Sysmäläinen | Page 7

varjelevaisen kuoren; mutta ihmiset repiv?t sen luonnollisen pinnan pois ja sitten t?ytyy hankkia keinotekoinen sijaan.
* * * * *
Ehk? sivistys ei ole muuta mit??n kuin ?ljymaali, joka korvaa luonnollisen sulavuuden? Ei, se on jalostutettu, todellinen luonto; n?m? t?mm?iset ihmiset kuin t??ll? on...
* * * * *
Vanha salvomies Niskanen on niin hajamielinen, kulkee piiska k?dess? vaan tiet??n eteenp?in ja sanoo aina itsekseen: naa, ruuna! huomaamatta, ett? ruuna on jo kolmekymment? askelta taempana mennyt toista tiet?. Eik? monelle hallitsijalle k?y aivan samalla lailla?
* * * * *
Vastap??t? minun taloani on niin kutsuttu tulipalon paikka; siin? oli talo, johon kokonainen perhekunta, mummo, mini? ja viisi vunukkaa paloi; nyt lapset kernaimmin leikittelev?t siin?, semmoisissa raunioissa on muuten harvinaisia piilopaikkoja. Mustia seini? my?ten kapuilevat punaposkiset pojat, peuhaten ja iloa pit?en. Niin nousee joka paikassa pian uusi el?m? entisen sijaan; miss? liekki ennen on raivonnut, siin? nuori sukupolvi huoletonna ly?pi leikki?. Samaten on my?s maailmanhistoriassa.
* * * * *
N?m? lehdet ovat kolmen kuukauden hedelmi?, joina kuukausina opettaja maleksi kedoilla ja metsiss?. Ne olivat h?nelle tuottaneet monta salaista moitetta, sill? kansa ei voinut ollenkaan ymm?rt??, mit? kummia h?nell? aina oli kirjaan pistett?v??, vaan vaivasivat p?it??n kaikellaisilla arvauksilla. Luultavasti olette huomanneet, ett? h?n pani kirjaansa monta havaintoa aivan tavallisista asioista, jotka olivat h?nelle viel? uusia; ihmiset katselivat h?nt? suurilla silmill? ja pudestivat p?it??n, sill? he eiv?t ollenkaan voineet k?sitt??, kuinka semmoisissa asioissa voipi olla tiet?m?t?n.
Luultavasti on monellekin tapahtunut, kun on maalaiselta kysynyt tiet? l?himp??n kyl??n, ett? t?m? ensin h?mm?styy luullen itse?ns? pilkattavan, mutta sitten neuvoo tiet? sill? tavalla, kuin jos toinen tuntisi likiseudun. Mutta samoin k?ypi monelle sivistyneellekin: koska heill? itsell??n on hengellinen eli aatteellinen piirins? selv?n?, niin luulevat, ett? jokainen sen k?sitt??, ja siis ilmaisevat ajatuksensa vaan puoleksi.
Opettaja oli viel? niin tuntematon kyl?ss?, ett'ei kukaan tiet?nyt h?nen nime?ns?. Yhden asian vaan oli jokainen kuullut, sen, ett? h?n oli Sysm?st? kotoisin, ja siihen nyt tarttui pilkkaamisen halu kiinni: tahdottiin h?nt? rangaista siit?, ett? h?n oli niin ylpe? ja rahvasta karttavainen. Iltaisin kun kyl?n pojat tiesiv?t opettajan olevan kotona, tunkeutuivat he yhteen joukkoon h?nen ikkunainsa eteen ja lauloivat lakkaamatta Sysm?n virtt?. Ja kun my?s tiedettiin, ett? h?n oli el?inten suojelusyhteyden ankara puolustaja, niin veisasivat tavallisesti p??lliseksi toista laulua, joka kuului n?in:
Jop' on laulu loppununna, Virsi vieno vier?ht?nn?: Tuolla hiironen hitserti, Sen on n?ppihin nipistin.
Veiin veihen, riisun rauan, P??st?n hiirelt? hipi?n; Kaivan silm?n, kaivan toisen: Siin' on silmit?n siki?.
T?m? "ilkeys" suututti opettajaa. Mutta ei h?n viel?k??n tiet?nyt, mit? t?m? kaikki merkitsi, ennenkuin entinen lukiolainen Aleksanteri liittyi poikaparveen; sill? vaikka t?m? oli jo nainut mies, oli h?n kuitenkin ensimm?isen? kaikissa vallattomissa kepposissa. H?n lis?si nyt uuden v?rsyn, jota usein kerrottiin:
Sy sy Sysm?ss? siinnyt ja syntynyt oon, Sisus siit? mull' ylpe? on; Voi voi voisinko k??nty? takaisin, Oisin omalla oksallain.
Nyt huomasi opettaja, mit? n?m? yhteenliitt?ytymiset merkitsiv?t, ja h?n suri syvimm?ss? syd?mess??n sit?, ett? n?m? ihmiset, joille h?n soi ainoastaan hyv??, kohtelivat h?nt? niin pahalla tavalla. Sis?ss? opettaja oli suruissaan, mutta ulkona karttui ilo karttumistaan. Silloin h?n kavahti pystyyn, tahtoi astua ikkunan luo ja puhua muutamia viisaita sanoja: mutta onneksi sattui h?nen silm?ns? viuluun, h?n otti sen sein?lt? ja soitti h?l?ytti Sysm?n laulun nuottia suoraa p??t?. Alaalla kuunneltiin ??neti, ei kuulunut sielt? muuta kuin estetty? naurunhikerryst?; mutta pian alkoi laulu uudestaan ja opettaja soitti viulullaan sen mukaan, vaikka kuinka usein olisi aloitettu.
Viimein astui h?n ikkunan tyk? ja sanoi ulosp?in:
"Kas niin, oikeinko min? t?m?n tein?"
"Oikein," kaikui yleinen vastaus, ja siit? illasta asti p??si opettaja t?t? laulua kuulemasta, sill? nyt tiedettiin, ett'ei se h?nt? en?? harmittanut.
Siit? ajasta asti alkoi my?s opettaja olla yst?v?llisempi ja puheliaampi k?yt?ksess??n kansaa kohtaan; h?n huomasi itsell??n olevan ei ainoastaan koulussa, vaan my?s sen ulkopuolella velvollisuuksia niit? ihmisi? kohtaan, joiden kanssa h?n eli yhdess?.
T?m?n p??t?ksen t?ytt?minen tuli h?nelle piankin palkituksi runsaassa m??r?ss?.
Muutamana sunnuntaina kirkosta p??sty? n?ki h?n, kyl?n kautta astuessaan, er??n talon edustalla istuvan vanhan vaimon, jonka k?det olivat ristiss? ja jonka p?? vapisi; h?n sanoi yst?v?llisesti:
"Hyv?? p?iv??! Auringon paisteessa on teid?n hyv? istua, eik? niin?"
"Jumal' antakoon, on kyll?, vieras kulta," vastasi t?m?, p??t?ns? nykytellen. Opettaja j?i seisomaan.
"Te olette jo monta kes?? n?hneet," sanoi h?n.
"Kahdeksan kahdeksatta, on sit? hyv? kappale aikaa eletty; seitsem?nkymment? ajastaikaa on ihmisen ik?, sanotaan raamatussa. Usein minusta tuntuu niinkuin kuolema olisi minut unohtanut; vaan kyll? Luoja minut korjaa, kun aika tulee; h?n kyll? tiet??, ett'en min? h?nt? pakene."
"Te kuitenkin yh? viel? n?ytte olevan hyviss? voimissa".
"En suinkaan -- rintaani ahdistaa -- mutta t?m? tekee hyv??," vastasi h?n n?ytt?en harmaita lankoja, jotka h?nell? olivat sidottuna kumpaisenkin k?sivarren ymp?ri, niin ett? suonet olivat pullistuksissa.
"Mit?s nuo sitten ovat?"
"Ka, n?m? on puhdas neitsyt punonut aamulla varhain, sy?m?tt?m?ll? suulla ja on sit? tehdess??n lukenut kolme is?meit??. Jos ne sitoo k?sivarren ymp?ri ja silloin lukee Herran rukousta yhdeks?n kertaa, niin heitt?? ahdistamisen, -- minua niin kovasti ryvitt??," sanoi h?n rintaansa osoittaen, ik??nkuin sill? selitt?en syyn katkonaiseen puheesensa.
"Kuka sitte on langat punonut?" kysyi opettaja.
"Kah, minun poikani tyt?r, Katri, ettek? h?nt? tunne? Ket? te sitte olette?"
"Min?