Sylvi; Kovan onnen lapsia | Page 7

ihastumaan johonkuhun noista ihailijoistaan?
AKSEL. Ei h?t?? mit??n. Siihen h?n on liian lapsellinen ja viaton.
TUNEBERG. Hoh--hoo, veli hyv?! Luuletko sin? ett? lapsellisuus ja viattomuus voivat varjella ihmist? intohimoista? Suuri erehdys! Senk? verran sin? tunnet ihmisluontoa?
AKSEL. Ainakaan ne eiv?t yllyt? niit?.
TUNEBERG. Siit? voi olla eri mielt?. Nuoruus on vaikutuksille altis, ja viattomuus puuttuu kokemusta, muistapas se.
BRUN. Jo riitt?? filosofiia, hyv?t herrat. Franseessi on lopussa, naiset tulvaavat kohta t?nne vilvoittelemaan. Parasta kun korjaamme ajoissa luumme heid?n tielt?ns?.
TUNEBERG. Pit?nee sitten menn? takaisin tuonne tupakansavuun.
BRUN. Min?p? taidan antaa hyv?n p?iv?n koko ilolle ja karata tiehen.
AKSEL. Ja min? kysyn Sylvilt?, eik? h?n jo ole saanut tarpeekseen t?st? huvista.
SANDELL. Ei, kuule, et suinkaan sin? viel? vie rouvaasi pois? T??ll? on kaksi nuorta luutnanttia, jotka joutuisivat ep?toivoon. Ik??n juuri pyysiv?t, ett? esitt?isin heid?t h?nelle ensimm?isess? sopivassa tilaisuudessa.
AKSEL. Eritt?in suuri kunnia. Mutta minulla ei ole hituistakaan halua kiusata itse?ni kuoliaaksi luutnanttien t?hden.
SANDELL. Kyll? rouvasikin haluaa j??d?, sen n?kee. H?n huvittelee oikein syd?mmens? pohjasta, katsopa tuonne. Olisihan s??li h?irit? h?nen iloansa.
TUNEBERG. S??li on Akseliakin. Toiset liehakoivat h?nen kaunista rouvaansa, itse saa h?n k?vell? t??ll? nolona, miesparka--ymm?rr?tteh?n, ettei se voi olla kovinkaan hauskaa.
AKSEL. V?h?t siit?. Mutta minun t?ytyy nousta aikaisin yl?s huomisaamuna. Minulla on ty?t?--
TUNEBERG. Syyt? sin? ty?t?.
BRUN. Ole k?rsiv?llinen, veli kulta, ja j?? siivosti t?nne. Minun t?ytyy tehd? samoin--kun kaikki ymp?ri k?y. Tule, niin otamme pullon viini? tuolla!
(Brun, Tuneberg ja Aksel menev?t vasempaan. Soitto laukoo salissa. Seuraavan kohtauksen aikana kulkee naisia ja herroja edestakaisin huoneessa.
Karin L?fberg, Anni Vidgren, Elin Gr?nkvist ja Alma Hoving tulevat sis??n.)
ANNI. Emmek? istu t?nne v?h?ksi aikaa?
ALMA. Istutaan vaan. T??ll?h?n on viile?t?.
KARIN. Uh, kuinka minusta on ik?v?? t?n? iltana.
ANNI. Ik?v??? Kuinka niin? Minusta t??ll? p?invastoin on aika vilkasta.
ELIN. Sin?h?n olet my?t??ns? lattialla, Karin. Saat tanssia niin paljon kuin ikin? tahdot. Miekkonen! Olisinpa min? sinun sijassasi--!
ANNI. Sylvi on tavattoman siev? valkoisessa harsossaan, eik?s ole?
KARIN. Siev?? Kaikkea muuta!
ALMA. On kyll?, Karin. Min? en ole viel? koskaan n?hnyt h?nt? niin kauniina. Tuo morsiuspuku sopii h?nelle mainiosti.
KARIN. P?invastoin! Se ei sovi h?nelle ollenkaan. Ja kauhean ruma on h?nen pukunsa sit?paitsi, se t?ytyy teid?n my?nt??.
ANNI. Minusta se on erinomaisen hieno ja komea.
ELIN. Karinin pukuun sit? ei kumminkaan voi verrata, ei likimainkaan. Eik? h?n muutenkaan ole niin kaunis kuin Karin.
KARIN. Ja oletteko huomanneet, kuinka h?n k?ytt?ytyy t?n? iltana?
ANNI. Niin, h?n n?kyy olevan kovasti ihastunut sinun veljeesi, Alma.
KARIN. Oikein se h?vett??. Kaikki ihmiset katsoivat heihin viime franseessissa.
ANNI. Min? en ole koskaan hyv?ksynyt sit? tapaa, jolla Sylvi kohtelee nuoria herroja. H?n on liian vapaa ja tuttavallinen heid?n suhteensa. Eik? se sovi nuorelle rouvalle. Minun mielest?ni heid?n varsinkin pit?isi olla arkoja arvostaan. Ei koskaan alentua liehakoimisiin, eik? antaa mielistell? itse??n. Semmoisesta helposti saattaisi synty? pahoja puheita.
ALMA. Niin, kyll? sin? olet oikeassa, Anni. Mutta voiko nyt sanoa, ett? Sylvi--
KARIN. Min? vaan ihmettelen sinun velje?si, Alma. H?n, joka on niin vakava ja j?rkev?--kuinka h?n voi olla huvitettu semmoisen harakan seurasta, kuin Sylvi on? Eik? h?n huomaa sit? pintapuolista ja turhamaista luonnetta, joka h?ness? niin selv?sti pist?? esille? Min? luulin tosiaankin, ett? herra Hovingilla olisi enemm?n arvostelukyky?.
ANNI. Herrat ihastuvat aina pintapuolisiin ja turhamaisiin naisiin. Seh?n on tunnettu asia.
ALMA. El? sano. Viktor ainakaan ei v?lit? semmoisista, sen tied?n. Mutta he ovat vanhoja lapsuudenyst?vi? Sylvin kanssa; pienin? jo leikkiv?t yhdess? joka p?iv?--
ANNI. Ent? sitten? Vanha lapsuudenyst?v? h?n on minunkin kanssani. Mutta emme me silt? ole noin hirve?n hyv??.
ALMA. Niin, sin? kun pid?t kaikki herrat niin kaukana luotasi kuin mahdollista.
ANNI. Muu ei sovellu nuorelle naiselle. Semmoinen on minun ajatukseni.
ALMA. En min? suinkaan tahdo puolustaa Sylvi?, mutta kyll? te kumminkin tuomitsette h?nt? liian ankarasti. H?n on oikeastaan vaan lapsi viel?.
KARIN. Kyll? kai! Keikailija h?n on, ei muuta mit??n.--Ja noin tuttavallinen suhde vanhan yst?vyyden nojalla saattaa viel? helposti kehitty? joksikin muuksi. Sylvi ja herra Hoving saisivat olla varuillaan--
ALMA. Ei, hyv? Karin! Kuinka voit tuonlaista ajatellakaan!
KARIN. On sit? n?hty ennenkin.
ALMA. Viktor rakastuisi toisen miehen vaimoon? Ei ikin?! Luulin toki, ett? tuntisit h?net paremmin.
KARIN. Oletko tarkastanut h?nt? t?n? iltana?
ELIN. Sinuunhan herra Hoving on rakastunut, Karin. Etk? muka tied??
ANNI. Sh--! Elk?? puhuko niin kovaa. (Sylvi ja Viktor tulevat k?si k?dess? salista.)
VIKTOR. S??st?t siis kotiljongin minulle, Sylvi?
SYLVI. Sek? sen ett? kaikki franseessit lis?ksi, jos niin tahdot. (Heitt?ytyy nojatuoliin vasemmalle.)
VIKTOR. Oi, kuinka mielell?ni min? tahtoisin! Mutta pahaksi onneksi se ei k?y p?ins?.
SYLVI. Mink?t?hden ei?
VIKTOR. Sylvi kulta, ihmiset moittisivat meit? siit?.
SYLVI. Ja mit? he sitten osaisivat sanoa? Ett? me molemmat tanssimme kernaimmin yhdess?? Seh?n olisi vaan puhdas totuus, tied?mm?.
VIKTOR. Niin, mutta sit? pidett?isiin pahana, hyv? yst?v?.
SYLVI. Mist? syyst??
VIKTOR. Siit? syyst?, ett? se olisi vastoin yleist? tapaa. Eih?n kukaan tanssi koko iltaa saman henkil?n kanssa.
SYLVI. Ei, sill? kaikki tahtovat kernaammin vaihtaa tanssitoveria. Niin olen min?kin tehnyt ennen. Mutta t?st? l?htein min? tahdon tanssia vaan sinun kanssasi--enk? kenenk??n muun.
VIKTOR. Sylvi, Sanonkohan sinulle nyt jotain?
SYLVI. Sano!
VIKTOR. Sin? olet niin vieh?tt?v?n kaunis t?n? iltana.
SYLVI. El?? Oikeinko totta?
VIKTOR. Oikein totta.
SYLVI. Mutta sin? sanot muille samaa. Karin L?fbergille esimerkiksi?
VIKTOR. En, kuolemani kautta. H?nt? ei voi likimainkaan verrata sinuun. Ei h?nt? eik? ket??n muuta. Sin? ly?t heid?t