Sylvi; Kovan onnen lapsia | Page 4

siihen se vaan j?i.
SYLVI. Kelvoton! Et suinkaan sin? koskaan ik?v?inytk??n minua?
VIKTOR. Ik?v?in kyll?, v?list?. Mutta min? tulin outoon paikkaan, n?etk?s, sain uusia toveria ja niin pois p?in--
SYLVI. Etk? silloin en?? huolinut muistella vanhoja. Min? raukka kuljin t??ll? sill? aikaa ja ajattelin sinua niin uskollisesti.
VIKTOR. Vai teit sin? niin, Sylvi?
SYLVI. Ihan totta. Sin?h?n olit minun paras yst?v?ni. Mutta sin? et varmaan ole koskaan pit?nyt niin paljon minusta kuin min? sinusta.
VIKTOR. Kyll?, tied?tk?s, kyll? min? kummiakin pidin sinusta.
SYLVI. Ei, el? koeta pett?? minua. Sin? olit niin kylm? minua kohtaan viimeinkin, kun tavattiin L?fbergiss?. Puhuit kokoillan vaan Karin L?fbergin kanssa etk? ollut minua n?kevin?sik??n.
VIKTOR. Kuinka saatat sanoa.--Tervehdinh?n min? sinua ja--
SYLVI. H?din tuskin. Hirve?ll? kiireell? riensit heti takaisin Karin kaunottaren luo.
VIKTOR. Rakas Sylvi kulta, min?h?n olin enemm?n tuttu h?nen kanssaan, me kun tapasimme toisiamme niin usein viime aikoina Helsingiss?. Mutta sinua en ollut n?hnyt kuuteen, seitsem??n vuoteen. Olihan ihan luonnollista, ett? tunsin itseni v?h?n vieraaksi ja ett? olin hiukan h?mill?ni ensi alussa. Muistin sinut pienen? tytt?n? lyhyiss? hameissa ja nyt sin? olit t?ysikasvuinen nainen. Naimisissa viel? kaiken lis?ksi.
SYLVI. Niin, se todistaa vaan kaikki, kuinka v?h?n sin? olet minua kaivannut. Kokonaisen viikon olet sit?paitsi ollut kaupungissa, ilman ett? olet tullut minua tervehtim??n. Ei, sin? et ole en?? sama kuin ennen.
VIKTOR. Ihan sama!
SYLVI. El? v?it?k??n. Min? _tied?n_ ettet sin? ole sama.
VIKTOR. Ja min? _tied?n_, ett? olen juuri sama.
SYLVI. Ent? kun n?yt?n sinulle heti paikalla--. Ly?mmek? vetoa? (Ojentaa k?tens?.)
VIKTOR. Ly?d??n vaan.
SYLVI. Mink? p??lt??
VIKTOR. Konvehti-naulan.
SYLVI. Topp! (Erottaa toisella k?dell??n.) Nyt panen sinut koetukselle! (Ottaa juhlallisen asennon.) Yl?s, Viktor Hoving, me rupeamme sokkosille.
VIKTOR. Mutta--mit? sin? ajattelet?
SYLVI. No?--Oletko sin? ihan sama kuin ennen, vai etk? ole?
VIKTOR. Sylvi kulta, onko tuo nyt t?ytt? totta?
SYLVI. Tietysti. Kas niin, Viktor, joudu, joudu! El? anna minun odottaa. Naula konvehtia--muista!
VIKTOR. Sin? olet mielet?n.--Ajattele, jos joku sattuisi tulemaan.
SYLVI. Mit? se tekee? Ja voimmehan vaikka lukita ovet. (Lukitsee vasemmanpuolisen oven sek? sen, joka vie etehisest? portaille.) Kas niin. Nyt voit olla huoleti siit? asiasta. (Ottaa huivin etehisest?.) Tule t?nne nyt! Kuka meist? ensin rupeaa sokoksi? Min?k??
VIKTOR. Kernaasti minun puolestani.
SYLVI. No, sido sitten huivi, ole niin hyv?!
VIKTOR. Ved?nk? liian kovaan?
SYLVI. Eik?s, vain! Luuletko, ett? min? n?en, vai--?
VIKTOR. Jahka koetetaan. Onko sormi suorassa vai v??r?ss??
SYLVI. Suorassa.
VIKTOR. Eip?s ollutkaan.--Onko sormi suorassa vai v??r?ss??
SYLVI. V??r?ss?.
VIKTOR. Jo riitt??! Kyll? uskon jo.
SYLVI. Py?rit? minua nyt niin paljon kuin tahdot.
VIKTOR. Heti paikalla. No--eik?h?n jo riit??
SYLVI. Kyll?, min? olen ihan py?rryksiss?.
VIKTOR. El? vaan satuta itse?si!
SYLVI. Pakene, taikka olet heti kiinni.
VIKTOR. Polttaa, polttaa.
SYLVI. El? pelk??.
VIKTOR (hiipii hiljaa h?nen taaksensa ja ly? h?nt? selk??n).
SYLVI. Ahaa, veijari! ??nn?p?s!
VIKTOR. Huh--huu!
SYLVI. Niin ja sitten sin? heti juokset tiehesi.
VIKTOR. Huh--huu!
SYLVI. Maltapas, mokoma k?en-poika!
VIKTOR. Huh--huu!
SYLVI. Sep? nyt on merkillist?. Enk? min? saa sinua kiinni? (Jatkavat leikki? nauraen ja riemuiten. Innostuvat yh? enemm?n, kunnes Sylvi viimein saa h?net kiinni.)
SYLVI (pit?? h?nest? kiinni ja vet?? huivin silmilt??n, heng?styneen?). Sainpas--viimeinkin.--Oletpa sin? koko mestari juoksemaan. Mutta maltahan nyt on minun vuoroni.
VIKTOR. Viel?k? jatkamme?
SYLVI. Tietysti. Eik? t?m? sitten ole hauskaa?
VIKTOR. Kyll?--mutta--
SYLVI. Ei mit??n ?muttaa?. Kas niin, anna minun nyt sitoa huivi silmillesi. Taivuta v?h?n polviasi, ett? ylet?n. Kas noin. N?etk?h?n sin? nyt my?skin, vai--?
VIKTOR. En pikkuistakaan.
SYLVI. Kuulepas, veitikka, sin? n?et ihan varmaan tuolta alta?
VIKTOR. Min? vakuutan.
SYLVI. Vedet??n kuitenkin huivia alemma varmuuden vuoksi. No--ja nyt py?rit??n v?h?n.
VIKTOR. Tehd??n niin. (Tarttuu molemmin k?sin h?nen vy?t?isiins? ja py?rii ymp?ri.)
SYLVI. Jo riitt??--ei en??--Viktor, kuuletko--p??st? minut irti!
VIKTOR. Ei viel?!
SYLVI. Herra varjele,--Viktor, mit? sin? ajattelet?
VIKTOR. Tanssitaanko polkkaa?
SYLVI. Osaatko sin? vied? minua huivi silmill??
VIKTOR. Koetetaan. Laulapas v?h?n.
SYLVI. Trall-lall-lalala, trall-lalla, trall-lall-laa--Ei, tied?tk?s Viktor, n?in hauskaa ei minulla ole ollut viel? el?m?ss?ni.--Taivas, nyt sin? olit v?h?ll? kaataa p?yd?n nurin.--Trall-la-la-lall-lall-laa--
(Etehisess? soitetaan.)
SYLVI. Herra jumala!
VIKTOR (tempaa huivin silmilt??n). Miehesi--?
SYLVI. Istu keinutuoliin--pian! (Suorii p?yt?liinaa, j?rjest?? kiireesti tuolia.) (Soitetaan toinen kerta.)
SYLVI. Min? tulen--min? tulen!
VIKTOR. Sin?h?n olet ihan heng?stynyt.
SYLVI. Ent?s itse. Kas tuossa, ota tupakkaa. (Soitetaan kolmas kerta.)
VIKTOR. Avaa, herran nimess?!
SYLVI (juoksee etehiseen ja avaa oven). Oh, Viktor, ei mit??n h?t??, se on vaan Alma!
ALMA (tulee sis??n). Niin, kukas sitten?
SYLVI. Luulimme sinua Akseliksi. Istu, Alma kulta. Ja ota ty? esille.--Taivas, kuinka syd?mmeni l?p?tt??. S?ik?hdin niin--ett?--
ALMA (ottaa k?sity?n laukustaan). Mit? sin? sitten s?ik?hdit?
SYLVI. Oh, en mit??n, en kerrassaan mit??n. (Nyk?see salaa Viktoria ja istuu tuolille h?nt? l?helle.) Kaunis ilma t?n?in.
ALMA. P?invastoin, siell?h?n sataa lunta.
SYLVI. Vai niin--? Sit? min? en tiennytk??n.--Mutta eilen ainakin oli kaunis ilma.
ALMA. Niin, eilen kyll? oli kaunis ilma.
SYLVI. Ja huomenna on luultavasti my?skin. Baromeetteri nousee!
ALMA. Nouseeko se?
SYLVI. Niin, en min? tied?, jos se nousee, min? vaan niin arvelen.
ALMA. No, joko te olette uudistaneet tuttavuuttanne Viktorin kanssa?
VIKTOR. Luonnollisesti, koska kerran istun t??ll?.
ALMA. Min? tarkoitan noin--l?hemmin. Vanhan yst?vyyden nojalla, lapsuuden ajoilta.
SYLVI. Arkkitehti Hoving ei n?y niit? en?? muistavan.
ALMA. ?Arkkitehti Hoving??--Minusta sin? ?sken sanoit h?nt? Viktoriksi.
SYLVI (nauraen). Sanoinko? Siin? oli! Niin minulle aina k?y, kun koetan teeskennell?.
ALMA. Mink?t?hden sin? teeskentelisit, Sylvi?
SYLVI. Niin, sanopa muuta! Mink?t?hden sit? tekisin!--Asia on, n?etk?s, semmoinen, ett? minusta tuntuu ihan silt?, kuin olisin taas kahdentoista vanha. Ja kun h?n tuossa olisi kuudentoista.
ALMA. Kuinka se on mahdollista?
SYLVI. Niin, sit? en itsek??n ymm?rr?. Mutta nyt esimerkiksi en mitenk??n voi istua hiljaa