Sysmäläinen | Page 6

mett? ohdakkeesta, josta raavas vaan saapi raa'an ravintonsa, niin tahdon min?kin kaikesta ime? hengen hunajata. Auta minua, ij?nkaikkinen Henki, el?k? anna minun tulla niiden kaltaiseksi, jotka ovat maassa kiinni, kunnes maa vieree heid?n ruumiin-arkkunsa yli: ja te! te minun kansani suuret henget, joiden teokset ovat minua t?nne seuranneet, vahvistakaa minua ja sallikaa minun aina istua teid?n jalkainne juuressa.
* * * * *
Jokaisella pellolla on oma historiansa. Jos tiet?isi ne muutokset, jotka ovat saattaneet pellon yhden omistajan k?dest? toisen k?teen, ja niiden ihmisten el?m?nvaiheet ja tunteet, jotka ovat sit? viljelleet, niin se olisi ihmiskunnan historia: samoin kuin pellon geologillinen muodostus, jos se olisi tutkittu syv?lle aina maan keskukseen asti, toisi maanpallon historian ilmi.
* * * * *
Kaikki mit? maan p??ll? on, tulee jollekulle toiselle ravinnoksi, tai muuten k?ytett?v?ksi ja nautittavaksi: ihminen yksin omistaa itsellens? kaikki, mutta seisoo itse vapaana maan p??ll?, kunnes se avaa suunsa ja nielee h?nen ruumiinsa. Min? olen siis omituisella tavalla tullut siihen jokap?iv?iseen ajatukseen, ett? ihminen on maan herra; mutta se vaan onkin totta, omaa havaintoa, jonka omituisella tavalla havaitsemme.
Min? olen kerran kuullut ja lukenut, ett? ainoasti siin?, miss? hy?dyllisten koti-el?inten luku on suurempi kuin ihmisten, olisi yleinen varallisuus hyv?ll? ja onnellisella kannalla.
Onkohan hengenkin alalla sama laita, ett? mielett?mi? t?ytyy olla en?mpi kuin mielevi??
Se olisi kauheata, jos niin olisi, ja kuitenkin...
* * * * *
Se on todistettu, ett? ihmiskunnan sivistys alkoi vasta maanviljelyksen kanssa ja sen kautta. Niin kauan kuin ihmiset vaan hankkivat ravintoansa mets?styksell?, kalastuksella y.m. semmoisella, olivat he melkein samalla kannalla kuin el?imet. Vasta aljettuansa ennakolta varustaa itselleen ravintoansa, siten ett? vaarinottivat ja johdattivat kasvien luonnollista kehke?mist?, siten ett? niit? istuttivat ja hoitivat, vasta silloin alkoivat pysy? yhdess? paikassa, rupesivat tutkimaan ja keksim??n luonnon lakeja, vaikuttamaan sek? ulkonaiseen maailmaan ett? sen sis?lliseen el?m??n.
Maanviljelys on kaiken sivistyksen juuri t?ss? maailmassa, mutta maanviljelij?t itse saavat siit? v?himm?n hy?dyn. Pit??k? niin olla?
* * * * *
Uutterasti hunajata imeskellen pit?ytyy mehil?inen kiinni kukkasessa, jota tuuli heiluttaa: niin ihminenkin nautitsee horjuvata maallista el?m??, ja maa vapisee h?nen allansa.
* * * * *
(Lammen rannalla.) Vesipisara, joka taivaasta putoo liikkumattomaan veteen, synnytt?? hetkeksi poreen, joka sitten halkeaa ja sekaantuu lampiveden kanssa; vilkkaasen virtaan pudoten muuttuu se itse liikkuvan, el?v?n laineen osaksi. Onko minun olemukseni semmoinen pisara? Min? tahdon yhdisty? vilkkaasen virtaan, niin, niin...
* * * * *
Kaikki linnut pakenevat sadetta, p??skyset vaan iloisesti siin? lentelev?t.
* * * * *
Se minussa usein vaikuttaa erinomaista tunnetta, ett?, kun l?hden ulos kedolle hankkiakseni itselleni ruumiillisesti virkist?v?? v?symyst?, ihmiset tulevat v?synein? kotiin ty?st?ns?; minusta on silloin usein ik??nkuin minun pit?isi h?vet?, ett? silloin l?hden k?velykselle.
Ainoastaan illoin ja aamuin huomataan valon sukkelat muutokset; kuitenkin se kaiken p?iv?? on enenem?ss? puolip?iv??n asti ja siit? saakka samaten v?henem?ss?.
Eik? ihmishengen kehke?misen ole sama laita?
Vaikka jo usein olen p?iv?nlaskua katsellut, ei se ole koskaan ollut samallainen; t?ss? n?yt?ksen luonnon ??ret?n moninaisuus, jonka vuoksi se onkin ij?ti ihana ja uusi.
Auringon lasketessa luulet aina iltaruskon ulottuvan l?nnest? siihen paikkaan asti, jossa seisot; siihen asti n?ytt?? viel? valoisalta, mutta jos k??nnyt taaksep?in n?ytt?? kaikki pime?lt?; ne taas, jotka seisovat takana p?in, luulevat sen ulottuvan ainoastaan heihin asti. Niin jokainen m??r?? n?k?alansa oman kantansa mukaan, ja joka katoovaa valkeutta katsoo, arvaa sen ulottuvan vaan itseens? asti.
Mink? vuoksi on auringon lasku useimmista ihmisist? miellytt?v?mpi kuin nousu?
Senk? t?hden, ett? harvat n?kev?t nousua usein, vaiko siit? syyst?, ett? mik? on katoova, kuoleva likemmin koskee meihin? En sit? luule. P?iv?n laskussa tulee t?m?n n?ytelm?n vienoksi salaiseksi p??t?kseksi y? ja sen rauha; mutta auringon nousulla ei ole mit??n oikeata p??t?st?, sen j?lkeen tulee kirkas valo, p?iv?n rauhattomuus ja h??riv?inen h?lin?. Kaunis on kuolema! ah kuin halajan...
* * * * *
(Hovinha'an takana.) Kun vaaja juntataan maahan, t?ytyy hiillytt?? sen p??t?, ett'ei se lahoisi; kehen hengen liekki k?ypi, se ei voi kuolla.
* * * * *
Yhden el?imen nahasta leikataan hihnat, joista toiselle tehd??n ohjat, suitset ja ikeenjutta. Vertaus helppo.
* * * * *
Jos jollekulle ilmoittaa jonkun matkan liian lyhyeksi, niin h?n v?syy kahta vertaa enemm?n; t?m? luultavasti tulee siit?, ett? yh? levottomasti toivoo p??sev?ns? perille.
Min? olen my?s liian lyhyeksi ajatellut sen tien, jolla el?m?ni tarkoitus on saavutettava.
* * * * *
Niitt?ess? t?ytyy vaan ottaa lyhyit? askeleita ja suoraan eteenp?in. Mit? harvempi apilas on, sit? enemm?n v?syy niitt?j?; silloin viikate vaan vuorotellen kolajaa kovaa maata vasten ja viilee tyhj?? ilmaa, ja lopulla ei ole mit??n aikaan saanut. Kuinka monta vertausta t?st? saapi!!
* * * * *
Elon leikkuussa t?ytyy aina panna leikattu vilja taakseen, jossa sill? on kyllin tilaa; edess?p?in ovat uudet korret, jotka vasta ovat leikattavat; niin on meid?n my?s menetelt?v? tehtyjen tekojemme kanssa: ne t?ytyy siirt?? pois n?k?-alaltamme ja k?yd? k?sin uusiin teht?viin.
* * * * *
Kun kaukaa katselen leikkaajia, mitenk? v?list? ojentavat itse??n, v?list? taas kyyristyv?t alas, n?ytt?? minusta usein, niinkuin pit?isiv?t monimenollista rukousta.
* * * * *
Tuolla hovin puutarhan s?le-aitaa maalataan viheri?isell? ?ljymaalilla. Kuiva puu lahoo tuulessa ja sateessa, jos ei sit? maalilla suojele. Luoja on kaikkien luomiensa p??lle levitt?nyt