Suuren hiljaisuuden miehiä | Page 7

j?rki, joka tekee yst?v?ns? vain onnettomiksi. Edellinen peitt?? omansa kunnialla, j?lkimm?inen h?pe?ll?.
Mik? tuo mukanaan kuuluisuutta, mik? arvonantoa ja kunnioitusta henkil?llisyyksille, taideteoksille, laeille ja t?m?n maailman mahtaville, ellei juuri t?m? mielikuvituksen voima? Kaikista maailman rikkauksista ei ole mihink??n ilman sit?.
Ettek? esimerkiksi voisi v?itt??, ett? t?m? tuomari, jonka kunnioitettava vanhuus her?tt?? arvonantoa kaikessa kansassa, antaa puhtaan ja ylev?n j?rjen ohjata toimintaansa ja ett? h?n arvostelee asioita niiden todellisen luonnon mukaan takertumatta tyhj?np?iv?isiin sivuseikkoihin, jotka kirvelt?v?t vain heikkojen ihmisten mielikuvitusta? Katsokaa kuinka h?n k?y kirkkoon t?ynn? innokasta hartautta liitt?en j?rjen perusteellisuuteen rakkauden hehkun. H?n valmistautuu kuuntelemaan saarnaa esimerkiksikelpaavalla arvonannolla. Nyt astuu saarnaaja esiin. Mutta jos luonto on antanut saarnaajalle k?he?n ??nen ja naurettavann?k?iset kasvot, jotka parturi on huonosti ajanut, ja jos sattumalta h?nen kasvoihinsa on viel? j??nyt saippuaakin, niin, julistipa saarnamies kuinka suurta totuutta tahansa, ly?n vetoa, ett? tuomarimme vakavuus on mennytt?.
Jos maailman suurin ajattelija seisoisi oikein leve?ll? laudalla ja tiet?isi, ett? h?nen allaan on ammottava kuilu, veisi kuvittelu h?nest? voiton, vaikka h?nen j?rkens? saisikin h?net vakuutetuksi turvallisuudestaan. Eiv?tk? monet kykene kest?m??n edes ajatusta vaaran mahdollisuudesta kalpenematta ja tuskan hikeen tulematta.
Kukapa ei tiet?isi, ett? kissan tai rotan n?keminen, hiilen musertaminen tai sensellainen voi saattaa ihmisen j?rjilt??n? ??nen s?vy vaikuttaa viisaimpiinkin ja voi muuttaa puheen tai runon koko merkityksen.
Rakkaus ja viha muuttavat oikeuden muotoa. Edelt?k?sin hyvin palkattu asianajaja pit?? puolustamaansa asiaa paljon oikeutetumpana kuin muutoin. H?nen varmat eleens? asettavat h?net parempaan valoon tuomarien silmiss?, jotka antavat ulkon??n pett?? itsens?. Naurettava j?rki, joka antaa tuulen ajella itse??n joka taholle!
En tahdo kuvailla kaikkia mielikuvituksen seurauksia; silloin saisin kuvailla kaikki ihmisen teot, jotka ovat melkein j?rjest??n t?m?n kuvittelun sys?ysten alaisia. Sill? j?rjen on ollut pakko per?yty?, ja kaikkein viisainkin ottaa periaatteikseen ihmisten mielikuvituksen ylti?p?isesti joka paikkaan tuomia mielijohteita.
II.[5] Itserakkaus.
Itserakkauden ja inhimillisen min?n luontoon kuuluu olla rakastamatta ja ajattelematta muuta kuin omaa itse??n. Mutta mit? voi sille tehd?? Ei k?yne p?ins? est?? t?t? omaa itse?, jota se rakastaa, olemasta t?ynn? puutteita ja kurjuutta. Se tahtoo olla suuri ja se huomaa olevansa pieni. Se tahtoo olla onnellinen ja se n?kee olevansa onneton. Se tahtoo olla t?ydellinen ja se huomaa olevansa t?ynn? puutteellisuuksia. Se tahtoo olla ihmisten rakkauden ja kunnioituksen esine ja se n?kee, ett? sen viat her?tt?v?t vain heid?n kammoaan ja halveksimistaan. T?m? h?mmennys, johon me huomaamme joutuneemme, aiheuttaa meiss? ep?oikeutetuimman ja rikollisimman intohimon, mit? kuvitella voi. Sill? me nostatamme mieless?mme leppym?tt?m?n vihan t?t? totuutta kohtaan, joka antaa meille ojennuksia ja toteaa vikamme. Me tahdomme tuhota sen perinjuurin, mutta kun emme voi lannistaa sen olemusta, h?vit?mme sen mik?li voimme tietoisuudestamme ja toisten tietoisuudesta. Toisin sanoen, teemme kaiken voitavamme peitt??ksemme vikojamme sek? toisilta ett? itselt?mme emmek? voi k?rsi?, ett? niit? vedet??n n?ht?v?ksemme ja ett? niit? yleens? n?hd??n.
On ep?ilem?tt? ik?v? olla t?ynn? vikoja, mutta viel? murheellisempaa on, ett? on niit? t?ynn?ns? eik? tahdo tunnustaa niit? omiksensa, sill? siten viel? lis?t??n onnettomuutta tahallisella harhaluulolla. Emme tahdo, ett? toiset pett?v?t meit?, ja pid?mme kohtuuttomana, ett? he vaativat meilt? suurempaa arvonantoa, kuin he ansaitsevat. Mutta ei ole my?sk??n oikein, ett? me pet?mme heit? ja ett? tahdomme, ett? he kunnioittaisivat meit? enemm?n, kuin me ansaitsemme.
Siit? johtuu, ett? kun toiset eiv?t keksi meiss? muuta kuin niit? puutteita ja paheita, jotka meit? todellisuudessa vaivaavat, he eiv?t tietenk??n tee meille mit??n v??ryytt?, sill? eiv?th?n he ole niihin syyp?it?. He tekev?t meille vain hyv?n ty?n auttaessaan meit? etsiess?mme vapautusta pahasta, nimitt?in puutteitamme koskevasta tiet?m?tt?myydest?. Emme saa siis olla suutuksissamme heille siit?, ett? he tuntevat vikamme ja ett? he halveksivat meit?, milloin he ovat oikeassa ja tuntevat meid?t sellaisiksi, kuin olemme, ja ett? he halveksivat meit?, milloin me ansaitsemme halveksimista.
Sellaisia ovat ne tuntemukset, jotka viri?v?t tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta t?ynn? olevasta syd?mest?. Mutta mit? saatammekaan sanoa omasta syd?mest?mme, n?hdess?mme siell? aivan p?invastaisen taipumuksen? Sill? eik? olekin totta, ett? me vihaamme totuutta ja niit?, jotka meille sit? julistavat, ja ett? me pid?mme siit?, ett? he tulevat petetyiksi meid?n hyv?ksemme ja ett? me tahdomme heilt? aivan toisenlaista arvonantoa, kuin mihin me todellisuudessa olisimme oikeutetut?
Mainitsen esimerkin, joka saa minut kauhistumaan. Katolinen kirkko ei velvoita meit? ilmaisemaan rikkomuksiamme erotuksetta kaikille. Se sallii, ett? niit? pidet??n peitossa kaikilta muilta paitsi yhdelt?,[6] jolle se k?skee paljastamaan syd?men syvyydet ja n?ytt?ytym??n oikeassa valossa. Maailmassa on vain t?m? yksi ainoa ihminen, jolle meid?n t?ytyy tunnustaa erehdyksemme ja jonka se velvoittaa ehdottomaan vaikenemiseen, niin ett? t?m? tietoisuus asuu h?ness? aivan kuin sit? ei olisi olemassakaan. Voiko ajatella mit??n sen armeliaampaa ja lauhkeampaa? Ja kuitenkin on ihmisen turmelus niin suuri, ett? h?n pit?? t?t?kin lakia lilan ankarana. Siin? on yksi niist? p??tekij?ist?, jotka ovat aiheuttaneet, ett? suuri osa Eurooppaa on noussut kapinaan t?t? kirkkoa vastaan.
Kuinka kohtuuton ja ymm?rt?m?t?n onkaan ihmissyd?n paheksuessaan sit?, ett? sille on asetettu velvoitus tehd? yhdelle henkil?lle se, mink? tavallaan olisimme velvolliset tekem??n kaikille ihmisille. Sill? onko oikein, ett? pet?mme heit??
On erilaisia asteita t?ss? totuuden kammossa, mutta voidaan sanoa, ett? sit? jossakin m??rin on jokaisessa, koska se on itserakkauden erottamaton osa. Se on sit? v??r?? hienotunteisuutta, joka pakottaa