Sysmäläinen | Page 5

senkin puolesta hankalampi, kun minun t?ytyi alusta alkain perustaa s??nn?llist? koulua, josta ven?j?n-uskoisilla siihen aikaan ei viel? ollut aavistustakaan. Minusta tuntui ensi aikoina, niinkuin olisin ollut toiseen maailmaan lumottuna."
"Niin, pian annoitkin lumota itsesi ja nait koko paikkakunnan kauniimman tyt?n, he, he, ja se, se olikin oikein," vastasi vanhus. K??ntyn meid?n tuttuumme jatkoi h?n: "Pit??p? teid?nkin naida tytt?nen meid?n pit?j?st?."
Yst?v?mme kavahti niin s?ik?htyneen? taaksep?in, ett? polki hyvin silitettyyn kukkaispenkkiin: h?nest? tuntui ik??nkuin kaikki olisi ruvennut yhteen liittoon h?nt? parittaakseen. Pyydetty??n anteeksi tekem?st?ns? vahingosta, virkkoi h?n:
"Min? tarkoitin neuvoa pyyt??, mitenk? k?ytt?yty? vanhempia ja lapsia kohtaan."
"Hyvin ankarasti vaan," sanoi vanhus, taaskin tasoittaen tallattua paikkaa. "Uudesta koulumeiningist? min? en ymm?rr? mit??n, siin? kysyt??n lapsilta: kuka on tuolin tehnyt? niinkuin sit? ei jo tiet?is itsest??n; siin? ??nnet??n ?nkytet??n p. k. l. m. niinkuin myk?t, aapista ei en?? olekaan."
"Oikein ankarastiko siis?" vastasi yst?v?mme k??nt?en puheen toisaanne.
"Niin, jok'ainoa mies, joka kyl?ss? liikkuu, on minun makeitani maistanut, ja sanoppas sin?, eiv?tk? viel? t?n?kin p?iv?n? pid? minua kunniassa?"
"Kyll? kai," sanoi kreikkalainen opettaja hymyillen. Vanhus jatkoi:
"Ja jos kyl?ss? on kemut, niin ei pid? herrastella, noin v?h?n aikaa katsella, kuinka tuhma kansakin osaa huvitteleita; ei, siin? pit?? olla itsen muassa. Hitto viek??n! Hulluimmissa tempuissa min? olen osallisna ollut, tolppatanssin ovat minulta oppineet, ja ristikisassa min? aina olin Kerttuni kanssa l?kitt?m?ss?: viel?kin hypitt?? kun sit? ajattelen.
"Te olitte t?k?l?inen, saatoitte siis ennemmin olla semmoisissa osallisna."
"En min? ole t?k?l?inen: min? olen Wiipurin tienoilta syntyisin."
"Varmaan olette el?iss?nne paljon kokeneet?"
"Senp? luulen. Ne ihmiset, joilla nyt on noin kolmekymment? vuotta ik??, eiv?t tied? maailmasta niin mit??n, nyt kaikki menee niin tasaista kulkua, kuin suksen latua my?ten. Tuommoinen opettaja, min? en teit? sill? tarkoita, mutta mit? tiet?? nyt tuommoinen? Mitenk? paljon h?n on maailmasta n?hnyt? Kirjoissaan h?n on nuhjaellut. Nyt kaikki sujuu siloista tiet??n, yks, kaks, kolm, koulupojasta seminaristiksi, seminaristista opettajaks. Min? olen ollut sotamiehen?, min? musikanttina, min? ker?j?sihteerin? sen seitsem?ss? kihlakunnassa. Min? olen tullut tuntemaan Ven?l?iset, Ruotsalaiset, Saksalaiset ja muut pirulaiset"
Kello 11 l?hdettiin puutarhasta; yst?v?mme kulki viel? ven?l?isen virkaveljens? seurassa keskievariin asti, joka oli h?nen ruokapaikkansa.
Toisena aamuna sai opettaja paljon kiitosta urunsoittamisestaan. Yksityisist? joukoista, jotka kirkosta p??sty? olivat kokoutuneet, kuuli h?n useamman kerran lauseen: "h?n sit? taitaa melkein niinkuin vanha opettaja." H?n meni nyt t?m?n luo ja tarjosi h?nelle urkujen soittamista puolip?iv?saarnan ajaksi.
Vanhus nauroi aivan autuaana ja sanoi viimein, puhuen niinkuin aina lyhyiss? poikkinaisissa lauseissa. "Niin, siit? voivat nuoret ihmiset jotain oppia, jos tahtovat. Min? olin puolen kolmatta vuotta ala-urkunistina Wiipurissa, he, he. Entinen, ylpe? tireht??ri karkoitti minut pois koko kirkosta, niin ett? koko vuodessa en k?ynyt ovesta sis??n, sill? min? en voinut kuulla h?nen r?mpytyst??n, ja sen per?st? min? vaan saarnan aikana olin kirkossa; kun ruvettiin virsi? laulamaan, niin minun t?ytyi menn? pakoon."
Vanha opettaja siis puolip?iv?saarnassa soitti urkuja, mutta teki pyh?ll? soitolla niin lystikk?it? hypp?yksi?, ett? nuori mies usein pudisteli p??t??n; mutta kaikkein muiden l?sn?olevien kasvoilla loisti tyytyv?isyytt? ja iloa.
T?st? yst?v?llisyydest? vanhaa opettajaa kohtaan kiiteltiin nuorta suuresti: mutta siit?, ett? h?n oli arkip?iv?n? k?ynyt johtokunnan j?senten luona, jolloin eiv?t kuitenkaan olleet kotona, siit? tuli h?nelle yht? paljo moitetta. Ei tuo eik? t?m? kuitenkaan tullut h?nen korviinsa.
Maanantaina alkoi koulu. Kirkkoherra, hyv?tahtoinen ja jalomielinen mies, asetti paljon sis?lt?v?ll? puheella uuden opettajan virkaansa koko koulun johtokunnan ja kunnallislautakunnan l?sn? ollessa.
Siit? p?iv?st? asti, kun koulu oli alkanut, s?i opettaja kotonaan; keskievarin h?lin? h?iritsi h?nt?, sill? h?n tahtoi olla aivan yksin?ns? p??stetty??n lapsijoukon pois luotaan. Ylimalkaan h?n vet?ytyi kokonaan itseens?, toimitti virkaansa tunnollisesti, mutta ei pit?nyt kanssak?ymist? kenenk??n kanssa; jonkun kerran vaan meni k?velem??n ven?j?n-uskoisen tahi vanhan opettajan kanssa. Muiden kyl?l?isten, my?skin Hukkasen kanssa, oli opettaja yht? v?h?n tuttu kuin tulop?iv?n?. -- H?n ei k?ynyt koskaan keskievarissa eik? niiss? seuroissa jotka iltaisin kokoutuivat pit?j?ntuvalle. Kun koulutunnit olivat lopussa, kuljeskeli h?n yksin?ns? metsi? ja niittyj? my?ten piirustellen tai kirjoitellen muistikirjaansa, ja pime?n tultua soitti tahi luki.
Kosk' emme saata piirustuksia t?h?n n?ht?v?ksi panna emmek? taida musiikkikappaleita uudestaan soittaa, saakoot muistoonpanot t?ss? paikkansa sill? p??llekirjoituksella, jonka opettaja itse oli niille pannut:
* * * * *
Kes?mietteit?, mietiskellyt
Aukusti Opattinen.
(Heinikossa pitk?ll??n.) Kaikessa elpymisess?, jokaisessa uudessa olemuksessa on j??nn?ksi? entisest? kesken sekoitettuina. Jos tarkkaan katselee nurmikkoa kev??ll?, niin huomaa paljon kuivaa kulohein?? vihannan ruohon v?liss? ja alla; sen t?ytyy ensin m?d?t?, tullaksensa h?ysteeksi uudelle el?m?lle. Mutta t?ss? mielett?m?t huutavat: ei t?m? ole mik??n kev?t, eik? kev?tt? voi tullakaan, katsokaa n?it? kuivia korsia t?ss?! Eik? ole my?s koko hengen el?m?n laita sama? ... eik? vanha opettaja ole my?skin tuommoinen tukku kuloa?...
* * * * *
Minusta on koko luonto kuvaus hengest?: min? ajattelen aina, ett? luonto on vaan naamus, jonka takana hengen kasvot piilev?t. Noita talonpoika raukkoja! he el?v?t keskell? vapaata luontoa niinkuin kuoleman kodissa, eiv?t pelloissaan eiv?tk? metsiss??n n?e muuta kuin mahdollista voittoa, kuinka monta lyhdett? viljaa, potaattis?kki?, halkosylt? j.n.e. niist? tulee, mutta min? imen sit? kauneuden hengenhuokua, joka niiden yli heiluu. Min? tahdon j?tt?? oleville onnillensa ne ihmiset, jotka keskell? t?t? valoisata el?m?? vaeltavat pimeydess?, min? tahdon kohotaita kaikkien alhaisten, kurjain pyrint?jen yli, ja niinkuin mehil?inen t?ss? imee