Sylvi; Kovan onnen lapsia | Page 5

ja puhella s??dyllisesti, niinkuin t?ysik?isill? on tapana tehd?. Minun oikein sormiani kutkuttaa, kun n?en Viktorin istuvan tuossa noin joutilaana. Kuule, (vet?? tuolinsa vastap??t? Viktorin tuolia) viel?k? sin? osaat taputusleikki?, mit?? Pane k?tesi noin ik??n,--joudu, ja sitten: yks' kaks'--yks' kaks'--yks' kaks'--ei, sin?h?n vasta olet k?mpel?.--Aletaanpa alusta, no yks' kaks'--yks'--
ALMA. Min? en tosiaankaan k?sit?, kuinka aikuiset ihmiset voivat olla tuommoisesta huvitetut.
SYLVI. Yks' kaks' yks' kaks'--yks' kaks' yks' kaks'--yks' kaks'--yks' kaks'--koettaisitpa sin?kin, Alma, yks' kaks'--yks' kaks'--yks' kaks'.
ALMA. Ja Viktorkin--aika mies--
VIKTOR. Lopetetaan nyt jo. (Lopettaa leikin.)
SYLVI. Ei hyi!--kas vaan. Alma tuntuu olevan sinun holhoojasi, niinkuin Aksel minun.
VIKTOR. Minun holhoojani?
ALMA. Jos Viktor luottaa minun arvostelukykyyni ja mielell??n seuraa minun neuvojani, jota h?nen ei viel? koskaan ole tarvinnut katua--
SYLVI. Ei--kukas sit? tahtoo v?itt??? Sin?h?n aina olet niin viisas ja j?rkev?, ett? oikein tuntuu kamalalta.
ALMA (hymyillen). El? keskeyt? minua. Jos Viktor niinkuin sanoin, vanhasta kokemuksesta luottaa minuun, niin pit??k? minua silt? sanottaman h?nen holhoojakseen?
SYLVI. Sama se on, sanotaanko sinua siksi tai ei, se sin? kumminkin olet; sill? sin? olet yksi noita t?ydellisi?, vanhurskaita ja siveit? ihmisi?, jotka eiv?t koskaan erehdy, eiv?t koskaan tee mit??n tyhmyyksi?, ja jotka eiv?t milloinkaan maailmassa ole olleet lapsina--
VIKTOR. No--no--
SYLVI. Ei, sill? he ovat syntym?st??n saakka ymm?rt?v?isi? ja vakavia ja mallikelpoisia kaikessa, ja Jumala on varmaankin luonut heid?t varta vasten holhoojiksi meille syntisparoille.
ALMA. Toisin sanoen, meid?n teht?v?mme on vartioida teit? ja est?? teit? tekem?st? tyhmyyksi?.
SYLVI. Niin, jos me vaan annamme teid?n alituisesti komentaa itse?mme. Mutta min?p? sanon, ett? se v?list? saattaa ?rsytt?? minua niin, ett? joudun ihan raivoon--ja olisin valmis tekem??n mit? tahansa--kun vaan p??sisin tuosta kauheasta vartioimisesta,--vaikka suurimman hurjuuden, jos niiksi tulee.
ALMA. Sylvi kulta, aina sin? kiivastut niin kauheasti.
SYLVI. Ja sin? sin? et kiivastu koskaan!
VIKTOR. No, no, ei riidell?. Puhutaan ennen jostakin muusta.--Tuletko sin? tanssiaisiin t?n? iltana, Sylvi?
SYLVI (allap?in). En suinkaan.
VIKTOR. Miksi et?
SYLVI. Aksel ei varmaankaan anna itselleen aikaa. Eik? h?nt? luultavasti halutakaan.
VIKTOR. Mutta: voisithan sin? silt? tulla?
SYLVI. Menettek? te sinne?
VIKTOR. Kyll?. Me menemme molemmat, sek? Alma ett? min?. Tule nyt mukaan, min? pyyd?n sinut ensimm?iseen franseessiin.
SYLVI. Kyll?h?n. se olisi kovasti hauskaa, mutta--
VIKTOR. Jos sin? nimi vain tahdot tanssia kanssani.
SYLVI. Oh,--kaikkein ennemmin sinun kanssasi, tietysti.
VIKTOR. Ja min? kyll? saatan sinut kotiin, jos niin ettei miehesi tule.
SYLVI. Ja Alma varmaankin--Alma kulta, suutuitko sin? minuun? Anna anteeksi, enh?n min? niin pahaa tarkoittanut.
ALMA (hymyillen). Mit?p? se hy?dytt?isi, jos sinuun suuttuisikin? Sin? olet nyt kerran semmoinen--kuin olet.
SYLVI. Niin, siin? olet oikeassa. Min? olen juuri semmoinen kuin olen. Niin ett'ei maksa vaivaa v?litt?? pikku asioista.--No niin--(Rukoillen.) Ottaisithan sin?kin pit??ksesi huolta minusta, Alma kulta, ett? Aksel voisi olla rauhoitettu siin? suhteessa?
ALMA. Mielell?ni.
SYLVI. Kiitoksia, Alma rakas.--(Hypp?? yl?s ja puristaa h?nt? kaulasta.) Niin, sin? olet kumminkin aina hyv? ja kiltti.--Topp, Viktor? Me tanssimme yhdess? ensimm?isen franseessin t?n? iltana?
VIKTOR. Sen teemme!
SYLVI. Ja muita tanssia v?h?n v?li?. Sinun pit?? hakata minua hirve?sti, kuules!
VIKTOR. Ahkeruus on ilomme, herra katteini!
SYLVI. Oi, kuinka siell? tulee hauska! Niin jumalattoman hauska!--Min? otan morsiuspukuni--niin, tied?tk?s, morsiuspukuni--se kuuluu sopivan minulle erinomattain.--Hyv?, rakas Viktor, n?in iloinen en min? ole ollut sitten kun sin? viimeksi olit t??ll?, kuusi vuotta takaperin. Uskotko?
VIKTOR. Enp? oikein.
SYLVI. Maltapas--kyll? min? opetan sinut ep?ilem??n.
(Aksel tulee etehiseen.)
SYLVI. Kas, tuolla on Aksel--sin? tulet kuin kutsuttu, holhooja-set?.
AKSEL (tervehtii vieraita). Sep? hauskaa.--Mit? kuuluu, neiti?
SYLVI. Niin, tied?tk?s, mist? t??ll? on kysymys?
AKSEL (hymyillen). Ei, minulla ei ole aavistustakaan.
SYLVI. Ett? me menemme t?n? iltana tanssiaisiin.
AKSEL (laskee paperit k?dest??n p?yd?lle).
SYLVI. Mit?s sin? siit? sanot, Aksel?
AKSEL. Vai niin, vai ?menemme me tanssiaisiin?? Ketk? me?
SYLVI. Me kaikki tyyni. Sin? my?skin.
AKSEL. Jopa jo! Mit? min? siell? tekisin! Enh?n min? edes tanssi.
SYLVI. Sin? katselet. Ja sitten sin? puhelet vanhempien herrojen kanssa, ja viet minua puhvettiin tanssien v?lill?.
AKSEL. Hyv? yst?v?--
SYLVI. Aksel kulta, el? nyt kiell?! Minulla kun on niin kova halu.
AKSEL. Mutta minullapa ei siihen ole halua ollenkaan, pikku kissimirri. Ja sit? paitsi--min? en mitenk??n jouda.
SYLVI. Niin, sitten en tied? muuta neuvoa, kuin ett? annat minun menn? Alman ja Viktorin kanssa. Sill? t?ytyy minun kumminkin p??st? sinne. Ajatteles, enh?n ole viel? milloinkaan ollut kunnollisissa tanssiaisissa.
AKSEL. Mit? niiss? oikeastaan tehd??n, noissa tilaisuuksissa? Tuskin muuta kuin tanssitaan, vai kuinka?
ALMA. Eip? juuri.--Joskus tarjotaan v?h?n laulua ja soittoa.
AKSEL. Jos siell? edes tapaisi tuttaviaan. Mutta arvaan, ettei sinne vanhempia herroja tule ket??n.
ALMA. Kyll? min? kumminkin olen n?hnyt muutamia joka kerta. Kuuluvatpa pelaavan visti?kin jossain siell? herrojen puolella.
VIKTOR. Niin min?kin olen kuullut kerrottavan.
AKSEL. Se on muuten yhdentekev?. Min? puolestani en juuri eritt?in v?lit? korttipelist?k??n. Mutta jos tuota nyt kerran kumminkin tekisi pikku vaimolleen mieliksi ja menisi sinne.
SYLVI. Niin, tied?tk?s, niin min?kin arvelen. Kerran kumminkin t?ytyy tehd? pikku vaimolleen mieliksi.
AKSEL. Sill? muuten h?n arvattavasti on nyrpeill??n--
SYLVI. Siit? saat olla varma.
AKSEL. No niin, mik?p? siin? sitten auttaa. T?ytyy antaa vaan kauniisti my?ten.
SYLVI. N?ettek?s, kuinka kiltti h?n on yht? kaikki, tuo minun rakas herrani ja mieheni! Aina h?n ensin mutisee vastaan, mutta kun kaikki ymp?ri k?y, p??sen min? kumminkin lopulta tahtoni perille.
AKSEL. El?h?n siin? kovin kerskaile, pikku sirkkunen. Saattaa helposti tapahtua, ett? rupean vastakynteen.
SYLVI. Sen j?t?t kauniisti tekem?tt?, holhooja-set?.
AKSEL. Jaa, jaa. Ei ole takeita.--Kuinkas muuten on,--antaako em?nt?mme meille kahvia