Suomalaisia sananlaskuja | Page 7

tavoin el?m??n -- hyv? jos ei milloinkaan totuttaisi. Viel? olen tavannut vanhoja, harmajap?it? ukkoja, viiden ja kuudenkin kymmenen vuotisia, jotka poikiansa lapsiksi kutsuvat ja n?m?t taas vanhaa is??ns? lapsellisesti l?hestyv?t. H?mehess?kin muistan muinoin sellaisen ukon sadep?iv?n? kaluja pihalta suojaan korjatessaan lausuneen: "Ei tule ihmisi? noista lapsirievuista, kun noin ovat kaikki kalut huiskin haiskin sateen alle j?tt?neet." N?ist? lapsirievuista oli silloin vanhin 60, nuorin 40 vuotinen.
Mik? t?st? sananlaskusta tytt?ri? koskee, sen j?t?n heid?n mietitt?v?kseen.
115. Pahoin on tehnyt paljon nainut; ei tunne anoppiansa, eik? naisensa ise?.
Olen kuullut huikentelevaisille nuorille miehille sanottavan ja muutenkin toisinaan sill? mielell?, jolla n:o 56 t?ss? kokoelmassa taikka, ett? onkin paras kohtuuteen tyyty?, ei liikoja havitella.
116. Pah' on orja palkatonna, paha paljon palkan kanssa.
Muutamassa lossipaikassa lausuttavan kuultu sananlasku. Lossimies yli luomastaan ei tahtonut tutulta herrasmiehelt? maksoa ottaa, johon toinen lausui: "pah' on orja palkatonna j.n.e.," ja sen sanoessaan maksoi h?nelle t?yden palkan. Eik? vaan pid?k??n ket?n? tyhj??n vaivata, jos toiselta puolen sekin on paha, ett? ylellisesti kaikista pienimmist?ki vaivoista maksetaan, kuten muutamilla rikkailla on tapana. Sill? vaan totutaan toisiltakin ylim??r?si? vaatimaan ja asutaan nurjina, kun sit? aina ei saada. Niin on kohtuus t?ss?kin asiassa katsottava.
117. Parempi laiha sovinto, kuin lihavakin voitto.
Riitahaluisilla tarkoin mieleen pantava sananlasku.
118. Parempi pahakin leikki, hyve?kin tappeloa.
Kyll? tosi sananlasku ja ehk? toisinaan niiden muistettava, jotka itse, nuoruusik?ns? ylimenty?, eiv?t suvaitsisi nuorten konsa kesken?ns? leikittelev?n eli muuten iloisina el?v?n.
119. Parempi pajuinen sauva, kuni miekka markkahinen.
Parempi pajuinen keppi, kuni miekka kultav?sti.
Parempi pajuinen linna, kuni vahva vaskilinna.
N?m?t jokainenkin sananlasku kuvailevat, k?yhemp?n? el?? paremman olevan, kuin rikkaana, ylellisen?, joka vaan useammassa kohdassa onkin tosi. Samalla mielell? tosinaan k?yh? sanoo:
Emm? kaadu korkealta: luudan p??lt? lattialle.
120. Parempi pajussa maata, kuni paimenen sivussa, orpolapsen kainalossa.
T?ll? sananlaskulla olen kuullut naimatta j??nytten tytt?jen itse?ns? toisinaan lohduttelevan ja ep?ilem?tt? olisikin hyv?, jos he sen, vaikka aina, mieless?ns? pit?isiv?t. Vaan valitettavasti runoa my?ten:
Kyll' on niit?ki kyliss? Tytt?ri? tyhmempi?, Jotk' ei oota ollenkana Puhemiehelt? puhetta. Kes?ll? kenossa kaulan, Talvella takana silmin, Katselevat, k??ntelev?t, Kenen keksi? pit?isi; Mies olla mik? hyv?ns?, Talon laiska juoppolalli, Eli k?yh? kestin poika, Elikk? rahaton renki, Joka vaan vihille veisi Vaikka vaskisormuksella; Jos vuo'en kahen per?st? Korjan per? on kotona, Talon turkki tuiskun suoja, L?pilauta lapsenlikka, K?sivirkka k?tkyn soutu, Penkki, pankko p?yt?lauta.
(Korhonen).
121. Pet?j?inen peikoleip? lapsen laihana pit?vi, kaitana mini?n kasvon, pojan kasvon joukeana. -- Peikoleip? = kehno leip?.
Niin toki n?hd??nkin eritt?inkin n?ill? pohjaisilla mailla. Talonpoikainen rahvas katsoo usein lihavuuttakin kaunistavaksi, aina muistamatta toista sananlaskuansa: sika lihavasta kaunis on. Sent?hden vertailevat laihat ihmiset t?ll? sananlaskulla itsi?ns? ja samaten sopii se ilmankin kaikenlaisen voimattomuuden kuvailemiseksi, jonka syyt? auttaa ei voi.
122. Puhtaus on puoli leip?, vaivaisellakin varana.
Juteinin Uusissa Sanalaskuissa, Toinen Lai, luetaan pian sama sanalasku n?ill? sanoilla: Puhtaus on paras lahja siin' on vara vaivaisengin. Kuten tahansa sanottu on kyll? tosi itse asia ja toivoisimme, miss? sit? ei viel? ole havaittu, vasta meid?nkin maassa havattavan.
123. Puilla suljen pienen portin, suljen suurenkin ver?j?n, en sulje pahoja suita.
Hyvin ymm?rrett?v? ilman kaikitta selvityksitt?.
124. P??sen m? kolmesta pahasta: venehest? vuotavasta, hevosesta heitti?st?, akasta ani-pahasta: venehen tulella poltan, hevosen hukille sy?t?n, akan taudilla tapatan.
Muutamain olen kuullut sanovan: hevosta pakenevasta, akasta ?hisev?st?. Sit? ei taida tarvita muistuttaa, ett? ei ole kaikkia sananlaskuja seuraamista. Niin eip? nykyist?k??n. Vuotavat veneens? kyll? polttakoot tulella ja sy?tt?k??t susille heitti?t hevosensa, vaan ?kisev?t? eli muuten pahaa akkaansa ei saakkaan taudilla eli muulla mies tapattaa. Ilman n?ytt?? t?m? sananlasku muinaisaikaan syntyneeksi, koska miehell? ei viel? ollutkaan paljo muuta toimittamista, kuin veneens?, hevosensa ja akkansa kera.
125. Raha rikkahan kuluvi, p?? menevi k?yh?n miehen. (Vrt. Rikas p??si rahallansa, k?yh? selk?nahallansa).
Ennen oikeuden ja muun hallituksen ep?vakaisempia ollen taisi niin v?list? tapahtuakin, kuin sananlasku lausuu, vaan nykyaikoina jopa lukisimme mahdottomaksi niin konsa k?yd?. Monta muutakin sananlaskua on Suomalaisilla lain kumoamisesta, lainehtimisesta, lahjoista ja muista, joilla entisaikana toki taisikin perustuksensa olla niin meid?n maassa, kuin monessa muussakin. Vanha kreikkalainen viisas aikoinansa vertasi lain h?m?h?kin verkkoon, johon s??sket ja pienemm?t k?rp?set puuttuvat, vaan josta isommat k?rp?set, paarmat ja kovakuoriset lent?v?t l?vitse, viel? verkonkin menness??n s?rkien.
126. Riitai vaimojen varoista, miehel?h?n menty?ns?.
Sit? riitaa, pelk??n, monikaan ei pahastu.
127. Rikkaat hyvinkin el?v?t, k?yh?t kiljuen per?ss?.
T?m? kyll? onkin tosi. Rikkaampien esimerkki vet?? usein k?yhempi?kin samanlaatuiseen el?m??n niin vaatteissa kuin muussakin el?m?n kohdassa. Vaan kummalla on syy toista moittia: rikkaillako, joiden esimerkki vaikuttaa pahaa toisissa, vaiko k?yhill?, jotka ajattelematta mik? heille sopii tunkevat rikasten j?lkeen.
128. Riski vaimo riitelij?, tekev? toruja akka.
Voipi v?h? totuuttakin olla t?ss? sananlaskussa, vaan pahemmin pelj?tt?v? on kuitenkin, ett? riitelij?ilt? ja torujoilta akoilta enemmin tulee riidellyksi ja torutuksi, kuin ty?t? tehdyksi.
129. Saanut saappahat pit?vi, saamaton rajaiset keng?t, k?yh? k?ypi keng?tt?kin, virsuttakin vihkasevi.
Hyv? jos niin aina olisi! Mutta useinkin n?emme k?yh?n rikkaamman rinnalla saappaissa k?velev?in.
130. Saapi hiiht?v? hikens?, riihenpuija l?mpim?ns?.
Ty?ntekij?ll? ei joutop?ivi? olevan kuvaeleva.
131. Saa tyhj?n tekem?tt?i, valehen vatomattai.
Toiset sanovat: S. t. t., vannomattakin valehen, ja kummalla tavalla tahansa osottavat sanat ei tarvitsevan aikaansa tyhjiss? yritteiss? kuluttaa.
132. Sata on surmoa urohon, tuhat miehen kuolemata.
Ihmisen ei pid? mielentaiten kuoleman k?siksi tunkeuta vaan ei toiseltakaan puolen ylen itse?ns? armahdella ja