Sylvi; Kovan onnen lapsia | Page 8

kaikki laudalta.
SYLVI. Voi--sin? olet kovasti hyv?, kun pid?t minusta. Min?kin pid?n sinusta niin--niin--niin--??rett?m?sti. Enemm?n kuin kenest?k??n muusta ihmisest? maan p??ll?.
VIKTOR. Sylvi,--ole varuillasi--sin? teet minut ihan hulluksi. Etk? jo huomaa, kuinka minun on laitani?
SYLVI. Kuinka sinun on laitasi?
VIKTOR. El? leiki tulen kanssa!
SYLVI. Mit? sin? tarkoitat? En totisesti ymm?rr?, en luotua sanaa.
VIKTOR. Etk? ymm?rr?? No hyv?! En min?k??n tahdo h?irit? sinun rauhaasi. Taivas varjelkoon!
SYLVI. Vai niin! Sin? aijot ruveta t?ss? salaper?iseksi!
VIKTOR. Ei, ei,--ei se ollut mit??n. Ei kerrassa mit??n. Min?--min? tahdoin vaan tehd? sinut uteliaaksi.
SYLVI. El?p?s valhettele, kuule! Sin? ihan varmaan tarkoitit jotain.
VIKTOR. Min? vakuutan--
SYLVI. Tunnusta vaan pois. Ja tee se heti paikalla. Muuten en lepy sinuun ikin?--
VIKTOR. Ei, Sylvi, min? vaikenen, niin kauvan kuin minulla viel? on v?h?nk??n j?rke? j?ljell?.
SYLVI. Vai niin! Hyv? juttu! Tied?tk?s mik? siit? seuraa?
VIKTOR. En--?
SYLVI. Ett'en tanssi en?? askeltakaan sinun kanssasi t?n? iltana. Niin ett? menettele nyt sen mukaan.
VIKTOR. Se ehk? olisikin parasta.--Ankarasti sin? rankaiset minua, Sylvi, mutta min? koetan tyyty? kohtalooni ja olla luja.
SYLVI. Ei, Viktor, leikki? se vaan oli. P?invastoin--min? en tanssi kenenk??n muun kanssa, kuin sinun. Niinkuin ?sken jo sanoin.
VIKTOR. Mutta seh?n se juuri on vaarallista, Sylvi.
SYLVI. Sin?h?n vasta olet--. Mit? vaaraa siin? olisi?
VIKTOR. El? kysy en?? mit??n.
SYLVI. Viktor,--mink?t?hden sin? olet noin paha? Ennen kerroimme ihan kaikki toisillemme--miksi emme nyt voisi tehd? samoin?
VIKTOR. Ei, ei--!
SYLVI. Hyv?, rakas Viktor--!
VIKTOR. Sylvi--el? katso minuun tuolla lailla. Muuten--menet?n kohta kaiken malttini.
SYLVI. Kuinka kauvan sin? kiusaat minua?
VIKTOR. Oh--mik? heikko raukka min? olen. Minun pit?isi paeta tieheni eik? koskaan en?? n?ytt?? sinulle silmi?ni.
SYLVI. Kas sep? olisi kaunista!
VIKTOR. Enh?n min? sit? voikaan. Ei, min? en voi!--Oo Sylvi, kuinka hurmaavan kaunis sin? olet!
SYLVI. Sin? et vastaa mit??n kysymykseeni, Viktor.
VIKTOR. No, olkoon menneeksi! Min? tunnustan sinulle kaikki suoraan.-- Mutta ei nyt--toisen kerran, kun olemme kahdenkesken.
SYLVI. Ei kukaan kuule. N?etk?s, he puhelevat kaikki kesken??n.
VIKTOR. Joku voisi kumminkin tarkastaa meit?.
SYLVI. Se on totta se. Alman silm?t ovat juuri nyt t?nne p?in.
ALMA. Mink?t?hden te istutte siell? niin kaukana? Ettek? tahdo tulla t?nne meid?n luoksemme? Kyll? t??ll? on sijaa.
SYLVI. Ei kiitoksia, meill? on niin hyv? t??ll?.
KARIN. El? h?iritse heit?, Alma. N?eth?n, ett? he tahtovat olla kahdenkesken, erill??n muista.
VIKTOR. Mit? sill? tarkoitatte, neiti L?fberg? Selitt?k??, min? pyyd?n.
KARIN. Ettek? ymm?rr? yksinkertaisia, selvi? sanoja?
VIKTOR. Olin huomaavinani, ett? niill? oli erityinen merkitys. Mutta samapa se.--Sylvi, n?yt?mmek? neiti L?fbergille, ett? h?n erehtyy?
SYLVI. Kun luulee, ett? me kernaimmin tahdomme olla kahdenkesken? Ei, ei suinkaan se mik??n erehdys ole.
KARIN (nauraa pakollisesti). Sylvi on toki rehellinen.
ANNI. Ja sen h?n sanoo kaikkien kuullen. Hyv?nen aika sit? Sylvi?, kuinka h?n on hirve?sti varomaton! Siit?h?n voi synty? vaikka mink?laisia juttuja!
ALMA (levottomana). Viktorissa ei ollut syyt?. H?n kyll? olisi tullut mielell??n, kuulittehan sen.
KARIN. Oh, eip? h?nell? n?yt? olevan ik?v? siell? Sylvink??n luona.
ELIN. Oletko sin? mustasukkainen, Karin?
KARIN. Ush, kuinka sin? olet tyhm?, Elin. Min? mustasukkainen!
ELIN. No, johan min? ajattelinkin!
SYLVI. Kas niin, nyt soitetaan polkkaa. Emmek? tanssi taas v?h?n?
VIKTOR. Niinkuin tahdot. (Menev?t k?sik?dess? saliin.)
KARIN. N?ettek?, kuinka hempe?sti he nojaantuvat toisiinsa? Aivan kuin joku vasta kihlattu pari.
ALMA. Sin? liioittelet, Karin. Tuohan on ihan tavallinen asento, kun k?yd??n k?sik?dess?.
ANNI. Herra Vahl saattaisi juuri pit?? parempaa huolta rouvastaan eik? j?tt?? h?nt? noin omille hoteilleen, kosk'ei h?n kumminkaan osaa k?ytt?yty? niinkuin pit?isi.
ALMA. H?n onkin oikeastaan vasta ensi kertaa t?nlaisissa tanssiaisissa. Muistattehan, ett? h?n kantoi surua vanhempiensa j?lkeen aina siit? saakka, kun tuli t?ysikasvuiseksi.
ANNI. Se on totta se. Ja siit? syyst? h?nt? ehk? pit?isikin varoittaa ja oikaista. Sinun teht?v?si se on etup??ss?, Alma, varsinkin kun asia koskee velje?si my?s.
ALMA. Niin, min? lupaan puhutella heit? molempia, ja Viktor malttaa kyll? mielens?, sen saatte n?hd?.
KARIN. Olisin suuresti erehtynyt h?nen suhteensa, ellei h?n sit? tekisi.
(Useita herroja tulee sis??n ja pyyt?v?t naisia tanssiin. N?ytt?m? tyhjenee, ainoastaan salin ovelle j?? muutamia herroja katsomaan tanssia.
Sylvi ja Viktor tulevat sis??n.)
VIKTOR. Sin? tanssit kuin enkeli.
SYLVI. Ja sin? viet kuin jumala.--Viktor, katso, kaikki ovat menneet tiehens?. Nyt saamme olla melkein kahdenkesken.--Mit? jos istuisimme tuonne kasvien taakse?
VIKTOR. Mainiota! T??ll?h?n olemme suojassa syrj?isten silmilt?.
SYLVI. Istu sin? t?h?n.
VIKTOR. Niin l?helle? Uskallanko?
SYLVI. Uskallat, tietysti.
VIKTOR (tarttuu h?nen k?teens?). Sinulla on niin pieni, siev? k?si. (Suutelee sit?.)
SYLVI (tempaa sen sukkelasti pois, punastuen ja h?mill??n). Mink?t?hden sin? teet noin, tuolla tavalla?
VIKTOR. Kun en malttanut olla sit? tekem?tt?.--Sylvi--oliko se sitten niin v??rin?
SYLVI. Ei--en min? tied?.
VIKTOR. Niinp? anna minun suudella sit? viel? kerran.
SYLVI. Viktor--nyt sinulla taas on tuo sama katse.
VIKTOR. Mik? katse, Sylvi?
SYLVI. Tuo, joka on niin kummallinen. Joka polttaa kuin tuli, ja panee minut vapisemaan.
VIKTOR. Mink?t?hden k??nn?t p??si pois? Peloittaako se sinua?
SYLVI. Peloittaa, ja tekee onnelliseksi samalla.
VIKTOR. Sylvi, saanko suudella sinun k?tt?si? Ei kukaan n?e.
SYLVI. Mink?t?hden tahdot sit? suudella?
VIKTOR. Sent?hden, ett? min?--rakastan sinua.--Siin? nyt on tuo salaisuus, jota ?sken tahdoit tiet??. Min? rakastan sinua niin kiihke?sti, niin tulisesti, ett'en en?? voi itse?ni hillit?.--El? tuomitse minua liian ankarasti, Sylvi.
SYLVI. Oh--Viktor--!
VIKTOR. Tied?n kyll?, ett? minun olisi pit?nyt vaieta. Ei ilmaista tunteitani, vaan tukahduttaa ne v?kipakolla. Mutta min? en voinut--ne saivat minusta vallan.--Sylvi--nyt tied?t, kuinka minun on laitani. Tee minulle, mit? tahdot. M??r?? mik? rangaistus tahansa,--min? alistun kaikkeen. Tahdotko ett? matkustan pois--ehk? jo huomisp?iv?n?, sano?
SYLVI. Matkustat