Synnöve Päiväkumpu | Page 7

jok'ainoa p?iv? menn?ksens? sinne. Heill? oli niin monta vuonaa ja pient? porsasta hoidettavina, etteiv?t tienneet, miten ja minne k??nty? niiden parissa. Sill? v?lill? kummeksivat he suuresti, etteiv?t heti saaneet P?iv?kummulle l?hte?. "Sent?hdenk? ett? tuo pieni tyt?ntynk? on teit? k?skenyt?" kysyi ?iti, "onko mokomatakaan ennen kuultu?" -- "Niin, niin, odottakaapa vaan tulevaan sunnuntaihin," v?itti Thorbj?rn, "niin saammepa n?hd?."
Tuo tuli. "Sin? kuulut olevan niin paha kerskaamaan, valehtelemaan ja kiroilemaan," sanoi Synn?ve h?nelle silloin, "ettet saa meille tulla, ennenkun sen olet j?tt?nyt." -- "Kuka sen on sanonut?" kysyi Thorbj?rn kummastuneena. -- "?iti."
Ingrid odotti k?rsim?tt?m?n? kirkkov?en kotiintuloa, ja Thorbj?rn kertoi h?nelle ja ?idille, miten oli k?ynyt. "Siin? sen nyt n?et!" sanoi ?iti. Ei Ingrid mit??n sanonut. Mutta siit? hetkest? piti sek? h?n ett? ?iti varalta, milloin poika vaan manasi tahi kerskaili. Kerran Ingrid ja h?n joutuivat riitaan siit?, josko "Koira viek??n!" on pidett?v? manauksena tahi ei. Ingrid joutui tappiolle, ja sitten k?ytti Thorbj?rn "Koira viek??n" kaiken p?iv??. Mutta illalla kuuli t?m?n is?. "Niin, se sinun viek??n," sanoi h?n ja k?m?hytti poikaa niin, ett? t?m? kellahti kumoon. Thorbj?rn h?pesi enin Ingridi?, mutta t?m? hetkisen kuluttua meni h?nen luokseen ja hyv?ili h?nt?.
Kun noin pari kuukautta oli kulunut, saivat molemmat l?hte? P?iv?kummulle. Synn?ve oli sitten heid?n luonaan, he taas siell?, ja niin vuorotellen kaiken kasvinaikansa. Thorbj?rn ja Synn?ve kilpailivat lukemisessa; he k?viv?t samaa koulua, ja poika k?vi viimein ahkerammaksi, niin ahkeraksi, ett? pappi opetti h?nt? viel? erikseenkin. Mutta Ingrid'ilt? k?vi hitaammin, ja h?nt? auttoivat molemmat toiset. H?n ja Synn?ve k?viv?t niin eroamattomiksi, ett? ihmiset sanoivat heit? "Riekoiksi," koska he aina oleskelivat yhdess? ja molemmat olivat aivan vaalean-verevi?.
Tapahtui, parasta p??t? kun kaikki oli hyvin, ett? Synn?ve suuttui Thorbj?rn'iin siit?, ett? h?n rajuudessaan oli matkaansaattanut harmia toisinaan siell?, toisinaan t??ll?. Ingrid rupesi silloin aina v?litt?j?ksi, ja heist? tuli j?lleen hyv?t yst?v?t, miten ennenkin. Mutta kun Synn?ven ?iti sai jonkun tappelun tietoonsa, niin ei Thorbj?rn sill? viikolla P?iv?kummulle tullut, ja tuskinpa vaan seuraavanakaan. S?mund'ille ei kenk??n rohjennut sellaista kertoa; h?n k?y niin kova-kouraisesti poikaan, sanoi h?nen vaimonsa ja velvoitti kaikkia vait'oloon.
Kukin heist? kasvoi kauniiksi ja hyv?nn?k?iseksi. Synn?ve'st? tuli pitk? ja hoikka, kiharansa olivat keltaiset, katsantonsa vapaa sek? silm?ns? tyynen siniset. Puhuessansa h?n hymyili, ja ihmiset sanoivat jo aikaseen, ett? siunaukseksi sen lapsen tielle joutuminen oli. Ingrid oli pienempi, mutta vire?mpi, h?nen hiuksensa olivat viel? valkeammat, kasvonsa hyvin pienet, pulleat ja py?re?t. Thorbj?rn k?vi keskikokoiseksi, mutta erinomaisen sorea-vartiseksi, tummat olivat h?nen hiuksensa, tummansiniset silm?ns?, kasvonsa piirteet pontevat ja j?senens? vahvat. Vihoissaan h?n mielell??n kerskaili, ett? h?n taisi lukea ja kirjoittaa yht?hyvin kuin koulumestari, eik? muutoin pel?nnyt yht?k??n miest? laaksossa -- paitsi is??ns?, arveli h?n itsekseen, mutta sit? h?n ei muitten kuullen sanonut.
Thorbj?rn tahtoi aikaisin valmistettaa Herran ehtoolliselle, mutta siit? ei mit??n tullut. "Niin kanan kun et ole ripill? k?ynyt, olet poikanulikka vaan, ja min? voin sinua paremmin hallita!" sanoi is?. Niinp? sattui, ett? h?n, Synn?ve ja Ingrid yht? aikaa k?viv?t rippikoulua. Synn?ve oli my?skin odottanut kauan; h?n oli viidentoista vuotinen, ja kuudennellatoistakin. "Ei milloinkaan kylliksi taida, kun tulee kasteen-liittonsa uudistaa," oli ?iti sanonut, ja is?, Guttorm P?iv?kumpu, oli sen my?nt?nyt. Eip? siis ihme, ett? pari kosijaa ilmoittiihe, toinen parempain ihmisten poikia, toinen er?s rikas naapuri. "Tuopa nyt hullua! Ei tytt? viel? ole edes ripill? k?ynyt!" -- "Sitten kaiketi t?ytynee h?net p??st?? Herran ehtoolliselle," sanoi is?. Mutta t?st? ei Synn?ve mit??n tiennyt.
Pappilassa pastorin perheen naiset pitiv?t Synn?ve'st? niin paljon, ett? k?skiv?t h?nen sis??n, jotta saisivat puhella h?nen kanssaan. Ingrid ja Thorbj?rn seisoivat ulkona muiden kanssa; ja kun er?s poika sanoi h?nelle: "Niinp? et p??ssytk??n sin? mukaan, -- he varmaan viev?t Synn?ven sinulta!" niin t?m?n sai poika maksaa sinisell? silm?ll?. Siit? hetkest? ottivat pojat tavakseen puhua Synn?ve? h?nelle ja kohta huomasivatkin, ett'ei mik??n saattanut h?nt? niin raivoihin. Mets?ss? pappilan l?heisyydess? viimein v?lipuheen mukaan k?ytiin tuimaan tappeluun, jonka syyn? oli yll?mainitun tapainen asia; siin? Thorbj?rn kohta oli yksin??n suurta joukkoa vastaan. Tyt?t olivat edelt?p?in l?hteneet tiehens?, niin ett'ei ollut ket??n, joka olisi mennyt v?liin, ja sent?hden kiihtyi tappelu yh? tuimemmaksi. Tappiolle ei Thorbj?rn tahtonut joutua, yh? useammat rynt?siv?t h?nen p??llens?, ja nyt puolusti h?n itse?ns?, mill? vaan parahiten taisi, josta syyst? siin? jaeltiinkin iskuja, mitk? sittemmin kyll? kertoilivat, mit? siell? oli tapahtunut. Aiheesen k?ytiin samassa, ja siit? nousi kova huhu paikkakunnassa.
Seuraavana sunnuntaina ei Thorbj?rn'i? haluttanut l?hte? kirkkoon; ensikerran, kun heid?n piti l?hte? papin luo, rupesi h?n sairaaksi. Ingrid l?ksi sent?hden yksin. Thorbj?rn kysyi tyt?n kotiin tullessa, mit? Synn?ve oli sanonut. "Ei mit??n."
Kun h?n sitte taas l?hti mukaan, h?nen mielest?ns? kaikki ihmiset katselivat h?nt?, ja rippilapset nauraa kikertiv?t. Mutta Synn?ve tuli muita my?hemp??n ja oli sin? p?iv?n? paljon sis?ll? pappilassa. H?n pelk?si papilta nuhteita, mutta havaitsi pian, ett? seudussa ainoat, jotka eiv?t tappeluksesta mit??n tiet?neet, olivat h?nen oma is?ns? ja pastori. Tuo nyt viel? k?vi p?ins?; mutta miten h?n taas p??sisi puheen alkuun Synn?ven kanssa; sit? h?n ei saanut selville; sill? nyt ensi kerran ei h?n mielell??n tahtonut pyyt?? Ingrid'i? v?litt?j?ksi. Luetoksen loputtua oli Synn?ve