Suuren hiljaisuuden miehiä | Page 8

niit? ihmisi?, joiden velvollisuus on muistuttaa toisia, k?ytt?m??n niin monia kiertoteit? ja lievi? lausetapoja kuin suinkin, jotta eiv?t suinkaan loukkaisi heit?. Heid?n on pakko pienennell? vikojamme, olla puolustelevinaan niit? ja sekoittaa moitteisiin ylistyksi? ja vakuutteluja omasta kiintymyksest??n ja kunnioituksestaan. Kaikesta huolimatta on t?m? l??ke karvas itserakkaudelle, joka nauttii sit? niin v?h?n kuin mahdollista ja aina vastenmielisesti, usein viel? salaisella kiukulla niit? kohtaan, jotka sit? ojentavat.
Siit? johtuu, ett? jos toisilla on jotakin iloa rakkaudestamme, he v?ltt?v?t tekem?st? meille palvelusta, jonka tiet?v?t olevan meille vastenmielisen. He kohtelevat meit? niinkuin tahdomme itse?mme kohdeltavan: me vihaamme totuutta, he k?tkev?t sen meilt?; me tahdomme kuulla imarteluja, he imartelevat meit?; me kaipaamme tulla petetyksi ja meit? petet??n.
Silloin jokainen my?t?k?ymisen askel, joka vie meit? t?ss? maailmassa yl?sp?in, loitontaa meit? yh? enemm?n totuudesta, sill? eniten juuri pid?tt?ydyt??n haavoittamasta sit?, jonka kiintymys on meille hy?dyllisin ja vastenmielisyys vaarallisin. Kuka ruhtinas tahansa voi olla koko Euroopan pilkkana, ilman ett? h?n itse siit? mit??n tiet??. Se ei kummastuta minua yht??n. Totuuden sanominen on hy?dyllinen sille, josta se sanotaan, mutta mit? ep?edullisin niille, jotka sen sanovat, koska he joutuvat vihattaviksi. Ja ne, jotka el?v?t ruhtinaitten seurassa, rakastavat enemm?n omia etujaan kuin sen ruhtinaan etuja, jota he palvelevat, ja niinmuodoin he varovat suomasta h?nelle totuuden sanomisesta koituvaa etua, joka olisi heille itselleen vahingoksi.
T?m? onnettomuus on ep?ilem?tt? suurempi ja s??nn?llisempi ylh?is?n piireiss?, mutta eiv?t alemmatkaan kerrokset ole siit? vapaat, sill? jokaisesta on aina jonkin verran vieh?tt?v?? saada osakseen ihmisten rakkautta. N?in on ihmisel?m? vain ainaista harhan?ky?; t??ll? vain toinen toistaan petet??n ja imarrellaan. Ei kukaan puhu meist? l?sn?ollessamme niin kuin puhuu poissaollessamme. Yksimielisyys ihmisten kesken perustuu vain t?h?n keskin?iseen pett?miseen; ja harvat yst?vyyssuhteet kest?isiv?t, jos jokainen tiet?isi, mit? h?nen yst?v?ns? sanoo h?nest? silloin, kun h?n ei ole saapuvilla, vaikka h?n puhuu vilpitt?m?sti ja ilman kiihkoa.
Ihminen on siis vain pelkk?? teeskentely?, valhetta ja kerskuntaa sek? itse??n ett? toisia kohtaan. H?n ei tahdo kuulla totuutta; h?n v?ltt?? sanomasta sit? toisille. Ja kaikilla n?ill? oikeudelle ja j?rjelle niin vierailla taipumuksilla on luonnolliset juurensa h?nen syd?mess??n.
III. Turhuus.
Kunnian suloisuus on niin suuri, ett? me tavoittelemme kaikenlaista, yksinp? kuolemaakin, vain sen takia, ett? toivomme sen tuottavan kunniaa.
IV.
Ylpeys painaa yht? paljon kuin kaikki k?rsimykset yhteens?. Se k?tkee ne, tai jos se paljastaa ne, ylv?stelee se niiden tuntemisesta. Se pit?? meit? vallassaan niin luonnonomaisesti keskell? k?rsimyksi?mme ja erehdyksi?mme, ett? me ilomielin kadotamme yksin el?m?mmekin, jotta siit? puhuttaisiin.
V.
Turhamaisuus on niin syv?lle juurtunut ihmisen syd?meen, ett? sotamies, kuormarenki, laivankokki ja tavarankantajakin kerskuvat ja tahtovat saada ihailua osakseen. Ja ajattelijat tahtovat samaa. Ne, jotka sepitt?v?t kirjoituksia kunnianhimoa vastaan, tahtovat niitt?? kunniaa siit?, ett? ovat kirjoittaneet erinomaisesti; ne, jotka sen lukevat, tahtovat saada kunnian siit?, ett? ovat sen lukeneet; min?, joka kirjoitan t?m?n, tunnen ehk? samaa mielitekoa, samoin kuin ehk? ne, jotka t?m?n lukevat.
VI.
Ihminen on niin itseluuloinen, ett? h?n tahtoo olla koko maailman tuntema, viel?p? niiden ihmisten, jotka aloittavat el?m?ns? silloin, kun h?nt? ei en?? ole olemassa; ja h?n on niin turhamainen, ett? viiden tai kuuden h?nt? ymp?r?iv?n henkil?n kunnioitus ilahduttaa ja tyydytt?? h?nt?.
VII.
Uteliaisuus ei ole mit??n muuta kuin turhamaisuutta. Useimmiten tahdotaan tiet?? asioita vain siksi, ett? voitaisiin niist? puhua, ihmiset eiv?t varmaankaan matkustaisi maita ja meri? saadakseen vain itse iloa n?kem?st??n, ilman toivoa, ett? voivat siit? joskus kertoa toisille.
VIII.
Ei kukaan etsi kunnianosoituksia kaupungeista, joiden kautta matkustaa, mutta heti kun on pakotettu oleskelemaan niiss? jonkun aikaa, tulee jo suuri huoli. Kuinka pitk? aika tarvitaan siihen? Aika, joka vastaa turhamaisuutemme ja kehnoutemme pysyv?isyytt?.
IX.
Ken tahtoo t?ydelleen oppia tuntemaan ihmisen turhamaisuuden, voi tarkastella vain rakkauden intohimon syit? ja vaikutuksia. Sen syy mik? lieneek??n (Corneille), sen vaikutukset voivat olla kauhistavia. T?m? mik? lieneek??n, vaikkapa vain niin pieni seikka, ettei sit? voi tuntea, j?rkytt?? maita, ruhtinaita, sotajoukkoja ja koko maailmaa.
Jos Cleopatran nen? olisi ollut lyhyempi, olisi koko maailma toisenn?k?inen.
X.
On ihmeellist?, ett? niin silminn?ht?v? seikka kuin maailman turhamaisuus voi olla niin v?h?n tunnettu, ett? voi her?tt?? kummastusta ja tuntua oudolta, kun sanotaan, ett? on typer?? etsi? kunniaa ja mahtavuutta.

Ihmisen heikkous.
H?nen tiet?misens? ep?varmuus.
I.
Ihminen on olento, jonka tie kulkee luonnollisten erehdysten kautta, eik? h?n voi v?ltt?? niit? ilman jumalallista armoa. Ei mik??n voi ohjata h?nt? totuuteen; kaikki johtaa h?net harhaan. Molemmilta totuuden alkul?hteilt?, j?rjelt? ja aisteilta puuttuu rehellisyytt? ja ne pett?v?t vuorotellen toinen toistaan. Aistit viev?t j?rjen harhaan valheellisilla virvatulilla ja joutuvat vuorostaan j?rjen petett?viksi samaten kuin ne ovat j?rke? pett?neet. J?rki antaa vahingon kiert??. Sielun intohimot h?mment?v?t aisteja ja eksytt?v?t niit? valheellisiin havaintoihin. Siten valhettelevat ja pett?v?t ne toisiaan kilpaa.
II.
Minua h?mm?stytt?? eniten juuri havainto, ettei koko maailma ole h?mm?stynyt heikkouttaan. Kaikki ovat vakavissa puuhissa ja seuraavat omia mielijohteitaan, ei siksi, ett? se on luonnollista ja ett? niin on tapana tehd?, vaan ik??nkuin tiet?isiv?t kaikki varmasti, mik? on oikein ja kohtuullista. Jokainen huomaa lakkaamatta pettyneens? ja uskoo hullunkurisella n?yryydell? sen syyksi kovan onnensa, eik? ymm?rryksen puutetta, jonka omistamisesta h?n alati ylv?stelee. Mutta onhan hyv?, ett? on t??ll? maailmassa paljon sellaisia ihmisi?, jotka eiv?t ole pyrrhonismin[7] kannattajia t?m?n suunnan itsens? tuottaman kunnian vuoksi, sill? siit?