Suomalaisia sananlaskuja | Page 6

v?list? viisin kuusinkin sill? tavalla yhteen nuoraan puettuen, jotka kaikki arvattavasti olivat h?nelle tulevia. Mit? muitakin tosijuttuja viel? pakistessaan ja v?en hartaasti kuunnellen, sanoi viimein er?s toinen mies: "ja tuonlaisia, hyv?t yst?v?t, kehtaatte kuunnella!" Siihen vastasi joku muista kuulijoista, sanoen: "lupa koiran luuta purra, hirven hankea hyp?t?".
Muitakin tyhji?, joutavia eli mielett?mi? t?it? ja niiden tekij?it? olemme v?list? kuulleet t?ll? sananlaskulla verrailtavan.
89. Luu lihan valitsijalle, kuori leiv?n alkajalle.
Sanotaan kun joku omaa hyv??ns? kovin katsoo. Pit?isikin semmoisille vaikka ainakin luu lihasta, kuori leiv?st? palkinnoksi joutua. Niin taitaisivat oppia, ei aina omaa etuansa, vaan muidenkin ja yhteist? hy?dytyst? kartuttamaan.
90. L?mmin laiskan sy?dess??n, vilu ty?t? tehdess??n.
Taitaan kyll? toisinaan todeksi havaita.
91. Meren kierr?t, miest' et kierr?.
Joka kerran on kostonhimoisen vihamiehen saanut, elk??n toivokokaan aina v?ltt?? voivansa. Meid?n keskell?, samatekuin muissakin asullisissa, sivistyneiss? kansoissa, on kuitenkin laki paras kostaja, ettei niin ollakaan kostonpyyt?ji?, kuin er?iss? toisissa, esimerk. Arabian kansan keskess?, jossa poika, ja viel? pojankin poika usein kostaa is?ns? eli iso-is?ns? puolesta, jos itselt? el?iss??n mit? kostamatta j?i. Muutoin kaikki kostonpyynt? on, jos ei juuri luonnoton, kuitenkin synniksi luettava, v?ltett?v?. Sill? kosto on Jumalan ja Esivallan, vaikkei pid? niitt?k??n kostoa kellenk??n toivoa, koska on paljoa kauniimpi Vapahtajan esimerkill? vihollisellensakin hyv?? toivottaa ja rukoilla Jumalaa k??nt?m??n heid?t paremmalle tielle, etteiv?t vasta vahingoittaisi ket?n? pahuudellaan. Se on Kristinuskovaisella sopivin kosto.
92. Miehen mitta, miehen m??r?, vaan ei miehen mielt? p??ss?.
Lienee kyll? semmoisiakin maailmassa, joihin t?m? sananlasku sopii. Vaan toivottava olisi jokaiseltakin, ett? varoisi itse?ns? sen alaiseksi tulemasta,
93. Miehitt?in on myllyn k?ynti, vaimottain on lehm?n lypsy.
Jos leip?? ei talossa, niin syy miehiss?; jos karja kehno, vika vaimoissa.
94. Mielell??n koira merrassa, kun kauniisti kannetaan.
Suosio ja hyv? oletus tekee vaikeammatkin tilat k?rsitt?viksi, jos ei mieluisiksi.
95. Miss? koira vanhaneisi, jos ei juostessaan j?less?.
Itsekunki ik? kuluu ty?ss??n, sill? j?ljess? juoksemistapa koiran ty?ksi verrataankin. Toisella mielell? taasen sanotaan:
Miss? koira vanhaneisi, jos ei yksi? j?lki? juostessaan.
Sill? vertailee rahvas itse??n sellaisissa laitoksissa, joita usein pit?? uudelleen tehd? eli parannella.
96. Miss? monta l??k?ri?, siell? vaara ja vahinko, kulut, suuret kustannukset.
P??tt?isimmek? valeeksi koko t?m?n sananlaskun.
97. Moni vanhaksi varoopi, mutt'ei p??se puoletkana.
Niidenkin hyvin muistettava asia, jotka el?v?t toisinaan, kuin ei tulisi vanhanakaan loppua.
98. Monta syyt? porsahalla: maa kylm?, kipi? k?rs?.
T?ll? vertaillaan vastahakoisia ty?ntekij?it?, jotka mit?kin yritt?ess? aina esteit? l?yt?v?t, ja niiden t?hden mielell?ns? heitt?isiv?t ja heitt?v?tkin koko yritteens?.
99. Monta v??re? vakoa kiviteill? kynnet?h?n: monta v??re? valoa lakiteill? lasketahan.
Toivoisimme maamme ja Suomen kansan kunniaksi j?lkimm?isen puolen t?st? sananlaskusta valheeksi, emmek? voi oikein ymm?rt??k??n, miten se voisi tosi olla.
100. Mull' on tuuli turvanani, varanani vastaranta.
Niin sanovat k?yh?t taikka muuten onnettomat, joilla on ty?l?s n?hd?, mist? apua eli turvaa saada.
101. Muut miekkoset mieroa k?yv?t, min? raukka riiht? puin.
Ei olekaan muka kaikkein elo ja onni yht?l?inen.
102. Muut ne kaikki katos-ala', min? raukka r?yst?s-ala'.
V?h?onnisen sanat, jolla ei ole kattoa p??ns? p??ll?.
103. Niin on h?nn?t?n hevonen, kuni pirtti porstuaton tahi piika pintil?t?n, esiliinaton em?nt?.
N?ytt?? mit? talonpoikainen rahvas paikoin em?ntiens? ja tytt?jens? somuudeksi vaatii.
104. Niin on niittyjen asiat, kuin on niityt aidalliset.
Koskee eritt?in talon, jos toisinaan muihinkin toimiin. Sen nyt tiet?? jokainen, ett? ty?t menestyv?t sit? my?ten, kuin niit? huolella ja uutteruudella toimitetaan.
105. Nuorra naista kiitet?h?n vanhana sotaurosta.
Ei yksi eik? toinen ik? ole itsest?ns? kiitett?v?, vaan sen mukaan, mit? kultakin i?lt? vaaditaan.
106. Olkoon osa kokolla kiekin saamista kaloista, ilman linnun iskemist?, varpusen varustamista.
Kell? ei itsell?n? ole suuresti tavarata, silt? ei pid? toisen anoa. -- Kiekki = lokki t. tiira.
107. On hyv?ll? montakin nime?, pahalta katoaa ainoakin.
Hyv?? kuullaan kiitett?v?n, kehnosta ei mainita mit?n?.
108. On sit? mielt? metsolla, jos metsonkin ampujalla.
Ei kenk??n ole yksin viisas; l?ytyy toisiakin.
109. Onni orjana pit??pi, onni orjan k?skij?n?.
Jopa p??tett?isikin meid?n joutavia loruavan, jos is?nt?in onnen rinnalla kiitt?isimme palkollisten onnea. Mutta usein kuitenkin on palkollinen is?nt??ns? onnellisempi ja monikin palkollinen itse is?nn?ksi tultuaan samassa tuli n?kem??n uusia vaivoja, outoja, ennen tuntemattomia huolia ja murehia. Kukin virka, kukin onni maailmassa on kiitett?v?; joka ei tyydy yhteen, harvoin tyytyy toiseenkaan.
110. Oppien ne sep?tkin tulevat.
Eip? siis pid? oppia ylenkatsoa, taikka oppineen paljon opistansa kerskailla, koska toki muutki voivat oppien sepiksi p??st?.
111. Otavass' on orjan merkki, ei kuussa eik? kukossa.
Niin taitaa orjilla ja vaivaisilla usein ollakin otava merkkin?, koska vaan eiv?t joka y?ksi p??sek??n huoneessa nukkumaan.
112. Paha ompi vaimon valta, kahden valta varsin hullu.
T?m?n asian mietinn?n kokonansa heit?mme muille, liek? tosi, vaiko valhe.
113. Pah' on mieli paitulaisen palanutta paitoansa.
Pahaksi kyll? tulee rikkaankin mieli vahingostaan.
114. Paha on paljo tytt?ri?, poikia pahempi paljo: pellon pieneksi jakavat, is?n maansa ilki?ksi.
T?m? jo n?ytt??kin useammassa paikassa toteen k?yv?n. Poika tuskin ripille p??sty??n, anastaa maan is?lt?ns?, joka, vaikka viel? hyv?sti kaikenlaisiin t?ihin ja toimintoihin kykenev?, t?ten tulee lapsensa el?tett?v?ksi, joutavaksi ja vaan kuolemaan toivotettavaksi hyljyksi. Jos poikia on useampia, riitelev?t he kesken?ns? paremmasta is?nnysedusta, perinn?njaosta, ja sananlaskua my?ten jakavat is?ns? pellon pieneksi taikka ker?jiss? k?yhtyneen? heitt?v?t sen per?ti ja l?htev?t kululle. Sitten kyll? on:
Hyv? toiste tullaksensa, Kaunis kaaputellaksensa, Is?n entisen tuville, Vanhan taaton valkamille, Jossa kaikki puut puhuvat, M?et m?nnyt muistelevat, Elelmist? entisist?, Ihanimmista iloista.
Meid?n seuduilla [Kajaanin puolessa] ei viel? kuitenkaan ole oikein totuttu sill?