Suomalaisen kirjallisuuden historia | Page 9

t?h?n suuntaan ovat Nummisuutarit (1864) ja Kihlaus (1866), joista j?lkimm?inen ilmestyi Kirjallisessa Kuukauslehdess?. Kummassakin niiss? laulaa Kiven nerous t?ydell? voimallaan, kumpikin ne ovat suomalaisen teatteriohjelmiston kulmakivi? ja kumpikin ovat maailmankirjallisuuden parhaiden luonnekomediain rinnalle asetettavat. Edellist? on syyst? verrattu Beaumarchais'n kuuluisaan mestariteokseen _Figaron h??t_, johon sen suhde kuitenkin on kuin syv?n, hymyilev?n mets?lammen tuhat-ilmeiseen, kaikissa sateenkaaren v?reiss? v?l?htelev??n merenpintaan verrattuna.
Rohkeimman, nerokkaimman mestariteoksensa luo Kivi kuitenkin merkillisess? romaanissaan _Seitsem?n veljest?_, ilmestynyt painosta v. 1870, vaikka jo jotakin vuotta aikaisemmin valmistunut. Se on viel?kin kansan-el?m?n kuvaus, kuten Kihlaus ja Nummisuutarit. Mutta se laajenee samalla suurpiirteiseksi kultuurikuvaukseksi koko Suomen kansan kehittymisest? lukutaitoon ja j?rjestyneesen, yhteiskunnalliseen el?m??n. Tekij?n realismi kansan-el?m?n kuvauksiin n?hden on t?ss? h?ik?ilem?tt?m?mpi kuin milloinkaan. Tekij?n romantiikka luonnonkuvauksiin n?hden taas osoittautuu syv?n?, aavistelevana mielialana ja valtavana mielikuvituksena.
Yht? rohkea kuin kirjan sis?llys on sen muoto, joka on sekoitus draamallisista, eepillisist? ja lyyrillisist? aineksista, kaikki kuitenkin yhtynein? klassilliseksi kokonaisuudeksi. Tekij?n esitystapa on homeerisen patriarkan, joka lempe?ll?, muhoilevalla hymyll?, mutta my?skin vakavalla, ojentavalla k?dell? johdattelee henkil?it??n kautta vaihtelevien el?m?nkohtaloiden.
Kiven muista teoksista kohoo korkeimmalle h?nen raamatun-aiheinen, 1-n?yt?ksinen n?ytelm?ns? Lea (1869), Vanhan Testamentin kukkivalla, it?maisella mielikuvituksella hahmoiteltu ja Uuden Testamentin kirkastuneella, evankeelisella tunnelmalla kyll?stetty taideteos, jossa Kristuksen l?sn?olo, vaikka h?n ei n?ytt?m?ll? esiinnyk??n, tuntuu kaikkialla ja jossa kaikki ristiriita lopuksi kiertyy s?teilev?ksi sopusoinnuksi h?nen p??ns? ymp?rille. Herkk? ja hempe? on my?s h?nen toinen pieni 1-n?yt?ksinen idyllins? _Y? ja p?iv?_.
Viel? on muistettava h?nen laulurunoutensa, jossa tavataan sellaisia helmi? kuin _H?rk?-Tuomo, Syd?meni laulu, Ik?vyys, Keinulla_ y.m. Niiss?kin heijastuu Kiven syv? ja hele? tunnelmapohja, raikas luonnontunne ja utuinen mielikuvitus. Samoin kuin sinne t?nne Seitsem??n veljekseen siroitetut sadut ja kauan tekij?n kuoleman j?lkeen (1904) julaistu pieni herttainen kertomaruno _Paimentytt?_, t?ydent?? Kiven laulurunous h?nen monumentalisten luomiensa meille antamaa kuvaa suuresta, jumalan armoittamasta runoilijasta.
Syyst? kuuluu h?nelle kunnianimi: Suomen kansallisrunoilija.

7. Romantikoita ja j?lkiromantikoita.
Viel? on mainitsematta er?it? t?m?n aikakauden v?hempi?, vaikka ei silti v?hemm?n luonteenomaisia ilmi?it?. Sellaisia ovat:
1) Kaarle Jaakko Gummerus, seminaarinlehtori, laajalle levinneen sarjajulkaisun _Kyl?kirjaston_ ja suosittujen kansanlehtien _Kyl?kirjaston Kuvalehden_ ja Lasten Kuvalehden perustaja, suorasanaisen suomenkielisen kertomakirjallisuuden tienraivaaja, jonka teoksista _Alkuper?isi? suomalaisia uuteloita_ ja romaani _Ylh?iset ja alhaiset_ ovat mainittavimmat.
2) Theodolinda Hahnsson, omaa sukua Lim��n, sittemmin vapaaherratar Yrj?-Koskinen (G. Z. Yrj?-Koskisen vaimo toisessa avioliitossa), julaissut kertomuskokoelman Kotikuusen kuiskehia, kansanel?m?n kuvauksen Huutolaiset y.m.
3) Antti Tuokko (T?rneroos), maisteri, uuttera suomentelija, julaissut murhen?ytelm?n Saul ja er?it? alkuper?isi? runoelmia, joista _Birger-Jaarlin linna_ on mainittavin.
4) E. F. Jahnsson, pappi, kolleega, julaissut m.m. historiallisen murhen?ytelm?n Lalli ja suositun historiallisen romaanin _Hatanp??n Heikki ja h?nen morsiamensa_.
5) Olli Vuorinen, kansakoulun-opettaja, julaissut pari vihkoa laulurunoutta, nimelt? _Sepitelmi?_.
Viel? ovat t?m?n aikakauden laulurunoilijoista Antti R?ty, Aleksanteri Rahkonen, Uno von Schrove, Konstantin Schr?der, Lisa Asp ja Pietari Juhana Hannikainen muistettavat, t?m?n ajan tieteellisemmist? edustajista taas innokas suomalaisuudenyst?v? ja ?sanasepp?? Volmari Styrbj?rn Schildt (Kilpinen), kieliopin tekij? Kustaa Erik Eur��n, kreikkalaisen runouden suomentaja Erik Aleksanteri Ingman ja h?nen veljens? raamatunk??nt?j? A. V. Ingman.
Kirjalliset virtaukset eiv?t, kuten jo ennen olemme huomauttaneet, ala mist??n varmoista vuosiluvuista, yht? v?h?n kuin ne p??ttyv?t niihin. Niinp? on kirjallisuudessamme havaittavana monta romantista ilmi?t? kauan j?lkeen varsinaisen romantisen aikakauden. Aina nykyiseen aikaan saakka ulottuvat sen viimeiset mainingit. Kun kuitenkin luemme ne romantiseen aikakauteen, niin teemme sen silm?ll? pit?en sit? henkist? pohjaa ja perustusta, jolle meid?n kansallinen romantiikkamme ylimalkaan rakentuu. Mutta muuten merkitsemme tosiasiaksi, ett? jokaisessa aikakaudessa ovat kaikki aikakaudet olemassa, jos ei muuna, niin pienin? aines-osina.
N?ist? _j?lkiromantisista_ kirjailijoista ovat huomattavimmat:
1) Arvi J?nnes (Genetz), suomenkielen tutkija, professori ja vihdoin senaattori, jonka korkealentoiset is?nmaalliset laulut _Her?? Suomi, Karjala_ ja _V?in?l?n lapset_ ovat yleiskansallisen merkityksen saavuttaneet. Alkuper?iset runoelmansa h?n on koonnut vihkoseen Muistoja ja toiveita (1889). H?nen runoutensa hyvi? ominaisuuksia ovat tuores, karjalainen kielipohja ja leve?, miehek?s mahtiponsi.
2) Robert Kiljander, Jyv?skyl?n postinhoitaja, jonka hilpe?t huvin?ytelm?t _Pahassa pulassa, Pukkisen pidot, Mestarin nuuskarasia, Postikonttorissa_ y.m. ovat suorastaan pieni? mestariteoksia ja ovat sellaisina laskeneet vankan pohjan _suomalaiselle seuran?ytelm?lle_. Kiljanderin erikois-ala on jo h?vi?m?ss? oleva, rauhallinen ja idyllinen _pikkukaupunkiymp?rist?_, jonka herttaisia tyyppej? h?n verrattomalla taidolla eteemme el?v?itt??.
3) J. A. Bergman, tunnettu historiallisesta novellistaan Nevalaiset, joka kuvailee ?Simo Hurtan? (Affleckin) aikaisia verisi? muistoja Yl?-Karjalassa.
4) Aura (Betty Elfving), julaissut suurta suosiota saavuttaneen historiallisen romaanin _H?rkmannin pojat_ y.m.
5) Samuli S(uomalainen), seminaarinlehtori, julaissut m.m. pari sarjaa Novelleja, keve?n, pakinoivan tyylin ensimm?isi? k?ytt?ji? suomalaisessa kirjallisuudessa.
6) A. Uotila (Fav��n) er?iden onnistuneiden albumirunojensa vuoksi mainittava.
7) Jooseppi Mustakallio, julaissut runokokoelman Pulmusparvi.
8) Kustaa Killinen, julaissut runokokoelman Sanajalkoja.
9) Leimu (Kustavi Grotenfelt), julaissut my?skin runokokoelman, tunnettu enemm?n historiallisena kirjailijana ja runovalikoimien toimittajana.
10) V?in? (Kaarle Krohn), jo ennen kansanrunouden tutkijana mainittu Julius Krohnin poika, julaissut er?it? onnistuneita runoja siell? t??ll? albumeissa ja kalentereissa.
11) A. V. Koskimies (Forsman) kielimies, latinanlehtori, er?iden lyyrillisten runojen ja vuoden 1897 upean maisterinvihki?is-kantaatin sepitt?j?.
12) O. A. F. Mustonen (L?nnbohm), kansakouluntarkastaja, julaissut, paitsi muuta, nimimerkill? _--hm_ herkk?? laulurunoutta albumeissa ja aikakauslehdist?ss?.
13) Hilja Haahti (Hahnsson), mainitun Theodolinda Hahnssonin tyt?r, tunnettu m.m. siev?st? romaanistaan _Israelin tytt?ret_ ja erin?isist?, kristillishenkisist? runokokoelmistaan.
14) Irene Mendelin, julaissut runovihot Koivikossa I-II.
N?iden j?lkiromantisten ilmi?iden joukossa, joita t?ten olemme seuranneet nykyp?ivien kirjallisuuteen saakka, on ehk? sopivin mainita my?s 1880-luvulla esiintyv?t laulurunoilijat Severi Nuormaa ja Valter Juva (Juvelius), jotka kumpikin ovat sek?