Suuren hiljaisuuden miehiä | Page 4

joka l?hetti kunnianhimoiset joukkonsa valloittamaan syd?nt?, ja siirsi kehittyneet kykyns? el?m?nkysymysten ihanaan ilmakeh??n. H?n halusi s??nn?st??, kuten matematiikan ja j?rjen mailla oli tehnyt, aatteittensa sovellutukset ja k?ytt?? j?rkens? k?yt?nn?llisten ohjeiden keksimiseen. El?m?ntapojen perinpohjaisesta ulkonaisesta mullistuksesta sek? ylellisyydest? ja maailman menosta luopumisesta h?n n?ki seuraavan sis?isi? muutoksia. T?m? suuri ja merkillinen nero otti lapsen uskolla vastaan uskonnon totuudet ja rupesi niiden pohjalla tutkimaan ihmisen t?ydellistymist?. Sen tuloksista on osa n?ht?v?n?mme h?nen viimeisess? teoksessaan, jonka h?n suunnitteli ja pani alulle, ja joka h?nen kuolemansa j?lkeen, vuonna 1670, on julaistu nimell?: ?Ajatelmia uskonnollisista asioista?. T?st? teoksesta on kokoelmaamme k??nnetty muutamia ihmisen sis?isen el?m?n seikkoja koskevia lukuja.[2]
Ajatelmien kirjoittamisen h?n aloitti muutamia vuosia ennen kuolemaansa. Teos j?i keskener?iseksi, sill? erinomaiseen muistiinsa luottaen h?n ei p??ajatuksiaan eik? j?rjestelm??ns? pannut paperille; kerran vain h?n selosti niit? ihastuneille yst?villeen. Sairaana h?n kirjoitti mietelmi??n keskeytyksinkin irtonaisille paperiliuskoille, jotta niiden ohimenev?t kuvat painuisivat my?hemmin mieleen. Siksi ovat toiset niist? parempia ja valmiimpia kuin toiset ja siit? my?skin johtuu teoksen katkelmallisuus. Monella tutkijalla on ollut t?ysi ty? tulkita niiden katkonaisia ja puolinaisia sanamerkkej?.
Mutta keskener?isen?kin teos puhuu kirjailijan alkuper?isest? p??m??r?st?, joka on ollut laajempi kuin voi kuvitella. H?n halusi kiihke?sti tehd? ty?t? saadakseen kaadetuksi jumalankielt?j?t ja tutki suurella huolella heid?n todistelujaan. H?n oli jo voittanut aikansa ylti?p??t; nyt h?n hy?kk?si kaikkien aikojen itsepetoksenihmisi? vastaan ja antautui t?h?n teht?v??n kokonaan. Eik? h?n tyytynyt sotimaan yksist??n niit? vastaan, jotka tahtoivat j?rjestelm?llisesti horjuttaa kristinuskon perustotuuksia, h?n ei voinut sallia sit?k??n, ett? uskonnon pyhyytt? loukattiin ja tahrattiin v?h?isiss? asioissa. Kaikkia jumalankielt?ji?, ep?uskoisia ja harhaoppisia vastaan, ja kaikkia kristittyj? vastaan, jotka kirkkoon kuuluen eiv?t kuitenkaan el?neet evankeliumin puhtaiden ohjeiden mukaan, h?n julisti pyh?n sodan.
Pascalin viimeisen teoksen ajatelmat puhuvat lukemattomista sis?isist? voitoista.
Henkisten voittojen voittaja voitti samaan aikaan sellaisella sankaruudella ja k?rsiv?llisyydell? ylivoimaiset ruumiilliset tuskat, jotka olivat h?nen el?m?ns? ankarin ulkonainen koetus, ja vaimensi niist? johtuvat k?rsimykset niin uljaasti, ett? se h?mm?stytti ja rohkaisi kaikkia, jotka sen n?kiv?t, ja h?n k?vi varhaiseen kuolemaan elokuun 19:nten? 1662 kolmenkymmenenyhdeks?n vuoden vanhana.
Pascalin el?m? oli ollut lakkaamatonta taistelua.
Tieteen, julkisuuden ja itsekasvatuksen taistelut tuovat h?net eri aikoina n?ht?v?ksemme.
Hiljainen taistelu alkoi l?hinn? olevasta, taistelijasta itsest??n, kyti aikansa ja voitti sitten alaa leimahtaen voimakkaana yli maailman, miss? taistelua oli jo valmistavasti k?yty, aina pintapuolisimpaan yksityiseen ihmiseen saakka omassa ja vastustajien leiriss?. Siin? Blaise Pascalin suuruus ja laajakantoisuus. Ensin h?n voitti ruumiilliset k?rsimykset, sitten henkiset kiusaukset ja n?iss? voitoissa h?n karaistui hengen taisteluun laajalle ulosp?in, koko pintapuolista ja tyhj?sis?lt?ist? maailmaa vastaan.
Erityisesti vaikea ja pitk?llinen oli taistelu kunnianhimon kiusausta vastaan, jolle h?nen neronsa lahjat antoivat virikett? ja tukea. Ajatelmissaan h?n sanoi: ?Ne, jotka sepitt?v?t kirjoituksia kunnianhimoa vastaan, tahtovat niitt?? kunniaa siit?, ett? ovat kirjoittaneet erinomaisesti; ne jotka sen lukevat, tahtovat saada kunnian lukemisestaan ja minulla, joka kirjoitan t?m?n, on ehk? sama mieliteko kuin niill?, jotka t?m?n lukevat.? Taistelu on sytytt?nyt n?in laajat alat. Yksi rintama on avattu kunnianhimoisten kirjoittajien joukkoja vastaan. Toisella rintamalla ovat vastassa kunnianhimoisten lukijain laumat. Kolmas vakava vastustaja on oma kunnianhimo, jonka takaa vastustajan varajoukot h??m?tt?v?t niin eloisan h?mm?stynein?. Turhaa ei ollutkaan avata kuluttava tuli kunnianhimoa, monen suuren kyvyn loukkauskive? vastaan. Tuskin mik??n intohimo pit?? n?et ihmist? niin kauan ja johdonmukaisesti vallassaan viimeiseen hetkeen asti k?tkien turhuuden taa el?m?n tarkoituksen, kuin kunnianhimo, esiintyip? se sitten pikkumaisen turhamaisuuden tai maailmanvalloittajan itserakkauden muodossa. Useimmat suurmiehet saavat kokea t?t? intohimoa; he my?skin voivat vapautua siit? suurilla hengenvoimillaan. Samat voimat, jotka opastavat nopeaan kunnian saavuttamiseen, n?ytt?v?t samalla sen mit?tt?myyden. Kuta kauemmin suuret kyvyt ovat kunnianhimon vallassa, sit? jyrkemmin he loittonevat kaikesta, mit? ovat aikaansaaneet. Itse koettuaan pohjia my?ten kunnianhimon raatelut Pascal tahtoi vieroittaa siit? toisia. H?n sanoo useissa kohdin, ett? ihmiset ovat valmiit kuolemaankin, jos vain sill? hankkivat hitusenkaan kunniaa itselleen. H?n halusi omien sanojensa mukaan temmata ihmisten k?dest? valovarjostimen, jota edess??n pit?en he juoksevat kuiluun.
Pascalin taistelut kysyiv?t aina uskallusta, sit?kin enemm?n, kun taistelujen keh? laajeni ulosp?in. Taistelu jesuiittoja vastaan oli paras todistus siit?. Ja Pascalilla oli uskallusta.
Merkillist? uskallusta mielipiteittens? julkilausumisessa. Henkens? kaupalla sanoivat Tolstoi, Luther ja Pascal vakaumuksensa julki ja lausuivat sen niin painokkaasti, ett? se on omansa viem??n tunnonrauhan meid?nkin p?ivien el?jilt?.
Uskallammeko me sanoa julki sisimm?n sanottavamme? Onko sellaisia henkil?it?, jotka osaavat kolkuttaa rautaisella nyrkill??n aikamme omaatuntoa? Onko sellaisia, jotka osaavat tehd? levottomiksi ne henkil?t, jotka juoksevat vallan, rikkauden ja joukkojen j?ljess? ja nauravat niille, jotka aikamme kiireess? pys?htyv?t heng?ht?m??n tienviereen toistaen Salomonin sanoja: ?Turhuutta, kaikki turhuutta?.
Erikoisella tavallaan ja aikaansa katsoen tarkkan?k?isesti Pascal koskettelee ihmisten puutteita ja rajoituksia, k?sitellen sattuvasti etenkin heid?n heikkouksiaan, pintapuolisten ihmisten heikkouksia, ja arvostelee heit? i?isyysarvojen valossa. Avautuvatko sitten n?iden ihmisten silm?t, eik? heid?n heikkoutensa heit? h?vet?? Mies, joka paljasti oman aikansa jesuiittain teenn?isyyden ja kavaluuden, kykenee sen tekem??n viel? meid?nkin p?ivien itsekyll?isille olioille ja itsekk?ille materialisteille. H?n riisuu p??lt?mme pintakuoren ja j?tt?? meid?t miettim??n el?m?n sis?lt??. T?m? sis?lt?p?in l?htenyt ruumiillisten ja henkisten k?rsimysten hiljaisuudessa kypsynyt pinnallisuuden arviointi on puhdashenkisell? sanomallaan el?hytt?nyt ja ihastuttanut Tolstoita ja muita eri aikojen suuruuksia. Norjalainen professori Gerhard Gran sanoo siit?: ?Pascal on henkil?iden historian merkillisimpi? ilmi?it?, sellaisen