hti kuljettamaan kartanon jyv?varastoa Savonlinnaan?.
?Ah, tshort, sen sin? hirtehinen valehtelet! Eik? kartanossa sitten muka olisi jyvi? j?ljell???
?Enp? luule montakaan kappaa olevan, ja mit? on, ovat ne kernaasti vierasten k?ytett?v?n?.?
P??llikk? irvisti vastaukseksi minun kohteliaisuuteeni ja k?ski parin miehist??n j??d? minua vartioimaan sek? muiden seurata itse??n. He hajaantuivat penkoen ja nuuskien ymp?ri taloa, mutta min? tunsin suurta tyytyv?isyytt? siit?, ett? jo parisen viikkoa sitten olin kuljettanut talon viljavarat muutamaan saareen, miss? jyv?s?kit olivat k?tkettyin? er??seen vaikeasti l?ydett?v??n luolaan.
Hetken kuluttua palasi p??llikk? luokseni, kirosi ja ?rhenteli sek? sivalsi minua korvalle, mink? min? tyynen? koetin kest??. Sitten tiukkasi h?n minulta, miss? kartanon karja ja hevoset ovat.
?Ne kuljetettiin samoihin aikoihin Savonlinnaan?, vastasin min?, ja uudelleen oli minun syyt? olla mieless?ni tyytyv?inen, ett? lehm?t ja hevoset olivat turvassa, sill? aikaa ennen vihollisen tuloa oli ne ehditty vied? et?iselle laitumelle.
?Ah, durak!? ?rjyi p??llikk? ly?den minua uudelleen korvalle, ja ik??nkuin h?nen esimerkist??n innostuneina alkoivat ymp?rill? olevat kasakatkin minua ly?d? l?imi?, tyrkki? ja potkia.
Kun myll?kk? ymp?rill?ni asettui ja min? sain v?h?n henke?ni vet??, n?in ?skeisen tulkin p??llik?n k?skyst? juoksevan pirttiin ja tuovan sielt? puolillaan olevan piim?haarikan. Pit?en sit? nen?ni edess? ja takoen vihaisesti nyrkill??n sen kylkeen ?yhkyi p??llikk?:
?Mit?s t?m?? Itsek?, roisto, olet sit? tehnyt, kun lehm?t ovat Savonlinnassa??
Niin hurjasti kuin minun sis?ll?ni kiehuikin, onnistuin min? yh? edelleenkin pysym??n n?k?j??n rauhallisena sek? aloin selitt??:
?Mutta maistakaahan sit? piim??, niin huomaatte, ett? se on jo monen viikon vanhaa. Tuolla aitassa sit? on kokonainen amme, koottu jo juhannuksen aikana, ennenkuin karja Savonlinnaan vietiin.?
P??llik?n suusta tuli kirouksia tulvanaan, ja piim?haarikan tyhjensi h?n minun silmilleni. Ymp?rill? olevat kasakat r?j?htiv?t pilkkanauruun, samalla kuin muutamat heist? p??llik?n k?skyst? k?viv?t k?siksi minuun ja sitoivat ranteeni yhteen monikertaan kiedotulla niininuoran p?tk?ll?. Mieless?ni v?l?hti jo, ett? he rupeavat minusta kiduttamalla tietoja pusertamaan. Mutta ry?stetty??n ja peuhattuaan kaikkialla talon huoneissa sek? s?lytetty??n mukaansa kaikenlaista otettavaksi kelpaavaa nousivatkin kasakat hevosten selk??n ja varustausivat pois l?htem??n. Minut sijoitettiin parin villinn?k?isen partaniekan v?liin, joista toinen sitoi yhteen kytketyist? ranteistani l?htev?n nuoranp??n satulaansa. Sitten l?hdettiin t?ytt? ravia liikkeelle.
Kiinni sidottujen k?sieni takia oli minun mit? tukalinta juosta, mutta kasakan satulaan sidottu nuora ja takanani korskuvat hevoset pakottivat minut seuraamaan mukana. Sivullani ratsastavat nauroivat ja irvisteliv?t minulle pahanilkisesti, hiki virtasi pitkin ruumistani, ja hevosten jaloista tupruava p?ly oli minut tukehduttaa. Tunsin, etteiv?t jalkani en?? kauan jaksaisi suorittaa teht?v??ns?, vaan ett? vaipuisin pitkin tiet? hevosten jaloissa raahautumaan. Mutta silloin tuli onneksi Kiteen kirkko n?kyviin, ja kasakat pys?htyiv?t er??seen taloon, jonka pihanurmelle min? l??h?tt?en vaivuin pitk?lleni. Ep?selv?sti vain tajusin, kuinka kasakat ymp?rill?ni el?m?iv?t ja kuinka sis?lt? kuului pel?styneen ja ahdistetun naisv?en kirkunaa.
Kun olin pahimmasta uupumuksestani hiukan toipunut, nousin istumaan voidakseni tehd? joitakin huomioita. P?invastaiselta suunnalta, kuin mist? me olimme tulleet, l?heni taloa toinen kasakkajoukko, kuljettaen mukanaan muutamia vankeja, joukossa pari naistakin, sek? kaikenlaista ry?st?saalista. T?m? oli siis n?ht?v?sti eri tahoille ry?stelem??n hajaantuneiden vihollisjoukkojen sovittu kokoontumispaikka. Mutta kauan en saanut siin? huomioitani tehd?, sill? samassa l?heni minua muuan rokonarpinen ja hirve?n ruma kasakka, joka potkaisten vaati minua nousemaan. Sen tehty?ni p??sti h?n siteet ranteitteni ymp?rilt? ja alkoi sitten kiskoa vaatteita p??lt?ni, niin ett? min? lopuksi seisoin siin? ilkosen alasti virnottavan kasakkajoukon keskell?.
?Mit?h?n iloa sinulle, Tapani-poikaseni, nyt aiotaan valmistaa?? kysyin itselt?ni, kun samalla huomasin kasakkain pariin kohtaan pihamaalle puuhaavan nuotioita. Ensiksi ajattelin, ett? vihollinen aikoi minut ja toiset vankinsa roviolla korventaa. Sellaisia julmuuksia oli kuultu vihollisten Inkeriss? ja K?kisalmen puolella yllin kyllin harjoittaneen. Katselin jo ymp?rilleni, mist? saisin jonkinlaisen aseen k?siini temmatuksi, puolustaakseni sill? itse?ni niin kauan kuin suinkin ja saadakseni k?rsimieni kolhujen korvaukseksi l?hett?? manalaan edes muutamankaan noista ymp?rill?ni pauhaavista paholaisista. Maltoin kuitenkin viel? mieleni ja odotin, kunnes minuun ruvettaisiin uudestaan k?ym??n k?siksi.
Pian huomasin kuitenkin nuotioiden suhteen erehtyneeni. Kasakat olivat nimitt?in saaneet k?siins? muutamia lehmi?, joita he nyt ryhtyiv?t pihalla teurastamaan, ja nuotiot oli viritetty lihojen paistamista varten.
?skeinen riist?j?ni, joka nyt omien repaleisten housujensa sijalle oli pukenut minulta anastamansa, l?hestyi j?lleen ja viskasi minulle risaisen ja pahoin likaantuneen pellavapaidan. Se oli n?ht?v?sti ollut pitk?t ajat h?nen omilla hartioillaan, ja vaikka minulla ei suinkaan ollut halua sellaista j?tett? p??lleni pujottaa, tuntui toiselta puolen alastomuutenikin siksi nololta, ett? katsoin lopulta parhaaksi ottaa antimen kiltisti vastaan. Jalomielinen lahjoittaja seisoi vieress?ni, kunnes olin saanut repaleen ylleni, mink? j?lkeen h?n parin toverinsa avustamana k?ytti k?teni j?lleen yhteen.