Sylvi; Kovan onnen lapsia | Page 9

pois? Ei, Viktor, sit? et saa tehd?.--Et saa l?hte? pois, min? surisin itseni kuoliaaksi.
VIKTOR. Sylvi--! Uskallanko ajatellakaan? Sin?--?
SYLVI. Nyt putoo kuin suomukset silmist?ni. Olenhan min? rakastanut sinua aina lapsuudesta saakka, Viktor.
VIKTOR. Ilman ett? olet sit? tiennyt?
SYLVI. Ilman ett? koskaan olen sit? tiennyt. Ajattele, kuinka hirmuisen tyhm? min? olin. Itkin sinua pitk?t ajat, kannoin valokuvaasi povellani, suutelin sit? p?iv?kaudet, ja kun nukuin illalla, j?i se k?teeni--enk? sittenk??n ymm?rt?nyt, ett? tuo kaikki oli rakkautta. Kyll?p? olin koko hupakko! Totta tosiaan!
VIKTOR. Jos silloin j?in t?nne, olisimme nyt varmaankin naimisissa--tai ainakin kihloissa. Ja sin? olisit minun--minun ikiomani! Ihan huimaa p??t?ni sit? ajatellessa! Nyt siihen sijaan--kuolema ja kirous--
SYLVI. Mit? nyt--?
VIKTOR. Nyt toinen saa puristaa sinua syliins?, suudella ja hyv?ill? sinua--ja omistaa sinut kokonaan, eik? minulla ole mit??n oikeuksia. Sin? olet toisen oma--
SYLVI. Ei, Viktor, t?st? p?iv?st? alkaen olen ainoastaan sinun omasi.
VIKTOR. El? laske leikki?. Tied?nh?n varsin hyvin, ettei minulla ole mit??n toivoa.
SYLVI. Min?p? tahdon olla sinun. Kuule, Viktor, kunnian kautta lupaan, ett'ei t?st? l?htein kukaan muu saa suudella eik? hyv?ill? minua.
VIKTOR. Rakas, pikku Sylvi--sin? olet toisen miehen vaimo.--Sin? et ole en?? vapaa.
SYLVI. Mutta min? en rakasta Akselia, min? rakastan ainoastaan sinua. En tiennyt mit? rakkaus oli, kun menin naimisiin h?nen kanssansa. Ja sen ilmoitan h?nelle viel? t?n? p?iv?n?, heti paikalla--
VIKTOR. Ei, Sylvi, Jumalan t?hden, sit? et saa tehd?. Et ainakaan viel?--
SYLVI. Miks'en?
VIKTOR. H?n erottaisi meid?t ij?ksi p?iviksi, emme saisi en?? koskaan tavata toisiamme.
SYLVI. Emme koskaan edes tavata toisiamme? H?n est?isi--? Ei, Viktor, sin? erehdyt, sin? et tunne Akselia--
VIKTOR. Aksel on siin? suhteessa niinkuin muutkin miehet. H?n nostaisi metelin, kielt?isi minun k?ym?st? talossaan ja sulkisi sinut lukon taakse.
SYLVI. Mit?s sitten teemme, Viktor?
VIKTOR. Meid?n t?ytyy olla varuillamme ensi aluksi. Ei antaa kenenk??n aavistaa mit??n.
SYLVI. Ent? sitten--?
VIKTOR. Mietti? ja tuumailla. Ehk? keksimme jonkun keinon--
SYLVI. Oh, tied?tk?s, toivotaan parasta! Kyll? kaikki pian selvi??.
VIKTOR. Kenties selvi??. Mutta viel? en ainakaan tied?, mill? tavalla--
SYLVI. En min?k??n. Mutta t?ytyyh?n meid?n jollakin lailla p??st? siit? pulasta. Emme huoli surra suotta, ennen aikojaan.
VIKTOR. Oikein puhuttu! T?ksi illaksi unohdamme kaikki ik?v?t asiat. Ja nautimme vaan. Olemme onnellisia ja iloisia. Min? kuvittelen, ett? sin? olet minun morsiameni,--minun suloinen morsiameni--minun kaunis, loistava morsiamen.
SYLVI. Oh, Viktor, kuinka el?m? kumminkin on ihanaa! Luuletko, ett? enkeleill? taivaassa on niin suurta iloa kuin meill?? En usko, en vaikka!
VIKTOR. Sin? rakastat minua? Sano se viel? kerran.
SYLVI. Min? rakastan sinua! Viktor,--min? rakastan sinua!
VIKTOR. Mun armas morsiameni! Oma Sylvini! Ajattele, jos t?m? olisi meid?n h??iltamme. Ja min? saisin vied? sinut kotiini--meid?n uuteen, yhteiseen kotiimme. Ja sinne j?isimme sitten kahden--min? saisin ottaa sinut syliini--ja suudella noita mansikkahuuliasi, noita hempeit? poskiasi ja tuota hohtavan valkoista kaulaasi,--ja sin? olisit minun-- minun ikiomani! Oi,--mik? autuus se olisi.--Sylvi--sano, seuraisitko minua mielell?si?
SYLVI. Sit? kysyt!--Armas, vie minut minne tahdot! Min? seuraan sinua heti paikalla. Oh--olenhan min? sinun--ainoastaan sinun omasi t?m?n j?lkeen.
VIKTOR. Kunpa ei koko maailmassa olisi muita ihmisi?, kuin sin? ja min?!
SYLVI. Milloin se kaikki toteutuu, Viktor? Milloin sin? viet minut pois morsiamenasi? Sano!
VIKTOR. Niin milloin,--milloin? Jos sen vain tiet?isin!
SYLVI. Eih?n siihen ole pitk?lt?, eih?n? Et usko, kuinka palavalla halulla sit? aikaa odotan.
VIKTOR. Ent?s min? sitten--? Sylvi--luuletko ett? minun haluni on v?hemm?n palava? Olisin valmis ry?st?m??n sinut t?ll? hetkell?--
SYLVI. Tee se, Viktor, tee se!
VIKTOR (tarttuu p??h?ns?). Ei, ei, Sylvi, se olisi sulaa hulluutta. Meid?n tulee malttaa mielt?mme viel?. Emme saa h?t?ill?--
SYLVI. Mutta olenhan min? sinun omasi kumminkin? Eik? niin, Viktor?
VIKTOR. Olet, sin? olet minun omani. Min? otan sinut v?kisin, ellei muu auta.
SYLVI. Kuinka t?m? tuntuu suloiselta, Viktor. Ja kuinka ??rett?m?n onnellisiksi me tulemme! Kokonaan sinun omanasi--sinun luonasi, uudessa yhteisess? kodissa--oh, minua ihan huimaa, kun sit? kuvittelen.
VIKTOR. Mit? sitten, kun n?m? kuvitukset muuttuvat todellisuudeksi, Sylvi?--Kest?mmek?h?n niin suurta onnea, sano?
SYLVI. Kest?mme, sen lupaan.
ALMA (tulee salista). T??ll?h?n teid?t vihdoinkin l?yd?n! Olen etsinyt teit? joka paikasta.
VIKTOR. Mit? nyt?--Mink?t?hden olet meit? etsinyt?
ALMA. Kuinka te pysyttelette erill?nne kaikista muista koko illan? Ja sitten istutte viel? t??ll? k?tk?ss?, ettei teit? kukaan n?e.
VIKTOR. Ent? sitten? Meill? on luullakseni valta tehd? niinkuin tahdomme.
ALMA. Te tanssitte vaan toistenne kanssa, ette kenenk??n muun, ja tanssien v?lill? te kuiskailette ja puhelette niin tuttavallisesti, ett? kaikki ihmiset sen huomaavat. Mit? te ajattelette? T?ll? tavoin tulette yleiseksi puheenaineeksi kaupungissa.
VIKTOR. Oh--lieneek? tuo niin vaarallista sent??n! Mit? he sit?paitsi osaavat sanoa? Ett? me, vanhat lapsuuden yst?v?t, olemme seurustelleet yhdess? t?m?n iltaa--kun pitk?st? ajasta taas kerran saimme tavata toisiamme. Kas t?t? nyt! Onko se sinusta niin kauheata--?
ALMA. Viktor, min? tahtoisin puhua sinulle pari sanaa.
VIKTOR. Sen voit tehd? kotona sitten. Huomenna tai ylihuomenna.
ALMA. Ei, nyt heti. Tule v?h?n t?nne syrj??n.
VIKTOR. Mit? siell?? Min? sanon sinulle, Alma, ett?--
ALMA. Ett?--?
VIKTOR. Ett? min? en en?? tarvitse hoitajaa. Olen nyt vihdoin ja viimein siksi vanha, ett? voin tulla omin neuvoin toimeen.
ALMA (lempe?sti nuhdellen). Viktor--! Noin et ole viel? koskaan puhutellut minua.
VIKTOR. Anna anteeksi, Alma. Mutta min? pyyd?n, mene pois. Mink?t?hden sin? h?iritset meit?, vaikka n?et, ett? mieluummin olemme t??ll? kahden?
ALMA. Oikein todella, Viktor, se ei k?y laatuun. Kaikki sit? jo paheksivat, ja useat ovat pyyt?neet minua varoittamaan teit? molempia.
VIKTOR. Vai niin--? Vaikka mit?p?