Sysmäläinen | Page 4

h?n taas:
"Mit? te, opettaja, sanotte el?intenr??kk?ys-yhti?ist?? Voipiko kukaan m??r?t? minulle, kuinka minun pit?? menetell? oman omaisuuteni kanssa? Saapiko minua siit? sakoittaa?"
Opettaja siin? taas ei n?hnyt muuta mit??n kuin n?iden ihmisten raakuutta; sen t?hden h?n suurella innolla puolusti poliisis??nt?j?, jotka koskevat el?inten r??kk?yst?; mutta Hukkanen vastasi:
"Kaupungissa olkoon minusta n?hden tarpeellista, ett? kehoitetaan ihmisi? elukoitansa s??st?m??n, mutta sakoittaa heit? siit? ei saa. Tuommoisella vossikalla eli vossikan rengill? tahi herraskutsarilla ei ole mit??n oikeata rakkautta el?int? kohtaan, usein se ei ole h?nen omansakaan, ja siit? ei puhumistakaan, ett? h?n olisi sen itse kasvattanut. Mutta meill?, sen olen kyll? n?hnyt, enemm?n ?list??n jos lehm? kylm?ksi kelleht??, kuin jos lapsi kuolee."
"Herrojen pit?isi ensin kohdella talonpoikia paremmin," sanoi Matti. "Entinen vallesmanni esimerkiksi sanoi koiralleen sulimmat sanat, mutta talonpojille vaan tiuskasi. Heid?n pit?isi ensin perustaa semmoinen yhteys, ett'ei kukaan en?? saisi sanoa talonpoikaa sinuksi."
"Niin," sanoi Hukkanen, "siin? se puntti seisookin, ett? virkamiehet nyt kernaasti tahtoisivat hallita el?imienkin yli. Saattehan n?hd?, jos sill? tavalla jatketaan, niin kymmenen vuoden per?st? viel? s??det??n, mit? sinun pit?? peltoosi kylv?? ja milloin se pit?? kesannoksi j?tt??; voipihan peltojaankin piinata ja niiden voimia liian paljon koettaa."
"Jos ihmiset eiv?t ole niin viisaat," sanoi opettaja, "ett? joka asiassa tiet?v?t pit?? m??r?ns?, niin valtion velvollisuus on pit?? kohtuuden puolta sakoittamalla."
"Ei, sata seitsem?n kertaa ei, ei!" huusi Hukkanen, mutta vaikeni taas heti: joko lienee tahtonut hillit? kiihkoansa, vai eik? lienek??n ollut h?nell? mit??n vastaan sanottavaa.
"No luuletteko, ett? valtiolla on oikeus sakoilla pakoittaa ihmisi? lapsiansa kouluun l?hett?m??n?" kysyi opettaja.
"Kyll?, tiett?v?sti."
"Niin, mutta mist? syyst??"
"Sen t?hden, ett? se on oikein."
"Mutta eih?n muka ole valta pakoittaa ihmisi? olemaan hyvi?."
"Ei, vaan rangaista heit? saapi, jos ovat pahoja, ja kuka ei laita lastansa kouluun, se tekee pahoin. Eik? niin?" lopetti Hukkanen k??ntyen toiseen, joka ?sken oli puhunut samaan suuntaan kuin h?n.
"Se on tietty," vastasi t?m?, joka oli kreikan-uskoisten opettaja. "Valtio on niiden holhoja, jotka eiv?t voi itsest??n huolta pit?? eik? itse??n puolustaa. Niinkuin valtiolla on velvollisuus ottaa huomaansa lapsi, jos vanhemmat kuolevat, ett'eiv?t voi sit? hoitaa, niin pit?? valtion my?skin sakoilla pakoittaa niit? vanhempia velvollisuuksiansa t?ytt?m??n, jotka joko tuhmuudesta tai pahuudesta laimin ly?v?t lapsiansa."
"Se on oikein, ihan tismalleen sanottu," virkkoi Hukkanen riemuiten.
K??ntym?tt? t?h?n muka kutsumattomaan puhujaan, mutta my?skin h?nt? karttamatta, sanoi opettaja:
"Jos valtio on alaik?isten holhoja, niiden, jotka eiv?t voi itse?ns? auttaa eik? puolustaa, niin on sill? my?s valta el?inten yli, jotka ovat samassa tilassa kuin lapset."
"Se vertaus ei pid? ryhti??n," sanoi Hukkanen nauraen. "Elk??, opettaja, pahaksi panko, mutta siin? ajoitte p?in m?nnikk??n. Minulla on kotona orpovasikka, sill? el?inrukalla ei ole is?? eik? ?iti? en?? elossa, t?ytyy, totta Jumala, saada kihlakunnanoikeus m??r??m??n h?nelle v?rmynt?rin."
Koko tupa kajahteli naurunhohotuksista. Opettaja koki kaikella tapaa selvemmin puolustaa mielipidett??n, mutta ei p??ssyt sit? en?? oikein tarkalleen selvitt?m??n. Se oli kaikille aivan mieleen, ett? liian totinen puhe viimein oli k??ntynyt lystimm?lle polulle. Sen verran h?n vaan sai lausuneeksi, ett'ei mill??n muotoa tahtonut panna lapsia nautojen kanssa samalle tasalle.
"Siit? ei puhettakaan," sanoi Hukkanen, "olettehan antaneet suuta V?ist?n Jussille, sit? ei tehd? el?ville. Mutta nyt minusta n?ytt?? niinkuin olisin saanut kolminkertaisen vakuutuksen siit?, ett? el?inr??kk?ys-yhti?ist? l?htee yht? paljo lis??, kuin jos sitoo kanoilta pyrst?n pystyyn: ne pit?v?t sit? ilmankin kohti taivasta." Lystillisyys karttui nyt karttumistaan, kompasanoja lasketeltiin joka haaralta lakkaamatta ja tarkoin punnitsematta. Opettaja ei ollut sill? tuulella, ett? olisi mennyt muiden mukiin, p?in vastoin tuli h?n syd?mens? pohjaa my?ten pahoillensa, ja l?ksi pian pois keskievarista.
Toisena p?iv?n?, joka oli lauantai, k?vi opettaja koulun johtokunnan j?senten luona, mutta ei tavannut ket??n kotona. Viimein l?ksi h?n entisen opettajan luo, ja h?nt? neuvottiin tien ??ress? olevaan puutarhaan. Puutarhan takapuolelta, humaliston luota kuului puhetta. Opettaja astui sinne, n?ki siin? kaksi miest? ja sanoi lakkiansa kohottaen:
"Saisinko tavata koulumestaria?"
"Meit? on t?ss? kaksi yhden sijassa, he, he, he," sanoi vanha mies, joka paitahihasillaan piti lapiota k?dess?.
"Min? tarkoitan entist? opettajaa."
"Min? se olen, ja t?m? t?ss? on kreikan-uskoisten opettaja he, he," vastasi ukko viitaten vieress??n seisovata.
"Hupaista tavata teid?tkin t?ss?. Emmek? jo eilen liene toisiamme n?hneet?"
"Kunko Hukkasen kanssa puhelitte?"
Vanhus heitti lapion pois, otti piipun suustaan, tempasi, takkinsa ja tahtoi sen pukea p??lleen; mutta yst?v?mme esteli h?nt?.
"Eih?n meid?n kesken kursailemista tarvitse," sanoi h?n, "oommehan virkaveljeksi?, min? olen uusi opettaja. Teid?nk? omanne t?m? puutarha on?"
"He, he, kenenk?s muuten?" vastasi vanhus; kaikkia h?nen puheitansa seurasi kumakka, rinnan pohjasta tuleva nauru. "Terve tultuanne Karjalaan," jatkoi h?n, antaen tulijalle k?tt?; t?m?n mielest? oli niinkuin olisi tarttunut oven rautaiseen ripaan, niin kovalta se tuntui.
Ven?j?n-uskoinen opettaja seisoi siin? neuvotonna, hieroen k?si?ns?, eik? tiet?nyt, pitik? antaa vasta tulleelle k?tt? vai ei. Viimein h?n kuitenkin astui esille, ojensi k?tt? ja sanoi eritt?in yst?v?llisesti: "tulkaa terveen?." Vieras sanoi:
"Te voitte varmaan antaa mulle hyvi? neuvoja, miten olla, kuin ele?; min? olen t??ll? niin per?ti ?kkin?inen."
"Sen min? voin hyvin arvata," virkkoi kreikan-uskoisten opettaja, "min?kin saavuin t?nne vaan pyh?n sinodan m??r?yksest?, enk? tuntenut yht??n sielua. Usein toivoin, ett? olisin saanut jonkun aikaa olla t??ll? tuntemattomana tullakseni tarkalleen tuntemaan vanhempien luonteet, sill? ilman vanhempien avutta ei voi lapsiin mit??n vaikuttaa, sen tied?tte hyvinkin. Minulla oli