Sylvi; Kovan onnen lapsia | Page 6

t?n?in?
SYLVI. Kyll?--heti paikalla. Saatte oikein hyv?? kahvia ja pieni? leivoksia senkin seitsem?? lajia. (Juoksee vasemmanpuoliselle ovelle ja koettaa ty?nt?? sit? auki.) Ei, mutta mik?s ovella on? Ah--niin, hyv?nen aika, seh?n on lukossa. En muistanutkaan. (Katsoo Viktoriin, hymyilee ja pudistaa p??t??n.) Viktor!
AKSEL. Mink?t?hden se oli lukossa?
SYLVI. Kysy Viktorilta?
VIKTOR. Minultako?
SYLVI. Kuinka h?n n?ytt?? viattomalta! (Uhkaa sormellaan.) Voi, sinua veitikka! (Menee vasemmalle.)
VIKTOR. Sylvi laskee leikki?.
AKSEL. H?n on aika hulivili toisinaan.
ALMA. Semmoinen h?n on ollut kaiken ik?ns?. Koulussa olivat opettajat usein pahemmassa kuin pulassa eiv?tk? tienneet, mit? h?nelle tekisiv?t. Ei kukaan ollut niin vallaton kuin Sylvi.
VIKTOR. Eik? kukaan niin vieh?tt?v? kuin h?n.
ALMA. Nyt puhut itsesi pussiin, Viktor. Niin, herra Vahl--ei auta muu kuin tunnustaa totuus. Veljeni t?ss? oli siihen aikaan kovasti ihastunut Sylviin.
AKSEL. Sen kyll? uskon.
VIKTOR. Oh--mit?s niist?. Meh?n olimme silloin lapsia viel?.
AKSEL. No niin--.
SYLVI (tulee vasemmalta). Hyv?t naiset ja herrat, kahvip?yt? odottaa. Tarjoo k?sivartesi Almalle, Aksel.
AKSEL. Saanko luvan, neiti? (Menev?t ruokasaliin vasemmalle.)
SYLVI (ty?nt?? ruokasalin oven kiinni). Viktor, oletko sin? nyt vihainen?
VIKTOR (tarjoo h?nelle k?sivartensa). Siet?isip? melkein olla.
SYLVI. Mutta et henno kumminkaan, vai mit??
VIKTOR. En--en min? henno!
SYLVI. Kuinka herttaisen hyv? sin? olet! Min? pid?n sinusta niin kovasti.
VIKTOR. Pid?tk? tosiaankin, Sylvi? Onko se ihan t?ytt? totta?
SYLVI. Tietysti! Mutta sin?, paha poika, et taida v?litt?? minusta tuon taivaallista?
VIKTOR. Mist? sen tied?t?
SYLVI. Noo--min? vaan arvaan.
VIKTOR. Toisen k?sityksen sinulle antaisin, jos vaan uskaltaisin.
SYLVI. Uskaltaisit? Mink?t?hden sin? et uskaltaisi?
VIKTOR. Sylvi--pahoin pelk??n, ett?--
SYLVI. Ett? mit?--? Sin?h?n vasta olet soma--
VIKTOR. Ett? olen kohta yht? pikiintynyt sinuun, kuin ennen pikku poikana.
SYLVI. Oho--nyt narraat.
VIKTOR. Viel? pahemmin--kymment? vertaa pahemmin.
SYLVI. Narraat--ihan varmaan.--Voitko katsoa minua suoraan silmiin?
VIKTOR. Voin kyll?.
SYLVI (katsoo v?h?n aikaa h?nt? silmiin, per?ytyy vavisten, punastuu,--h?mill??n. K?tkee kasvonsa toiseen k?sivarteensa, kuiskaa). Viktor--mink? t?hden sin?--Viktor--!
VIKTOR. Mit? niin, Sylvi?
SYLVI. Mink?t?hden sin? katsoit minuun sill? tavalla--?
VIKTOR. Sylvi--viel?k? ep?ilet? Mit?--?
SYLVI. En.
VIKTOR (matalalla ??nell?.) Sylvi--?
SYLVI (k??ntyy pois yh? k?sivarsi silmill?). Ole vaiti--!
VIKTOR. Sylvi--suutuitko sin??
SYLVI. En. (Ojentaa h?nelle toisen k?tens?.)
VIKTOR (suutelee sit?). Sylvi'
AKSEL (ruokasalista). Minnek? te j?itte? Kahvi j??htyy.
VIKTOR. Sylvi--taivaan nimess?--sin? olet niin tulipunainen ja kiihtynyt--
SYLVI (l??h?tt?en). Tuntui niin--kummalta katsoa sinua silmiin, Viktor.
AKSEL (niinkuin ennen). Kuuletteko siell??
VIKTOR. Kyll?. Me tulemme tuossa paikassa.--Sylvi, joudu--!
SYLVI. Mene edelt?.--Min? tulen sitten v?h?n ajan p??st?.
VIKTOR (tekeytyy tyyneksi, v?linpit?m?tt?m?ksi, menee sis??n).
SYLVI. H?n pit?? minusta! H?n pit?? minusta!--Oi, kuinka min? olen ??rett?m?n onnellinen!
VIKTOR (ruokasalin ovelta). Sylvi! Sylvi! Kahvi on jo kaadettu kuppiin.
SYLVI (rient?? loistavan iloisena h?nt? vastaan). Min? tulen, min? tulen!
(Esirippu laskee.)

TOINEN N?YT?S.
(Tanssiaiset. N?ytt?m? kuvaa sivuhuonetta, jonka per?ovet ovat auki tanssisaliin, miss? parhaillaan tanssitaan franseessia. Vasemmalla ovi virvoitushuoneesen. Sohvia, lepotuolia, istuimia, p?yti? sek? korkeita kasvia huoneen sivuilla. Oikealla sis??nk?yt?v? etehisest?.
Mets?herra Sandell sek? luutnantit Harlin ja Idestam seisovat muutamien muiden herrojen kanssa ja katsovat tanssia.)
HARLIN. Suloinen! Vieh?tt?v?!
IDESTAM. Ken on h?n? En muista koskaan n?hneeni h?nt? ennen.
HARLIN. Vasta puhjennut ruusun-nuppu. Ly?n veikkaa, ett? h?n on ensimm?isiss? tanssiaisissaan.
IDESTAM. Sandell, tulepas v?h?n t?nne.--Sin? varmaankin tunnet tuon naisen tuolla, vaikeassa harsopuvussa?
SANDELL. Kyll?.--Mit? h?nest??
IDESTAM. Toveri t?ss? on tulessa ja liekiss?.
HARLIN. Uusi t?hti taivaalla, joka loistollaan voittaa kaikki muut.
SANDELL. J??hdyt? mielt?si, veli hyv?. Se t?hti on liian korkealla. Ei sinun auta h?nt? tavotella.
HARLIN. Saanenhan kumminkin tiet?? h?nen nimens??
SANDELL. Saat kernaasti. Voinpa vaikka esitell? sinut h?nen miehelleenkin, joka istuu tuolla virvoitushuoneessa, jos niin tahdot.
HARLIN. Mit? sanot? Onko h?n naimisissa?
SANDELL. Pahaksi onneksi!
IDESTAM. Ei, kuule, tuota sin? et voi meihin puijata. Mutta sinulla on ehk? itsell?si aikeita tyt?n suhteen, jos oikein arvaan.
SANDELL. Johan nyt oli!--Kysyk?? muilta, ellette minua usko.
HARLIN. Tai ehk'et tied?, ket? me tarkoitamme--
SANDELL. Tied?n kyll?, eih?n siell? ole ket??n muuta valkoisessa harsopuvussa, kuin rouva Vahl.
IDESTAM. H?n, joka nyt menee tuolla oikealla!
SANDELL. Juuri sama.
HARLIN. Ja rouva jo! Perhana! Kuinka se on mahdollista? H?n n?ytt?? viel? niin nuorelta. On aivan kuin pieni koulutytt?.
SANDELL. Niin, ei h?n viel? ollut lapsenkenki??n kuluttanut, kun meni naimisiin holhoojansa kanssa.
HARLIN. Vai niin, vai holhooja se h?net kaappasi itselleen, ennenkuin muut viel? tiesiv?t h?nest? mit??n. Mokoma kettu.
IDESTAM. H?nt? siet?isi v?h?n rangaista, eik? totta?
HARLIN. Me hakkaamme hirve?sti h?nen kaunista rouvaansa t?n? iltana. Kiusallakin!
SANDELL. Sh--! H?n tulee. (Tohtori Tuneberg, tullinhoitaja Brun ja Aksel tulevat virvoitushuoneesta.)
BRUN. Olet aivan oikeassa, hyv? veli. Piru n?iss? iloissa kulkekoon. Mutta mink?s sille tekee? Is?n? ja aviomiehen? t?ytyy vaan olla mukana, joko sitten tahtoo, tai on tahtomatta.
TUNEBERG. Miksi menn? naimisiin? Miksei pysy? ennemmin vanhana poikana niinkuin min?, ja s?ilytt?? kultainen vapautensa?
AKSEL. Mutta tulethan sin?kin tanssiaisiin tuon ?kultaisen vapautesi? kanssa, vaikka et tanssi. Vai onko sinusta niin hauska katsoa muiden iloa?
TUNEBERG. Ei, hiisi viek??n, olekaan. Mutta jossakin sit? t?ytyy iltaansa kuluttaa.
BRUN. Puhu sitten viel? ?kultaisesta vapaudesta?! Sinulla on ik?v?-- et tied? miten iltaasi kuluttaisit. Ei, toista on sittenkin olla perheenis?n?.
SANDELL. Aksel, tulepas katsomaan, kuinka nuoret herrat t??ll? hakkaavat sinun kaunista rouvaasi.
AKSEL. Anna sin? heid?n hakata. Ei se minua haittaa.
SANDELL. Hoving varsinkin n?kyy olevan pahasti pikiintynyt.
AKSEL. Hupaista kuulla.
SANDELL. El?, helkkarissa? Onko se sinusta hupaista kuulla? Etk? ole ollenkaan mustasukkainen?
AKSEL. En tunne mit??n oireita.
TUNEBERG. Ohoo,--sin? vaan teeskentelet. Niink? luulet, ettei sit? huomata?
BRUN. Tunnusta pataa, velikulta. L??k?rin ter?v? silm? on jo huomannut vaivasi.
AKSEL. Olkaa l?pisem?tt?! Mit? se minuun koskee, vaikka koko maailma olisi rakastunut vaimooni, kun h?n vaan pysyy uskollisena.
SANDELL. Mutta ent?p? jos h?n nyt sattuisi