Synnöve Päiväkumpu | Page 5

kirkon kelloja, luoden pitk?n katseen alas laaksoon, lukee sitten pienen rukouksen, hyp?ht?? paikaltansa, on j?lleen iloinen ja torahuttaa torveensa niin, ett? vuoret r?m?ht?v?t.
N?iss? hiljaisissa tunturi-laaksoissa kirkko viel? eri tavalla puhuu eri ik?isille ja n?ytt?? toiselta eri katsojille. Se seisoo korkeana ja juhlallisena rippilapselle, -- kohotetun sormin puoleksi uhaten ja puoleksi viitaten nuorukaiselle, joka l?hestyy valittunsa kanssa, -- hartevana ja voimakkaana miehen murheelle, -- avarana ja leppe?n? v?syneelle vanhukselle. Jumalan-palveluksen aikana pienet lapset tuodaan kastettaviksi ja tunnettu seikka on, ett? t?m?n toimituksen kest?ess? on hartaus suurin.
Sent?hden ei voi kuvata norjalaisia talonpoikia, ei turmeltuneita, eik? turmelemattomia, joskus kirkkoa tapaamatta. T?m? jos n?ytt??kin yksitoikkoiselta: ei se kumminkaan ik?vint? ole. T?m? olkoon yleiseen sanottu eik? varta vasten siit? kirkonk?ynnist?, mik? nyt seuraa.
Thorbj?rn iloitsi matkasta ja katsannoista. H?n tunsi sen ??nett?myyden painon, joka ennen jumalanpalveluksen alkua valtasi kaikkia ja kaikkea, ja ehkei h?n itse muistanut kumartua, koska Is?-meid?n luettiin, oli h?nen p??ns? kumminkin ik??nkuin alaspainettuna, n?hdess??n sadottaisin kumartuneita p?it?. Nyt alotettiin virsi, ja kaikki veisasivat yht? aikaa h?nen ymp?rill?ns?. T?m? h?net milt'ei kokonaan valtasi. Niin ajatuksiinsa vaipuneena istui h?n, ett? h?n s?ps?hti ik??nkuin unesta, koska heid?n penkkins? avattiin ja er?s mies astui sinne. Virren loputtua k?tteli is? miest? ja kysyi: "Miten P?iv?kummulla jaksetaan?"
Thorbj?rn'in silm?t k?viv?t pystyyn; mutta ehk? h?n kuinkakin t?llisteli, oli h?n kumminkin sangen kovalla l?yt??ksens? mit?k??n heimolaisuutta t?m?n miehen ja loihtumisen kesken. H?n oli suopea, valkoverinen, sinisilm?inen ja korkeaotsainen mies; h?n hymyili, koska h?nt? puhuteltiin ja my?ntyi kaikkiin, mit? S?mund lausui; muuten oli h?n harvapuheinen. -- "Tuolla saat n?hd? Synn?ven," sanoi is?, kumartuen alas, nosti Thorbj?rn'in polvellensa ja osoitti toisella puolella olevaan naisv?en penkkiin. Siell? pieni tytt? oli polvillaan penkill? ja kurkisteli yli penkin oven; h?n oli Thorbj?rn'in vieress? olevaa miest? viel? vaaleanverev?mpi, niin vaalea, ettei h?n moista ik?n?ns? ennen ollut n?hnyt. Tyt?n p??hineess? heiluivat punaiset nauhat, vaalean-keltaiset hiukset n?kyiv?t sen alta, ja nyt h?n hymyili Thorbj?rn'ille, niin ettei t?m? pitk??n aikaan voinut muuta kuin katsella tyt?n valkoisia hampaita. H?n piti toisessa k?dess??n koreata virsikirjaa ja toisessa kokoon k??ritty? punaisen-keltaista silkkihuivia, ja huviksensa h?n nyt pieksi kirjaa huivilla. Jota enemm?n Thorbj?rn tuijotteli, sit? enemm?n Synn?ve hymyili, ja edellinen tahtoi samoin kuin tytt?kin polvillensa penkille. Silloin t?m? ny?k?ytti p??t??n; poika katsoi hetkisen vakavasti tytt??n: sitten ny?k?ytti h?nkin. Tytt? hymyili ja ny?k?ytti kerran viel?; poika ny?k?ytti taas, ja uudestaan, ja sittenkin viel? kerran. Tytt? hymyili, mutta ei ny?k?ytt?nytk??n en??, -- ennenkun hetkisen per?st?, jolloin poika jo oli tuon unohtanut; silloin h?n taas ny?k?ytti p??t??n.
"Min? tahdon my?skin n?hd?!" kuuli h?n takanansa, -- ja samassa tunsi h?n jonkun vet?v?n h?nt? jaloista alas laattialle, jotta h?n oli v?h?ll? pudota. Er?s pieni, j?ntter? n??veli tuo oli, joka nyt urheasti yritti h?nen paikallensa. H?nell?kin oli vaaleat, mutta suorukkeiset hiukset ja tylpp? nen?. Aslak oli kyllin Thorbj?rn'i? neuvonut, miten pahanilkiset poikanulikat, joita h?n ehk? tapaisi kirkossa ja koulussa, olisivat pidelt?v?t. Thorbj?rn nipisti poikaa sent?hden takaa, jotta t?m? oli v?h?ll? parahtaa, mutta pid?tti itsens? kumminkin ja k?mpi sen sijaan sukkelasti alas penkilt? j?lleen sek? k?vi kiinni Thorbj?rn'in molempiin korviin. T?m? tarttui toisen tukkaan ja painoi h?net allensa; ei poika viel?k??n karjahtanut, mutta puri Thorbj?rn'i? reiteen; Thorbj?rn syrj?ytti sit? ja puristi kovasti toisen kasvoja laattiaa vastaan. Silloin h?nt? itse??n kouraistiin nutun kauluksesta ja nostettiin yl?s miten silppus?kki? vaan, -- t?m?n teki is?, joka nyt asetti h?nen polvellensa. "Ellemme olisi kirkossa, saisit selk??si," kuiskasi h?n Thorbj?rn'in korvaan ja puristi h?nen k?tt?ns? niin, ett? kinerv?itsi kantap??h?n asti. H?n muisti Synn?ve? ja katsahti sinnep?in. T?m? oli viel? paikallaan, mutta tuijotteli niin kummastuneena, ett? Thorbj?rn rupesi aavistamaan, jotta se, mink? h?n oli tehnyt, mahtoi olla varsin p?in sein?ist?. Heti kun tytt? huomasi, ett? Thorbj?rn katseli h?nt?, konttasi h?n alas penkilt? eik? en??n itse?ns? n?ytt?nyt.
Esiin astuivat lukkari ja pappi, h?n tosin heit? kuunteli ja katseli; ja j?lleen tuli esiin lukkari ja taasen pappi, -- mutta yh? istui Thorbj?rn is?n polvella ja tuumiskeli: eik?h?n tytt? j?lleen kohta mahda katsahtaa yl?s? Tuo pieni mies, joka oli vet?nyt h?nen alas penkilt?, istui jakkaralla et??mm?ll? penkiss? ja aina, kun h?n yritti nousta, tuustasi h?nt? selk??n er?s vanhus, joka istui torkkuen, mutta joka s??nn?llisesti her?si joka kerta, kun poika oli aikeessa kohottautua paikaltaan. "Eik?h?n tytt? kohta j?lleen mahda katsahtaa yl?s?" arveli Thorbj?rn, ja jokainen punainen nauha, jonka h?n n?ki, muistutti tyt?n nauhoista, ja jokainen koreasti maalattu kuva oli joko tyt?n suuruinen tahi h?nt? pienempi. Ahah, tuollapa h?n pisti p??ns? esiin; mutta heti kun h?n sai n?hd? Thorbj?rn'in, veti h?n sen vakaisen n?k?isen? alas j?lleen. -- Lukkari astui esiin ja pappikin viel? kerran, soitettiin, ja noustiin paikoiltansa. Is? puhui j?lleen hiljaa vaalean-verev?n miehen kanssa, he astuivat yhdess? naisv?en penkin luo, jossa my?skin jo oli noustu istuvilta. Ensimm?inen, joka sielt? astui ulos, oli valkean-ihoinen nainen, joka hymyili miehen tavoin, ehk? kumminkin v?hemm?ss? m??r?ss?; h?n oli jokseenkin pieni ja vaalea sek? piti Synn?ve? k?dest?. Thorbj?rn meni heti suoraan j?lkim?ist? vastaan: mutta tytt? vet?ytyi pikaisesti h?nest? ja piiloutui ?itins? hameesen. "Anna minun olla!" sanoi h?n. "H?n varmaan