Suuren hiljaisuuden miehiä | Page 5

persoonallisen suuruuden ymp?r?im?, jota kaikkien t?ytyy kumartaa. Se, joka l?hestyy h?nen ajatusmaailmaansa, paljastaa v?kisinkin p??ns? kuin kirkossa. Ei tied? mit? enemm?n ihailisi, h?nen ?lyns? korkeutta, h?nen l?pitunkevaa ihmistuntemustaan, vaiko h?nen vieh?tt?v?? henkevyytt??n, tai melkein yliluonnollista hurskauttaan.?
Blaise Pascal puhuu paljon ihmisen kurjuudesta, ja h?nen sanansa sopivat verrattomasti meid?n aikaamme, jolloin yleinen aatteellinen rappio niin puolella kuin toisellakin on r?ike? ja tekee ihmiset kurjiksi olennoiksi. Mutta h?n sanoo my?s k?rsimystens? vankalta pohjalta n?m? lohdulliset ikikirkkaat sanat: ?Kuta parempi ihminen on, sit? enemm?n hyv?? huomaa h?n toisissa ihmisiss?.? Siihen lauseeseen k?tketty ajatus tulee esille silloin, kun kurjuudesta k?yd??n tuomiota.

Ihmisen suuruus.
I.
Ne, jotka yksist??n ylist?v?t ihmist?, ovat mielest?ni yht? v??r?ss? kuin ne, jotka vain moittivat h?nt?, samoin kuin ne, jotka koettavat kaikin tavoin huvittaa h?nt?. Voin antaa hyv?ksymykseni vain niille, jotka n?yr?sti etsiv?t. Stoalaiset sanovat: ?Menk?? omaan sisimp??nne; sielt? l?yd?tte rauhan.? Mutta se ei ole totta. Toiset sanovat: ?Astukaa ulos omasta itsest?nne ja etsik?? onnea nautinnoista.? Ei sek??n ole totta. Tulee sairauksia. Onni ei ole sis?ss?mme eik? ulkopuolellamme, se on Jumalassa, joka on sis?ss?mme ja ulkopuolellamme.
II.
Ihmist? voi tarkastella kahdelta eri puolelta: ensinn?kin h?nen tarkoituksensa kannalta, jolloin h?n on suuri ja ilman vertaista, ja toiseksi suvun ominaisuuksien kannalta, samoin kuin arvostellaan hevosta tai koiraa ja niiden rotuominaisuuksia, jolloin ihminen on halpa ja alhainen. Siin? on kaksi tiet?, jotka synnytt?v?t toisistaan eri?vi? arvosteluja ja johtavat niin moniin kiistoihin ajattelijain kesken, kun toinen kielt?? sen mit? toinen edellytt??. Toinen sanoo: ?Ihminen ei ole syntynyt t?t? tarkoitusper?? tavoitellakseen, sill? kaikki h?nen tekonsa ovat ristiriidassa sen kanssa.? Toinen sanoo: ?H?n loittonee p??m??r?st??n, kun h?n tekee n?in alhaisia tekoja.?
III.
Meill? on suuri ajatus sielustamme. Emme voi siet??, ett? toiset halveksivat meit? eiv?tk? anna meille tunnustusta. Niin meid?n koko onnemme perustuu toisten arvosteluun.
Kunnianhimo on ihmisen alhaisuuden merkki, mutta samalla se on merkki h?nen synnynn?isest? ylevyydest??n. Sill? kuinka paljon ihminen omistaneekin t??ll? maailmassa, kuinka paljon terveytt? ja muita t?rkeit? etuja h?n nauttineekin, h?n ei kuitenkaan ole tyytyv?inen, ellei h?nell? ole ihmisten arvonantoa. H?n pit?? niin suuressa arvossa ihmisten mielipiteit?, ett? vaikka h?nell? olisikin korkea asema maapallollamme, h?n ei suinkaan tunne itse??n tyytyv?iseksi, ellei h?nell? ole korkea asema my?skin ihmisten mielipiteiss?. Se on h?nen mielest??n maailman paras paikka. Ei mik??n voima voi tukahuttaa t?t? h?nen kaipuutaan, sill? se on syvimm?lle ihmissyd?meen juurtunut ominaisuus. Nekin, jotka eniten halveksivat ihmisi? ja asettavat heid?t el?inten tasalle, tahtovat kuitenkin nauttia toisten kunnioitusta ja luottamusta, joten t?m? heille ominainen tunne saattaa heid?t ristiriitaan oman itsens? kanssa. Luonnon ??ni, joka on voimakkaampi kuin kaikki muu, saa heid?t ihmisen suuruudesta vakuutetuksi varmemmin, kuin heid?n j?rkens? ihmisen alhaisuudesta.
IV.
Kaikkinaisesta meit? ahdistavasta ja henke?mme uhkaavasta kurjuudesta huolimatta on meill? vaisto, joka kohottaa meit? korkeuksia kohti. Sit? emme voi lannistaa.
V.
Ihmisen suuruus on sellainen selvi?, ett? se k?y ilmi yksin h?nen kurjuudestaankin. Sill? sanoessamme el?imiss? ilmenev?? luontoa ihmisess? kurjuudeksi tunnustamme, ett? h?n on luontonsa, joka nyt on el?inten luonnon vertainen, sortanut alas paremmasta luonnosta, joka h?nelle joskus ennen on kuulunut.
Sill? kukapa muu surisi sit?, ettei h?n ole kuningas, kuin valtaistuimelta sy?sty kuningas? Pidettiink? onnettomana Paulus Aemiliusta, kun h?n ei en?? ollut konsuli.[3] P?invastoin, kaikki ajattelivat, ett? h?n oli onnellinen saatuaan olla konsulina, sill? h?nen asiansa ei ollut olla sin? aina. Mutta Perseusta, joka ei en?? ollut kuningas, surkuteltiin, koska se oli h?nen kutsumuksensa, eik? voitu k?sitt??, kuinka h?n saattoi tulla toimeen. Kuka valittaa sit?, ett? h?nell? on vain yksi suu? Ja kukapa ei valittaisi sit?, ett? h?n on menett?nyt toisen silm?ns?? Samaten ei liene kukaan koskaan tullut murehtineeksi sit?, ettei h?nell? ole kolme silm??; mutta kauheatahan olisi, jos ei olisi ainoatakaan.
VI.
Ei olisi olemassa kurjuutta, ellei sit? kukaan tuntisi. Raunioiksi sortuneella talolla ei ole sellaista tunnetta. Vain ihminen voi tuntea kurjuutensa.
Ihmisen suuruus on juuri siin?, ett? h?n voi tuntea olevansa kurja olento. Puu ei voi tuntea itse??n kurjaksi. Voidakseen tuntea kurjuutensa t?ytyy todellakin olla kurja, mutta suurta on tulla tietoiseksi t?st? kurjuudesta.
Tunne kaikkinaisesta kurjuudesta ilmaisee niinmuodoin ihmisen ylevyytt?. Se on k?yhtyneen ylimyksen ja vallasta sy?styn kuinkaan kurjuutta.
VII.
Kun kurjuus voidaan johtaa suuruudesta ja suuruus kurjuudesta, ovat toiset kiinnitt?neet huomionsa kurjuuteen sit?kin suuremmalla syyll?, kun he suuruudesta ovat saaneet sille todisteen. Toiset taas ovat pys?htyneet suuruuteen sit?kin suuremmalla luottamuksella, kun ovat saaneet sen johdetuksi suorastaan kurjuudesta. Kaikki mit? toiset ovat voineet sanoa suuruudesta, on tullut todistuskappaleeksi toisille, jotka ovat tahtoneet puhua kurjuudesta. Sill? kuta korkeammalla ihminen on langennut, sit? kurjempi h?n on, ja p?invastoin. Niin ovat he perustaneet olettamuksensa toinen toiseensa loppumattomassa keh?ss?. Ja varmaa on, ett? mik?li ihmisten valistus kasvaa, sik?li l?yt?v?t he ihmisess? yh? enemm?n suuruutta ja yh? enemm?n kurjuutta. Sanalla sanoen, ihminen tuntee olevansa kurja. H?n on kurja, koska h?n on tietoinen siit?, mutta samalla h?n on hyvin suuri, koska h?n voi sen tuntea.
VIII.
Voin hyvin kuvitella mieless?ni ihmisen ilman k?si?, jalkoja ja p??t?. Vain kokemus on meille opettanut, ett? p?? on t?rke?mpi kuin jalat Mutta en voi kuvitella mieless?ni ihmist?, jolla ei ole j?rke?. Sellainen olento olisi vain kivi tai pelkk? luontokappale.
J?rki on siis sellainen seikka, joka