Suomen maan Meripedot | Page 5

jotka
ovat tuskin veden pintaa korkiammat; tässä lepää hän joukottain
yökauden. Toisinaan on heitä niin koolta että peittävät kaikki koko
paikkakunnan ulkokarit. Silloin ulvovat he tapellessansa leposioista.
Päivällä tavataan halli ulkona meressä pystyssä niin syvästi
nukkuneena että taidetaan tulla häntä veneessä lähelle. Päivälläkin
nousee hän toisinaan karille.

Eriajoilla vuodessa matkustaa halli paikasta paikkaan. Pohjan lahdesta
ja Itämeren pohjaisesta puolesta kulkee hän maaliskuun lopulla
kuuttinensa etelään. Tämä kulku tapahtuu niin pian kuin kuutit taitavat
itsensä elättää. Silloin sanotaan että penikat kulkevat aivan suorassa
linjassa etelään käsin, ja ylitse kivien, maiden ja karien, jos semmoisia
osaa olla heidän tiellänsä, jonka tähden he myös usein saavat
tämmöisen oikomatkan maksaa hengellänsä. Jos kevämyrskyt särkevät
jään meressä ennenkuin he ovat valmiit poikinensa lähtemään,
turvaavat he suurille jään kappaleille, joilla itse ja penikat taitavat
oleskella. Tässä tahtovat mielellänsä kaikki olla jäällä, mutta harvoin
löydetään niin suurta kappaletta että se kaikki kannattaisi. Siinä sitte
nousee meteli, sota ja tappelus, huuto ja ulvominen, pureminen ja
repiminen, että suuret haavat jäävät merkiksi nahkaan. Halli ei sovi
hyvin muiden heimolaistensa seuraan; sillä viikari ja norppa muuttaa
pohjaiseen hänen tullessansa etelään.
Tämä on meidän julmin petomme vedessä; kaikki kalat ovat häneltä
vaarassa, ja niitä syö hän koolta erältänsä.
Kiiman aika on mittomaarin aikana ja emä synnyttää yhden penikkansa
kynttiläpäivän ja matinpäivän välillä paljaalla jäällä, usein kovimmassa
pakkaisessa. Emän kohdussa ja syntyessä on poika peitetty hienolla
keltaisella villalla, joka synnyttyä muuttuu valkoiseksi ja viikon
kuluttua rupee putoomaan. Villapuvussansa ei mene penikka veteen,
vaan ilmoittaa määkymisellä nälkänsä, jonka kuultua emä tulee jäälle
häntä imettämään. Vaaran havaitessa ottaa emä penikan suuhunsa ja vie
toiselle jään kappaleelle. Kuukauden vanhana on kuutti kelvollinen itse
ruokansa hakemaan ja valmis matkustamaan.
Hallia pyydetään Itämeressä enempi kuin kaikkia muita hylkeitä koko
Europassa yhteensä.
Hallia pyydetään erittäin kahdella ajalla. Matinpäivästä talvella
lähdetään, 4 eli 5 ampujaa yhdessä, pitkin merijäätä aina sen partaalle
asti; muutaman päivän ruoka otetaan mukaan. Halli on silloin jään
partaalla synnyttämässä. Usein on heitä koko joukko. Heitä lyödään
kuoliaksi nuijalla eli ammutaan pyssyllä.
Keväällä aikaisin jäiden joukkoon lähtee monesta pitäjästä veneitä
suurempia ja vähempiä, kussakin 8 miestä ja parin kolmen kuukauden
ruoka. Kolme eli neljä venettä pysyvät toinen toistansa läsnä
keskinäiseksi avuksi tältä haikialla matkalla. Jäävuoren kohdatessansa

sitovat veneen varjon puolella ja koettelevat onko hylkeitä. Tämmöinen
jäävuori on puolen penikulman pituinen ja 10 eli 12 kyynärän
korkuinen veden rajasta. Se on keottu suurista jään lohkareista, joita
myrsky ajelee toinen toisensa päälle; se on täynnä läpiä ja puroja.
Tämmöisen jäävuoren päällä tavataan halli usein suurissa joukoissa.
Ihmiset menevät ja lyövät niitä kuoliaksi nuiilla niin paljo kuin ehtivät,
ennenkuin he löytävät läpensä jäässä. Penikat tapetaan viimeisiksi; sillä
vähäisinä ei ne itsestänsä mene veteen. Mutta jos jäässä on paljo läpiä,
täytyy ampujan kontata hylkeitä lähelle; ja jos niitä on paljo, nousee
semmoinen meteli ettei pyssyn paukaus pelätä mitään, vaan ampuja
ampuu heitä koko joukon toinen toisensa perästä. Ampuja on vaatetettu
hylkeen nahkaan, kääntelee itseänsä niinkuin hylje ja pitää samaa ääntä
kuin hyljekin, jolla menetyksellä hän sitä paremmin pettää hylkeet. --
Myös pitää mies vaaria hylkeen hengityslävessä ja pistää häneen
keihäänsä, jossa on nuora että hylje sitte pääsee vähän matkan uimaan;
veren vuotamisesta katoovat pian voimat, mies vetää hänen liki ja
enentää läven jäässä, josta hän otetaan jäälle. Naarat ovat lihavammat
ja pysyvät veden päällä; koirat eivät pysy koskaan.
Näitä pyydetään myös verkoilla; verkot tehdään tukevasta 3säisestä
hamppulangasta, noin pienen sulkasen vahvuudesta. Verkon silmukset
ovat 4 eli 5 tuumaa solmusta solmuun. Halli kulkee joukossa ja
sentähden saadaan toisinaan kymmenkunta erällänsä. Mutta vanhoja ei
saada; ne vievät verkotki myötänsä taikka repivät rikki. Saman taikka
entisen vuotisia penikoita saadaan verkoissa.
Halli tulee vanhaksi noin 20 vuotta, ja pudottaa viimein hampaansa
ettei hän enää taida ansaita ruokaansa, vaan laihtuu kelvottomaksi.
Hyvä halli, noin 4 kyynärän pituinen, painaa 20 leiviskää, josta rasva
painaa 12 leiviskää. Nahka on juuri kuin naudan vuota; se on harmaa ja
kauniin kiiltäväinen. Tämmöinen halli maksaa pyytäjänsä vaivan; sillä
siitä tulee 22 hop. ruplaa.

6. Lakkinorppa
(Kuva 5)
Ruumis on peräti kirjava harmaasta ja mustasta.
Pää on suuri ja merkillinen siitä että koirasella on kuonon päällä aina
korviin asti valtoin nahka, jonka se taitaa puhaltaa henkeä täyteen, että
se on ikäänkuin lakki, sivullepäin ympyriäinen mutta keskellä

selkämäinen. Sentähden antavat Lappalaiset tälle hylkeelle nimen
#Fatte nuorjo¤ (vattanorppa), sillä sen pään ja kuonon katsovat he
peuran vatsan kaltaiseksi.
Tämä hylje asuu kaukaisissa pohjan merissä ja tulee vaan aikaharvoin
rannoille; hänen rakkain tyyssiansa on ajojäiden päällä, joilla hän
kernaasti makaa. Hän kulkee joukottain paikasta paikkaan vuoden
aikain jälkeen. Näitä pyytävät erinomattain Englannin ja Hollannin
valaskalan pyytäjät, koska valaskalan saalis on huono. He ottamat
näistä koko laivain lastit rasvaa. Sillä tämä hylje nousee ajojäille usein
tuhansittain; merimiehet lähestyvät hiljaksensa jäävuorta, kiipeevät sen
päälle, lähestyvät hylkeitä verkan ja syöksevät sitte suurella metelillä
niiden päälle, josta ne niin hämmästyvät ja kummastuvat etteivät taida
paeta eikä ottaa vastusta. Sanotaan että kyynelet tippumat silmistä ja
räkä nenästä kuin murhaaja lähenee ja