ei milloinkaan ennen ole kirkossa ollut," sanoi vaalea vaimo ja asetti k?tens? Thorbj?rn'in p??n p??lle. "Ei olekaan, sent?hden tappeleekin h?n ensi kertaa, kun siell? on," sanoi S?mund. -- Thorbj?rn n?peiss?ns? katsahti vaimoon ja sitten Synn?veen, joka h?nen mielest?ns? nyt oli viel?kin vakavamman n?k?inen. He l?htiv?t yhdess? ulos, -- vanhemmat kesken?ns? puhellen ja Thorbj?rn Synn?ven j?ljess?, mutta t?m? vet?ytyi l?hemm?ksi ?iti??n aina, kun Thorbj?rn p??si likemm?ksi. Toista poikaa h?n ei en?? n?hnyt. Kirkonm?ell? pys?htyiv?t he ja alottivat pitemp?? kanssapuhetta. Thorbj?rn kuuli useamman kerran Aslakia mainittavan, ja koska h?n pelk?si, ett? h?nest? samalla v?h?n puhuttaisiin, vet?ytyi h?n syrj??n. "Ei sinun sovi t?t? kuulla," sanoi ?iti Synn?ve'lle; "mene syrj??n, sanon min?!" Synn?ve syrj?ytyi vastahakoisesti. Thorbj?rn l?hestyi h?nt? silloin ja katseli h?nt?, ja tytt? katseli Thorbj?rn'i?, ja niin he seisoivat pitk?n aikaa toinen toistaan vaan katsellen. Viimein sanoi tytt?: "Hyi!" -- "Mint?hden sanot hyi?" -- "Sin? olet tapellut kirkossa, juuri kun pappi oli messussa, -- hyi!" -- "Niin, mutta siit? on jo niin pitk? aika!" -- Tuo tytt??n koski, ja h?n sanoi hetkisen kuluttua: "Sin?k? olet, jota sanotaan Thorbj?rn Kuuselaksi?" -- "Niin olen; ja sin?k? olet Synn?ve P?iv?kumpu?" -- "Niin... Min? olen aina kuullut, ett? sin? olisit niin kiltti poika." -- "Enp?, tuo ei ole totta: sill? min? olen ilkein koko kotov?est?," vastasi Thorbj?rn. -- "En milloinkaan ole kuullut..." sanoi Synn?ve, pieni? k?si??n yhteen ly?den, "?iti, ?iti! h?n sanoo..." -- "Vaiti ja mene syrj??n," joutui h?nelle sielt? vastaan, -- h?n pys?htyi, astui sitten takaisin vitkaan ja takaperin, suuret siniset silmiins? kiinnitettyin? ?itiin. "Min? olen aina kuullut, ett? sin? olet niin kiltti," sanoi Thorbj?rn. -- "Niin toisinaan, koska olen lukenut," vastasi tytt?... -- "Onko siin? per??, ett? siell? teid?n seutuvissa on niin paljo tonttuja, kummituksia ja muuta paholaisen seuraa, ett? niit? siell? oikein vilisee?" kysyi Thorbj?rn, asettaen toisen k?tens? puuskaan ja pist?en toisen jalkansa eteen -- aivan niin, kuin h?n oli n?hnyt Aslakin tekev?n. -- "?iti, ?iti! tied?tk?, mit? h?n kertoo? h?n sanoo..." -- "Anna minun olla, kuuletko! ?l?k? t?nne tule, ennenkun min? sinua kutsun!" Tyt?n t?ytyi taas takaisin vitkaan ja takaperin, tukkien huivinsa kulmaa suuhunsa, k?vi siihen hampainensa ja nykieli sit?. "Onko se varsin per?t?nt?, ett? ?isin siell? kummuissa soitetaan?" -- "On." -- "Etk? siis milloinkaan ole n?hnyt kummituksia?" -- "En." -- "Mutta Herran nimess?..." -- "Hyi, niin et saa sanoa!" -- "Ent?s t?t?, eip? se vaarallista," v?itti poika ja sylk?si hampainsa v?list?, n?ytt??ksens? tyt?lle, miten pitk?lle h?n sai syljen lent?m??n. -- "On, on toki!" sanoi t?m?, "sill? silloin tulet helvettiin?" -- "Niink? luulet?" kysyi edellinen koko joukon s?vyisemm?sti; sill? h?n oli arvellut, ett? h?nelle siit? korkeintaan tulisi selk?sauna, ja nyt seisoi is? niin et??ll? heist?. -- "Kuka noin arviolta on v?kevin siell? teill??" kys?si h?n ja laittoi lakkinsa v?h?n enemm?n toiselle korvalle. -- "Sit? en tied?." -- "Mutta v?kevin meill? on is?; h?n on niin v?kev?, ett? h?n antaa Aslakille selk??n; ja Aslak, sen tiet?net, on v?kev?." -- "Vai niin." -- "H?n on kerran nostanut hevosen." -- "Hevosen!" -- "Ja se on totta, niin totta, niin, -- sill? h?n on itse siit? puhunut." Silloin ei tytt?k??n ep?illyt, tietty? se. -- "Kuka on Aslak?" kys?si tytt?. -- "H?n on ilke? veitikka, tiet?net. Is? suomi h?nt? niin, ettei t?ss? maailmassa ket??n ihmist? ole niin piesty." -- "Tappeletteko siell? teill??" -- "Kyll? toisinaan, niin... Eik? teill? sitten tapella?" -- "Ei milloinkaan." -- "Mit? te sitten siell? teette?" -- "Kyll?h?n sit? tekemist?, ?iti valmistaa ruoan, kutoo ja ompelee: sit? Karina my?s tekee, mutta ei niin kunnollisesti kuin ?iti, sill? Karina on niin laiska. Mutta Randi hoitaa lehmi?, is? ja rengit ovat ulkot?iss?." T?m?n piti poika tyydytt?v?n? selityksen?. "Mutta aina iltasilla luemme ja laulamme." -- "Kaikkiko?" -- "Niin." -- "Tuo mahtaa olla ik?v??..." -- "Ik?v??? -- ?iti, h?n san..." mutta samassa h?n muisti, ettei sinne ollut meneminen. -- "Tied?tk? minulla on niin monta lammasta," virkkoi h?n. -- "Onko sinulla?" -- "On niinkin, kolme poikii talvella, ja luulen varmaan yhden saavan kaksikin vuonaa." -- "Vai on sinulla lampaita?" -- "On, minulla on lehmi?, ja porsaitakin. Eik? sinulla ole yht?k??n?" -- "Eik?." -- "Tule minun luokseni, niin min? annan sinulle yhden vuonan ja saatpa n?hd?, ett? siit? sitten saat useamman." -- "Sep? olisi verrattoman hupaista." -- He olivat hetken ??neti. "Eik?h?n Ingridkin voisi saada vuonan?" kys?si Thorbj?rn. -- "Kuka on Ingrid?" -- "Ingrid, pieni Ingrid, etk? tied??" -- Ei toinen Ingridi? tuntenut. "Onko h?n sinua pienempi?" -- "Onhan toki minua pienempi, -- joinkuin sinun kokoisesi." -- "Todellakin, h?nen t?ytyy tulla sinun kanssasi, muistatko sen!" Jaa, sen oli h?n varmaan muistava. "Mutta," lis?si tytt?, "koska sin? saat vuonan, saakoon Ingrid porsaan." -- Tuo oli Thorbj?rn'ist?kin viisaampaa ja nyt keskustelivat he yhteisist? tuttavista, joita heill? tosiaankaan ei monta ollut. Vanhemmat olivat nyt haastelleet loppuun, ja heid?n t?ytyi l?hte? kotiin.
Y?ll? uneksi Thorbj?rn P?iv?kummusta ja oli siell? n?kevin?ns? pelkki? valkoisia vuonia ja pienen valkeaverisen tyt?n punaisine nauhoineen k?yskentelev?n niiden keskell?. Ingrid ja h?n puhuivat
Continue reading on your phone by scaning this QR Code
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the
Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.