Suomalaisen kirjallisuuden historia | Page 8

teokset sek? kuvalehdet Maiden ja merien takaa ja Suomen Kuvalehti (1873-1880) saavuttivat suurta suosiota kaikkien kansanrivien keskuudessa. Useat h?nen tieteellisist? tutkimuksistaan, kuten Suomen suvun pakanallinen jumalanpalvelus ja Suomalaisen kirjallisuuden vaiheet, j?iv?t kesken h?nen kuollessaan (1888), mutta on ne sitten itsen?isesti jatkettuina ja t?ydennettyin? julaissut h?nen poikansa, prof. Kaarle Krohn, kansanrunoutemme kriitillisen tutkimuksen etevin edustaja, jonka ?sken valmistunut monumentalinen teos Kalevalan runojen historia on kenties sopivimmin t?ss? yhteydess? mainittava.
6) Agathon Meurman, kunnallisneuvos, valtiop?iv?mies ja aikansa suosituin sanomalehtikirjailija, joka sellaisena tuli kaikenlaatuisia asioita k?sittelem??n, enin kuitenkin _valtiollisia, yhteiskunnallisia, taloudellisia ja uskonnollisia_. Mielipiteilt??n usein hyvinkin vanhoillisena, mutta sielultaan aina pirte?n? ja nuorekkaana, h?n my?hemmin Uuden Suomettaren palstoilla k?vi monta kiivasta sanasotaa kasvavan vapaamielisen suunnan kanssa, jonka luonnontieteellinen maailmankatsomus oli vieras h?nen valtiokristilliselle k?sitykselleen.
7) Otto Donner, vertailevan kielitieteen professori, Kalevala-tutkija, _Suomalais-ugrilaisen seuran_ (1883) perustaja, senaattori ja valtiop?iv?mies.
8) K. F. Ignatius, tilastotieteilij?, historiallinen kirjailija, senaattori ja julkisen el?m?n mies.
9) Thiodolf Rein (Gabriel Reinin poika, jonka nimen olemme ennen Suom. Kirjallisuuden Seuran perustajien joukossa tavanneet), ajattelija, yliopiston rehtori ja sijaiskansleri, Sielutieteen oppikirjan ja _Snellmanin el?m?kerran_ (ruotsinkielisen) kirjoittaja.
10) J. V. Calamnius, filosofian tohtori, Turun tuomiorovasti, Aristoteleen _Runous-opin_ ja Platon Faidonin suomentaja, Kreikkalaisten satujen toimittaja. H?nen kaunokirjallisista tuotteistaan on novelli Metelinkirkon haltia muistettava.
11) Frithiof Perander, kasvatus-opin professori ja Kalevalan kaunotieteellinen tutkistelija.
12) B. F. Godenhjelm, Helsingin suomalaisen jatko-opiston perustaja (1881). Kirjoittanut Oppikirjan suomalaisen kirjallisuuden historiassa, julaissut teoksia _runous-opin_ alalta ja my?skin er?it? alkuper?isi? runoelmia.
13) J. R. Aspelin, muinaistieteen professori, valtio-arkeologi, Suomen Muinaismuistoyhdistyksen perustaja (1870) ja lukuisien muinaistieteellisten teosten kirjoittaja.
14) K. A. Castr��n, maisteri, historiallinen kirjailija, julaissut _Kertoelmia Kajaanin l??nin vaiheista_ y.m.
15) A. J. Mela (Malmberg), maisteri, opettaja, ensimm?inen ja etevin suomenkielinen luonnontieteellinen kirjailija, julaissut _Kasvion, Suomen luurankoiset_ y.m.
Mille suomalaisen sivistys-el?m?n alalle katsommekin, kaikkialla me tapaamme Kirjallisen Kuukauslehden miehi?, useimmin uran-uurtajina ja pitk?n, is?nmaallisen el?m?nty?n t?ytt?jin?. Kuitenkin on viel? t?m?n valtavan henkisen voimakeskustan suurin kirjallinen nimi mainitsematta.

6. Aleksis Kivi.
Ruotsinkielinen is?nmaallinen runous vaikutti mahtavasti useimpiin romantisen aikakautemme kirjailijoihin, viel?p? niin mahtavasti, ett? he sen kautta jonkun verran kadottivat suomalaista itsen?isyytt??n. Runeberg oli saavuttamaton kirjallinen ihanne, johon koko aikakausi katsoi yl?s, h?nen kirjalliset p??m??r?ns? asetettiin my?s koko nousevan suomenkielisen kirjallisuuden ojennusnuoraksi. Kalevalan kansallinen ja kaunotieteellinen arvo tosin aavistettiin, mutta sen ja yleens? kansanrunouden kauneusmaailmoita ei osattu viel? tehd? nykyaikaiselle taidekirjallisuudelle hedelm?llisiksi. Liian kauan oli syv? juopa eroittanut Suomen sivistyneet s??dyt oman kansallisuuden kamarasta. Kului aikaa, ennen kuin kansan oma kauneustaju saattoi tunkea my?s ylimm?n kirjallisen viljelyksen kukkuloille.
Aleksis Kivi on nykyaikaisen suomalaisen taidekirjallisuuden _itsen?isyysjulistus_. H?nest? eteenp?in suomalainen taidekirjallisuus l?htee omia polkujaan polkemaan, eroten yh? enemm?n maamme ruotsalaisesta, painautuen yh? syvemm?lle omaan alkuper??ns?, ottaen vaikutuksensa aina laajemmin suoraan Europasta.
Romantiikka ja realismi taittuvat h?ness?. H?n on rajamerkki niiden v?lill?, ne kumpikin yhtyv?t h?ness? klassilliseksi kokonaisuudeksi.
Aleksis Kivi murtaa uusia uria runouden kaikilla aloilla: _laulurunouden, kertomarunouden, n?ytelm?runouden_. N?ytelm?runouden h?n suorastaan perustaa: vain muutamia heikkoja ituja, kuten Juteinin, Lagervallin, Vareliuksen ja Hannikaisen, oli ollut ennen h?nt?. Samoin h?n perustaa suomenkielisen suorasanaisen kertomarunouden, asettaa sen yhdell? iskulla kaiken kertomarunouden huipulle ja antaa sille monumentalisen, neroa s?ken?iv?n t?ydellisyyden. Laulurunoutta h?n ei perusta tosin--siin? oli jo, paitsi muita, Oksanen ennen h?nt?--mutta h?n laajentaa senkin rajat t?m?n viel? hiukan kuivahkosta akatemiallisuudesta kauas kohti aavistelevaa, raamatullista ja kalevalaista mielialaa.
Raamattu ja Kalevala: ne ovat h?nen kantakirjansa, joista h?n kirjalliset vaikutuksensa ammentaa. Lis?ksi tulevat klassilliset _maailmankirjailijat_: Homeros, Shakespeare, Cervantes. Mutta muuten on h?nen oma tyhjentym?t?n aarreaittansa _kansan-el?m?_ itse ja se h?m?l?isuusmaalainen luonto, jonka helmassa h?n on syntynyt ja kasvanut, jonka keskell? h?n el?? ja suorittaa suuren el?m?nty?ns? ja joka h?net vihdoin sulkee povelleen.
Aleksis Kivi oli syntynyt 10 p. lokak. 1834 Nurmij?rvell?. H?nen is?ns? oli k?yh? r??t?li, kuten L?nnrotinkin, Stenvall nimelt??n, jota nime? my?s poika kuolemaansa saakka k?ytti. Kivi oli vain h?nen kirjailijanimens?. Ensimm?iset opinalkeet h?n sai is?lt??n ja ?idilt??n, sitten Nurmij?rven kiertokoulunopettajalta Malakias Costianderilta, joka itsekin oli kirjallinen mies, Runebergin _Hirven-ampujain_ ja Aeneidin ensimm?isen laulun suomentaja, jopa er??n alkuper?isenkin suomalaisen kertomarunon _Jaako, Kyr?skosken poltissa kerran_ sepitt?j?. Kouluun h?n p??si 17-vuotiaana, ylioppilaaksi v. 1857. Jo silloin oli h?nen terveytens? puutteen ja taudin murtama. Enempiin opintoihin h?nell? ei ollut varoja eik? ehk? haluakaan. Kirjallinen toiminta vaati kaiken h?nen voimansa ja huomionsa. Suurimman osan siit? h?n suoritti Siuntiossa, jossa er?s h?nen suosijansa nti Charlotte L?nnqvist vuokrasi huoneen ja tarjosi ruoan h?nelle. T??ll? asui Kivi vv. 1863-1870, jolloin h?n hermoheikkona vietiin ensin er??sen sairaalaan Helsingiss?, sitten mielipuolena veljens? luo Tuusulaan. Siell? h?n kuoli Sylvesterin p?iv?n?, 31 p. jouluk. 1872. N?in synkk? ja lyhyt oli miehen el?m?ntarina, joka l?hinn? L?nnrotia on syvimmin vaikuttanut kansalliskirjallisuutemme syntyyn ja kehitykseen.
Kiven kirjallinen toiminta alkoi jo osaksi kouluaikoina, mutta sen ensimm?inen n?kyv? hedelm? oli Kullervo, valmistunut ja palkittu Suom. Kirjallisuuden Seuran palkinnolla v. 1859, ilmestynyt tekij?n muokkailemana ja uudesta-muodostamana painosta v. 1864. Jo siin? esiintyv?t h?nen suuret luonnonlahjansa. Etenkin Kullervon kotiintulo, h?nen murhattuaan Ilmarisen em?nn?n, ihanan Pohjan neidin, on t?risytt?v?ll? voimalla ja jylh?ll? kauneudella kuvattu. Heikompi on h?nen toinen suuri murhen?ytelm?ns? Karkurit (1867), vaikka sekin monta runollista ja lennokasta vuoropuhetta sis?lt??. Mutta Kivi n?ytelm?kirjailijana ei ollutkaan murhen?ytelm?n, vaan _kansanomaisen huvin?ytelm?n_ alalla korkeimpia enn?tyksi??n saavuttava.
Kiven mestariteokset