Suomalaisia sananlaskuja | Page 5

vanhana varoa.
Per?ti vastoin sanotaan: naida nuorena pit??pi, ett' on vara vanhanakin, ja my?s n?ill?kin sanoilla: saapi kaikkia katua, paitsi nuorna naimistansa, aikaisin alottamista. Mill? puolella t?ss?kin asiassa oikeus, j??k??n meilt? p??tt?m?tt?. Vaan sen toki arvaammekin, ettei olekaan paljo apua siit?, ett? nuori v?ki, tuskin naimisik??n p??sty?ns?, heti naikin, vaikk'ei ole mit?n? tavaraa koottu uuden talouden alkeeksi. Olemme kuulleet mainittavan muutamasta seurakunnasta, jossa oli senlainen keskin?inen v?lipuhe ja suostumus toimeen saatu, ettei kenenk??n naida, ennen jonkun v?h?n tavaraa koottuansa, jolla voisi v?hint??nkin vuoden el??. Eik? saanut kukaan huoneesensa ottaa niit?, jotka vasten t?t? suostumusta naimisiin meniv?t. Emme tied?, liek? toki oikein sovelias semmoinen suostumus ollut, vaan se on tiedoksemme tullut, ett? samassa seurakunnassa oli tavallista v?hemmin k?yhi? ja kerj?l?isi?. Ja semmoisista sulhasmiehist? ei en?? kuultu konsa puhuttavan, joilla oli:
Lainatakki, lainatakki, lainakinnahat k?dess?, lainakihlat kintahissa.
66. Kun on kurja kumppalina, niin on karhu kantap?ill?.
Hyvin muistossa pidett?v? sananlasku kumppaleja valitessa.
67. Kun on peukaloi urosta, se on naista naukiampi.
Niinp? kyll? ei taidakaan moni tytt? naidessa paljon lukua pit??, mimmoisen saapi, kun vaan saapikin miehen.
68. Kun on usma uunna vuonna, silloin halla Hein?kuussa, talvi keskell? kese?.
Niin sanotaan, vaan muuten ei aina ole ilmanmerkkeihin ja vanhoin sanoihin luottamista.
69 Kuultuahan koirai haukkuu, eik? aina n?hty?h?n.
Saahan maailman asioista haastella, vaikk'ei kaikkia oikein tunnekaan.
70. Kuuluu kurikan ??ni, naulan p??h?n napsuttaa.
Pienempikin on suuri viel? kehnompansa rinnalla.
71. Kuuro p?ive? kuluupi, hyv? hetki heijattaapi, k?yh?n miehen kenkiess?, vaivaisen vatustaessa.
Meneekin varattomalla eli k?yh?ll? usein alkeessa sama aika, mik? varallisella ty?n t?ytt?ess?. Huoneensa l?mmitteeksi pit?? h?nen puut mets?st? hankkia, eineruokansa vedest? eli pet?j?st?, juhta peltonsa kynt?miseksi kyl?st? ja samaten siemen kylv?ksi. H?nen n?it? viel? hankkiessansa on jo rikas l?mmitt?nyt huoneensa, sy?nyt eineens?, kynt?nyt ja kylv?nyt maansa. Saksan, Ven?j?n, Ruotsin ja muilla vakautuneilla kirjakielill? olisi usein jo koko sivu kirjoitettu, Suomalaisen viel? ensimm?isi? sanoja ajatellessansa. [Siihen aikaan.]
Yht? tavoittelee seuraavakin:
Vaivaisen vara ve'ess?, toisen vaivaisen kyl?ss?, autunhan aitassansa.
72. Kyll' on tiell?kin tiloa, jos on vartta virsullakin.
Tuskin taitaa kellek??n siksi tavarata kokoutua, ettei tiet?isi, minne panna.
73. Kyll? el?v? kuolevansa tuntee.
Voi jos useammin muistaisikin kuolevansa!
74. Kyll? kova kenk? jalan sylkytt??.
Kova onni opettaa yl?v?nkin tasaisesti el?m??n.
75. Kyll? maalla majaa on.
N?ytt?? kuitenkin toisinaan, kuin ei olisi kylliksi, joka taitaa siit? tulla, ett? kaikki eiv?t tyydy pienemp??n, kohtuulliseen majaan. Makedonian mainio kuningas, Suuri Aleksanteri, viel? lasna ollessaan, rupesi itkem??n, kuultuansa t?htienkin taivahalla olevan t?ytetyit? ihmisill? eli muilla el?vill?, samatenkuin t?m? meid?n asuttavamme maakin. Opettajan kysyess?, mit? itki, vastasi poika sit? itkev?ns?, kun viel? ei ollut t?m?k??n maa kokonaan h?nen allansa ja niit? kuitenkin l?ytyisi useampia, joihin ei mill??n p??sisi. Suurenko majan maalla j?tti semmoinenkin mies toisille ihmisille? --
76. Kyll? sy?t?v? kuluu, otettava onnahtaa.
Pahoin sent?hden tekee, joka ei kuluvan sijaan hanki uutta.
77. Kyll? vesi juomaksi, jos kivi leiv?ksi.
Voipi yhden rinnalla toinenkin mahdoton asia tapahtua.
78. K?si kaunihin tekevi, sit? silm? katselevi; suu sanan hyv?n puhuvi, sit? mieli muistelevi.
Vertaus, kun kauniita laitelmia n?hd??n, tahi kauniita lauselmia kuullaan.
79. K?ypi viisaskin vipuhun, hullu huhtovi sivute.
Velvollisuutemme kyll? on aina eteemme ajatella. Jos viel? sittekin toisinaan onnettomasti sattuu, niin levottavaa kuitenkin on tiet?? tehneens?, mit? ihmisen mukaan taisi.
80. Lapsi suuhun suurimmankin, piika p??h?n pienimm?nkin.
Niinp? lieneekin tapa lapsilla kaikki, mit? eteen sattuu suuhunsa koota, eiv?tk? heit? mielell?ns? tyt?tk??n, mit? vaan koreudeksi p??h?n eli muulle ruumiille kelpaa.
81. Laulu laiskana pit?vi, virret ty?t? viivytt?vi.
Niit? koskeva, jotka laulun ty?n?ns? pit?v?t, ei niit?, jotka t?idens? v?list? ja ilman huviksensa laulavat. Katso slku n:o 57.
82. Laulu ty?ksi huokeampi, luku sielulle parempi.
On hengellisist? lauluista ja luvuista ymm?rrett?v?.
83. Leikki se kun leip? loppuu, se tuska kun tupakka loppuu.
Useinkin tapahtuu, ettei t?hdellisimmist? asioista pidet? samaa huolta, kuin tyhjist?, joutavista.
84. Lempo suota souti, Hiisi hiiht?k??n suloa.
Sanotaan v?list?, kun mahdottomia t?it? eteen sattuu.
85. Liian saapi liikkuvainen, enemm?n etsittelev?.
Aivan sopivat sanat sill? mieless? pit??, joka el?? aikoo.
86. Lintu laulaa kielell?ns?, kurja kuki kurkullansa.
Ei pid? parempata kelt??n toivoa, kuin saada voipi. Jopa on siin?kin itsekullekin tekemist?, kun saantoansa my?ten ty?t toimittelee.
87. Lintu on luotu lent?m?h?n, huolellinen laulamahan.
Sanoo yht? luonnollisen, kuin linnulla lennon, olevan laulannon huolellisella. Ja kenp? tuota ei toisinaan olisi itsess?ns?kin havainnut, ei tyhji? t?m?nk??n sanalaskun kuvailevan.
88. Lupa koiran luuta purra, hirven hankea hyp?t?.
Oli vanha sotamies, Ry?ni nimelt?, joka kerran pyh?iltana muutamassa talonpirtiss? yht?l?iseen jaaritteli muinoisista, sek? tapahtuneista, ett? tapahtumattomista asioista. Saksankin sodassa oli ampunut vihollisen p??miest? vasempaan silm??n, jotta luoti takaraivosta ulos k?yden yhdell? vauhdillansa viel? kaatoi monta muutakin miest?. Kuningas t?m?n n?hty??n oli siit? h?nen kohta kotiinsa vienyt ja k?skenyt puolisonsa antaa h?nelle aika viinaryypyn sanoen: "t?n? p?iv?n? on Ry?ni miehen ty?n tehnyt". Oli my?s kuningas ostanut kiv??rin h?nelt? ja maksanut siit? kymmenen riksi? ja sijaan toisen, pianpa pikkuista paremman, h?nelle ilmaiseksi lahjoittanut. Toisen kerran lihan puutteessa oli soman keinon Ry?ni keksinyt, lihaa kylliksi sek? itsellens? ett? muille saada. Tietty?ns? vesilintuin ahnaita sianlihalle olevan, sitoi pienen palasen sit? pitk?n pikinuoran p??h?n, niin rannalta ulommaksi viskoen. Heti tuli yksi linnuista ja s?i lihan. Vaan kovin rasvainen ollen t?m? ei kauan pysynytk??n linnun vatsassa, ennenkuin k?vi toista tiet? ulos, niin lintu nuoraan puetettuna. Yhdest? ulostulleen langan nieli toinen ja niin yh? toiset,