Suomalaisen kirjallisuuden historia | Page 7

Suomen henkinen l?pileikkaus 1800-luvun keskivaiheilla. Taikka k?ytt??ksemme niit? kolmea nime?, joiden ymp?ri ajan henkinen el?m? keskittyy: Elias L?nnrot keskell?, J. V. Snellman h?nen toisella, J. L. Runeberg h?nen toisella sivustallaan.
A. Oksanen--tai prof. August Ahlqvist (1826-1889), kuten h?nen kansalaisnimens? oli--ottaa vaikutuksia heist? jokaisesta. H?n on sen sivistyneen nuorison luonteenomainen edustaja, joka astuu esille 1840-luvulla. H?ness? asuu hehkuva valtiollisen suomalaisuuden harrastus, h?n ihailee syd?mens? pohjasta ruotsinkielist? is?nmaallista runouttamme ja h?n tuntee povensa paisuvan ajatuksesta rikastuttaa omalla alkuper?isell? runohengell??n my?s suomalaista kansalliskirjallisuutta. H?nen p??asiallinen toimintansa tuli kuitenkin olemaan kielimiehen ja kansanrunouden tutkijan. Ainoastaan yhden runokokoelman, _S?keni?_ (1:nen parvi 1860, 2:nen 1868) h?n ehti painosta toimittaa, mutta kokoelman, jonka merkitys on perustavaa laatua varsinaiselle suomalaiselle taiderunoudelle.
T?ss? astuu meid?n eteemme ensi kerran suomalaisessa kirjallisuudessa itsekohtainen, nykyaikainen _runoilija-yksil?llisyys_. H?nen tunteensa on harras ja vakaa, h?nen j?rkens? k?sitt?? ja k?sittelee ajan ongelmia, h?nell? on oma tapansa ajatella ja puhua, h?n on itsetietoinen omasta korkeasta asemastaan yhten? suomenkielisen sivistys-el?m?n henkisist? johtajista. Runoilijana h?n on miehek?s, ytimek?s, miltei karu, kuitenkin kykenev? my?s monta vienoa ja syd?mellist? s?velt? kaiuttamaan. H?nen is?nmaalliset runoelmansa _Suomen valta, Savolaisen laulu, Sotamarssi_ ovat kautta kansan levinneet, samoin h?nen kaunis ballaadinsa Koskenlaskijan morsiamet. Viel? mainittakoot t?ss? h?nen parhaista palasistaan Kerran viinikellarissa ja _Punkaharjun tyt?n laulu_. Juhlarunoissaan h?n lausui monta painavaa sanaa maamme kansallisuus- ja sivistys-oloista, joihin n?hden h?n kyll? oli ?yksi mieli yksi kieli?-kannalla, vaikka ei tahtonut ruotsiakaan, id?st? uhkaavan vaaran takia, aivan p??t? pahkaa ajaa pakosalle.
Oksanen oli Suomettaren (1847) perustajia. Itse h?n julkaisi arvostelevaa kirjallista ja kielitieteellist? aikakauskirjaa _Kielet?rt?_, jota seitsem?n numeroa vv. 1871-1875 ilmestyi. H?nen tieteellisemmist? teoksistaan ovat _Suomenkielen rakennus, Suomalainen murteiskirja_ ja saksaksi ilmestynyt _L?nsi-suomalaisten kielten kultuurisanat_ huomattavimmat. Viel? julkaisi h?n _Muistelmia matkoilta Ven?j?ll? vuosina 1854-1858_, y.m.

5. Kirjallisen Kuukauslehden miehet.
Suometar tai n.s. ?vanha Suometar? lakkasi varojen puutteessa ilmestym?st? v. 1866, jolloin se jo oli pienest? viikkolehdest? jokap?iv?iseksi valtiolliseksi ??nenkannattajaksi kehittynyt. Sen perustajia olivat, paitsi Oksasta, jo ennen kansanrunouden ker??j?n? mainittu Taneli Europaeus, tohtori Paavo Tikkanen ja kirkkoherra Antero Varelius, kaikki silloin nuoria opiskelevaisia (Varelius tunnettu my?s huvin?ytelm?st??n Vekkulit ja Kekkulit (1847) ja kansaa valistavista kirjasistaan, joista Enon opetuksia luonnon asioista on mainittavin). Heihin liittyiv?t my?hemmin maisterit Fredrik Poltin ja Eero Salmelainen, dosentti Herman Kellgren, tohtori Oskar Blomstedt, tuomari K. F. Forsstr?m sek? maanmittari Pietari Hannikainen, kaikki tunnettuja is?nmaan yst?vi? ja suomalaisen kirjallisuuden harrastajia. Heist? on Hannikainen erikoisesti mainittava Viipurista pit?en toimittamansa Kanavan (1845) y.m. lehtien sek? huvin?ytelm?ns? _Silm?nk??nt?j?n_ (1847) vuoksi, joka samana vuonna Kuopiossa seuran?ytelm?n? n?yteltiin ja tuli siis merkitsem??n ensimm?ist? alkuper?ist? suomenkielist? n?ytt?m?-esityst?.
Vanhan Suomettaren jatko Uusi Suometar alkoi ilmesty? v. 1869, aluksi tunnetun Unkarin-yst?v?n Antti Almbergin (Jalavan) johdolla, sitten vuodesta 1870 maisteri Viktor L?fgrenin (Lounasmaan), ja on jatkunut n?ihin p?iviin saakka. Vanhan ja Uuden Suomettaren v?lill? perustettiin v. 1866 Kirjallinen Kuukauslehti.
Useat vanhan Suomettaren miehist? kirjoittivat Kirjalliseen Kuukauslehteen ja p?invastoin taas Uuteen Suomettareen useat Kirjallisen Kuukauslehden toimittajista ja avustajista. Nimit?mme t?ss? kuitenkin heit? kaikkia Kirjallisen Kuukauslehden miehiksi, koska sen ymp?ri kertyi miltei kaikki, mit? silloisessa suomalaisessa sivistys-el?m?ss? oli parasta ja etevint?, ja koska se jo yleissivistyksellisen leimansa vuoksi liittyy l?hemmin suomalaisen kansalliskirjallisuuden historiaan.
Kirjallisen Kuukauslehden miehi? olivat:
1) Yrj? Sakari Koskinen (Forsman), joka sittemmin aateloituna kirjoitti nimens? G. Z. Yrj?-Koskinen, sen johtava sielu, samoin kuin Suomettarenkin ja yleens? 1800-luvun j?lkipuoliskon suomalaisuuden. Varsinkin historiallisilla teoksillaan, joista _Nuijasota, Oppikirja Suomen kansan historiassa_ ja Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa ovat mainittavimmat, h?n on suomalaista kansalliskirjallisuutta rikastuttanut. Mutta my?skin kaunokirjailijana h?n oli esiintynyt, nimitt?in pienell?, siev?ll? historiallisella novellillaan Pohjan piltti (1859) ja parilla runoelmalla, joista _Honkain keskell?_ el?? ja on arvattavasti kauan el?v? kaiken kansan huulilla. H?np? se my?s _Kertomuksellaan H?meenkyr?n Pit?j?st?_ (1852) ensimm?isen? mursi tuon surullisesti kuuluisan 1850-vuoden kiellon, vaatien ja saadenkin tutkimuksensa suomenkielell? julaistuksi. Koko h?nen el?m?nty?ns? kirjailijana, tiedemiehen? ja senaattorina tarkoitti harvinaisella johdonmukaisuudella suomenkielen ja suomalaisen kansallisuuden valtaan p??semist?.
2) Jaakko Forsman, edellisen nuorempi veli, sittemmin lakitieteen professori ja yliopiston rehtori, julkaisi ensimm?isen suomenkielisen lain-opillisen v?it?skirjan _Pakkotilasta kriminaali-oikeudessa_. H?nenkin el?m?nty?ns? on viel? yksinomaisemmin tiedemiehen, valtiomiehen ja sanomalehtimiehen.
3) Kaarlo Bergbom, Suomen Kansallisteatterin perustaja (1872), jota h?n v?sym?tt?m?ll? tarmolla nelj?tt?kymment? vuotta johti ja jossa ty?ss? h?nen sisarensa Emelie Bergbom uskollisesti seisoi h?nen sivullaan. H?nen alkuper?inen kirjallinen toimintansa j?i mainitun suurty?n t?hden varsin v?h?iseksi, vain muutamaan n?ytelm??n, kuten Paola Moroni, ja er?isiin novelleihin, joista Julian on huomattavin. Sit? enemm?n h?n, seisoen suomalaisen kirjallis-taiteellisen el?m?n keskipisteess?, tuli teatterinjohtajana ja n?ytelm?kirjailijain ty?toverina kirjallisuutemme kehitykseen vaikuttamaan.
4) Paavo Cajander, jonka p??asialliseksi el?m?nteht?v?ksi j?i Shakespearen Draamojen suomentaminen. Katkeamatta on t?m? suur-arvoinen ja yht? suurella taidolla kuin hartaudella suoritettu ty? jatkunut vuodesta 1879 n?ihin p?iviin saakka ja l?henee nyt onnellista loppuaan. H?nen alkuper?isist? runoelmistaan, joiden tunnusmerkillisi? ominaisuuksia ovat harras tunne ja yksinkertainen, koristelematon kielenk?ytt?, ovat Vapautettu kuningatar ja er??t muut kautta maan kulkeneet. H?nen muista suomennoksistaan ovat Wecksellin Daniel Hjorth sek? Runebergin _Hanna, Jouluilta ja V?nrikki Stoolin tarinat_ huomattavimmat.
5) Julius Krohn, tunnettu runoilijana nimell? Suonio, suomenkielen, kirjallisuuden ja kansanrunouden tutkija ja suomenkielen ylim??r?inen professori Helsingin yliopistossa. Alkuper?isen? runoilijana h?n on vieno romantikko. H?nen suorasanaisista kaunokirjallisista tuotteistaan ovat Kuun tarinat huomattavimmat. H?nen sujuvalla, miellytt?v?ll? kyn?ll? toimittamansa helppotajuiset, historialliset