Suuren hiljaisuuden miehiä | Page 6

kuuluu ihmisen olemuksen m??ritelm??n ja jota ilman h?nt? ei voi mieless??n kuvitella. Mik? meiss? tuntee iloa? Onko se ehk? k?si? Onko se k?sivarsi? Onko se liha? Onko se veri? N?ht?v?sti t?ytyy sen olla jotakin aineetonta.
IX.
En suinkaan aio avaruudesta etsi? todistuksia olemukseni ylevyydelle, vaan ajatusteni s??nn?llisest? kulusta. Sen parempia todistuksia minulla ei olisi, vaikka omistaisin kokonaisia maailmoja. Avaruudellaan maailmankaikkeus k?sitt?? ja nielaisee minut kuin pienen hiukkasen. Ajattelullani min? puolestani k?sittelen maailmankaikkeutta.
X.
Ihminen on vain hento ruoko, luonnon heikkorakenteinen esine, mutta h?n on ajatteleva ruoko. Sen murtamiseksi ei tarvita, ett? koko maailmankaikkeus nousee aseisiin. Ilman henk?ys, vesipisara riitt?? tuhoamaan sen. Mutta vaikkapa maailmankaikkeus olisikin murtanut ihmisen, h?n on kuitenkin yh? viel? ylev?mpi sit?, joka on h?net surmannut, sen t?hden ett? h?n kuolee tietoisesti. Mutta maailmankaikkeus ei ole tietoinen ulkonaiseen mahtiin perustuvasta etev?mmyydest??n.[4]
Meid?n arvokkuutemme perustuu kokonaan ajatteluumme, j?rkeemme. Ja juuri sill? alalla tahdomme kohottautua emmek? ajassa ja paikassa, joita emme voi t?ytt??. Ahkeroikaamme sent?hden ajattelumme kehitt?mist?. Se on siveysopin peruss??nt?.
XI.
On ilmeist?, ett? ihminen on luotu ajattelemaan. Siin? on h?nen etev?mmyytens? ja arvokkuutensa. Mutta h?nen velvollisuutensa on ajatella oikein. Ja ajattelun j?rjestykseen kuuluu, ett? ajattelu aloitetaan omasta itsest?, omasta alkuper?st? ja tarkoituksesta.
Mutta mit? ajattelee maailma? Ei koskaan sit?, vaan tanssiaisia, soittamista, laulamista, runojen sepitt?mist?, osanottoa piiriratsastukseen ja niin edesp?in, oman talon rakentamista ja oman itsens? tekemist? kuninkaaksi, huolimatta laisinkaan siit?, mit? on kuningas ja mit? ihminen.
XII.
Ihmisen koko etev?mmyys on ajattelussa.
Sent?hden on ajattelu luonnostaan ihmetelt?v?? ja ilman vertaa. Ennenkuin voimme halveksia sit?, t?ytyy sen joutua kerrassaan harhateille. Mutta voiko l?yt?? mit??n sen naurettavampaa, kuin ett? se kuitenkin on eksynyt sellaisiin erehdyksiin.
Kuinka suurta ajattelu onkaan luonnostaan! Kuinka surkuteltava se on puutteineen ja vikoineen.
XIII.
On vaarallista liiaksi teroittaa ihmisille, kuinka suuresti he ovat el?inten kaltaisia osoittamatta samalla heid?n etev?mmyytt??n ja suuruuttaan luonnossa. Viel? vaarallisempaa on puhua heille heid?n suuruudestaan laisinkaan kiinnitt?m?tt? huomiota heid?n alennustilaansa. Ja kaikkein vaarallisinta on j?tt?? heid?t tiet?m?tt?myyteen molemmista seikoista. Mutta sangen hy?dyllist? on selvitt?? heille niit? molempia.
Ihminen ei saa kuvitella olevansa el?inten tasolla, yht? v?h?n kuin enkelien kaltainen, mutta h?n ei my?sk??n saa olla tiet?m?t?n kuuluvaisuudestaan toiseen tai toiseen tyhm??n. H?nen tulee tuntea suhteensa molempiin,
XIV.
Ihmisen on arvosteltava itse??n todellisen arvonsa mukaan. H?nen tulee rakastaa itse??n, sill? h?ness? on hyv??n altis luonto, mutta t?m?n ohella tulee h?nen varoa rakastamasta sit? alhaista, joka my?skin kuuluu h?nen luontoonsa. Toiselta puolen tulee h?nen halveksia itse??n, koska h?nen alttiutensa on hedelm?t?n, kuitenkaan halveksimatta sen ohella itse t?t? luonnollista alttiutta. H?nen t?ytyy siis vihata ja rakastaa itse??n. H?nell? on kyky oppia tuntemaan totuutta ja tulla onnelliseksi, mutta h?n ei omista mit??n ehdotonta ja tyydytt?v?? totuutta.
Tahtoisinpa opastaa ihmist? kaipaamaan totuutta ja olemaan valmis ja intohimoista vapaa seuraamaan sit? siell?, miss? h?n kerran on sen l?yt?nyt. Mutta kun tied?n, kuinka suuresti intohimojen pimitt?m? h?nen ymm?rryksens? on, tahtoisin v?ltt?m?tt?, ett? h?n vihaisi itsess??n asustavia himokkaita pyyteit?, jotka pit?v?t h?nt? pauloissaan, jotta ne eiv?t sokaisisi h?nt? silloin, kun h?n tekee valintansa, eiv?tk? pys?hdytt?isi h?nt? sen j?lkeen, kun valinta on tehty.
XV.
Kuta enemm?n valistus lis??ntyy, sit? enemm?n huomataan ihmisess? suuruutta ja pienuutta.
Ihmisten muodostamassa yhteis?ss? on eri valistuksen asteita.
Ajattelijat, jotka her?tt?v?t joukon kummastusta.
Ja kristityt, jotka her?tt?v?t ajattelijain kummastusta.
Kuka voi silloin ihmetell?, ett? uskonto tuntee t?ydellisesti sen, mik? kirkastuu meille sit? mukaa kuin valistuksemme lis??ntyy?
XVI.
K?sit?n, ett? voisi olla niinkin, ettei minua ollenkaan olisi olemassa, sill? minun oma min?ni perustuu tietoisuuteeni. Se min?, joka ajattelee, ei suinkaan olisi voinut tulla her?tetyksi tietoisuuteen itsest??n, jos esimerkiksi ?itini olisi saanut surmansa ennenkuin min? olisin saanut el?m?ni. En ole siis mik??n ehdottomasti v?ltt?m?t?n olento. En ole my?sk??n i?inen enk? ??ret?n. Mutta n?en kuitenkin selv?sti, ett? luonnossa asuu joku v?ltt?m?t?n, i?inen ja ??ret?n olento.

Petolliset voimat.
1. Mielikuvitus.
T?m? ihmisen harhaan viep? osa, t?m? eksytyksen ja viekkauden valtiatar on sit? vaarallisempi, kun se ei ole aina sellainen, sill? jos se olisi pett?m?tt?m?sti aina valhetta, tulisi siit? eksytt?m?t?n tosiasia. Mutta vaikka se useimmissa tapauksissa onkin ep?todellinen, ei se kuitenkaan anna mit??n tietoa oikeasta olemuksestaan merkitess??n samanluontoisiksi oikean ja v??r?n.
Min? en puhu nyt hulluista, vaan min? puhun kaikkein viisaimmista. Juuri heid?n k?yttelem?n??n on n?et mielikuvituksella erinomainen taito vaikuttaa vakuuttavasti ihmisiin. J?rki koettaa turhaan saattaa ??nt?ns? kuuluviin, se ei voi m??ritell? asioiden arvoja.
T?m? korskea voima, t?m? j?rjen vihollinen, joka huvikseen tarkkaa ja mestaroi vastustajaansa osoittaakseen pystyv?ns? kaikkeen, on muodostanut ihmisen toisen luonnon. Sill? on kannattajia onnellisten, onnettomien, terveiden, sairaiden, rikkaiden ja k?yhien joukossa. Se saattaa uskomaan, ep?ilem??n ja kielt?m??n j?rjen. Se pid?tt?? aistit toiminnasta ja panee ne taas ty?h?n. Sill? on kannattajansa hullujen ja viisaitten joukossa. Ei mik??n kiusoita meit? enemm?n kuin se, ett? n?emme sen tarjoavan holhokeilleen rikkaamman ja t?ydellisemm?n tyydytyksen kuin j?rki. Ne, jotka kuvittelevat olevansa ?lykk?it?, ovat sanomattoman paljon tyytyv?isempi? itseens? kuin todella viisaat koskaan voivat olla. He katselevat mahtavin ilmein ihmist?. He v?ittelev?t rohkeasti ja itsetietoisesti, kun taas j?lkimm?iset lausuvat ajatuksensa pel?ten ja itse??n ep?illen. Ja heid?n el?m?niloinen ulkomuotonsa antaa heille usein kuulijoiden mieless? etusijan. Niin suuressa veroistensa tuomarien suosiossa ovat n?m? tekoviisaat. Kuvittelu ei voi tehd? hulluja viisaiksi, mutta se tekee heid?t onnellisiksi, p?invastoin kuin