Soitannollisia satuja ja jutelmia | Page 2

armaani! Minusta oli h?nen siunattua luomis-k?tt?ns? k?dess?ni pit?ess?ni, juuri kuin olisi syd?meni ollut pakahtumaisillaan."
Er??n? p?iv?n?, kuin lehmukset kukkivat ja ruusut, ja kyl? oli koreimpaan verhoonsa pukeutuneena, tapahtui, ett? Violetta istui puutarhassa uneksimassa, niinkuin h?nen tapansa v?list? oli. Lehtimajassa istui is? lukemassa. ?kisti kuului lystik?s rallatus puutarhan aidan takaa, ja tihe?n pensasaidan p??llitse, ihan sorean Violetta neiden vieress?, katsoi sis??n verev? ilokas naama, joka oli nuoren solakan miehen. H?n n?ytti v?syneelt? ja kantoi k?dess??n v?h?ist? salkkua sek? vankkaa sauvaa toisessa; p??t? peitti pieni musta hattu, tuuhea tummanruskea tukka riippui jokseenkin p?rh?isen? ymp?ri p??t? ja olkap??ll? oli kesy kottarainen, puhujalintu. "Tytt? kaunis, laske minua sis??n!" pyysi outo, ja h?nen siniset silm?ns? rukoilivat viel? enemm?n kuin sanansa. Odottamatta kuitenkaan muuta vastausta, kuin Violettan naurahduksen, hyp?t? heiskahutti h?n pensasaidan ylitse. Vanha kanttori kiirehti paikalle; Violetta nauroi, niin ett? kirkkaat vedet silmist? valuivat, ja nuori mies oli uhkahypp?yksen tehdess??n pudottanut salkkunsa; nuottilehdet ja lyijyskyn?t lensiv?t tuo tuonnekin; kottarainen r??k?hti: "kova onni, kova onni!" ja rupatti monta monituista italialaista sanaa sikin sokin.
Rohkea hypp??j? ojensi k?tt? kanttorille, sanoen: "is? hyv?nen, t?ss? n?ette nuoren musiikin-opiskelijan Wienist?, joka on kaiken p?iv?? juoksennellut saadakseen suloisilta mets?nlintusilta s?veli? varastetuksi; mutta t?m? v?limieheni t?ss?" -- nyt osotti h?n kottaraiseen, joka viisailla silmill? h?neen katsoi -- "on minua h?pe?llisesti pett?nyt, leip?varani nokkinut, visertelij?t mit? vieh?tt?vimm?t pois karkoittanut hullulla rupatuksellaan; ja siis pyyd?n min? hartaasti, ett? surevan vatsan tuiki tuskallisen mollis?velik?n muuttaisitte vahvan atrian duurinuotiksi."
T?m? lystik?s puhe miellytti lukkari ukkoa erinomaisesti; h?n pakotti iloista vierastansa tulemaan lehdikkoon ja Violetta toi tuoretta leip??, oivallista maitoa ja voita, viel?p? kirsikoitakin ja mehevi? mansikoita. Nuori mies piti kaikki hyv?n??n ja niinp? kottarainenkin, puhujalintu; he kilvan s?iv?t ja joivat, herra ja lintu, ja rupattelivat my?skin kilpaillen. Jos vieras sanoi leikkisanan, niin kottarainen sen matki, ja sill? v?lin se alinomaa huusi: "Hoi! Figaro, ota vaari! Figaro, ota vaari!"
Hetken kuluttua olivat pienen valkoisen talon asukkaat vieraansa kanssa niin tuttavat, kuin olisivat vuosikausia yhdess? el?neet, ja alkoipa jo vanha kanttori puhella yht? ja toista Bach mestaristakin, jota tehdess??n h?n nuoressa musiikin-opiskelijassa n?ki tarkkaavaisen kuulijan. -- Lopulta vanhan miehen syd?n kokonaan aukeni t?m?n ilokkaan, teeskentelem?tt?m?n nuorukaisen l?heisyydess?, ja niin salavihkaa, kuin olisi h?n sille mit? kalliimman aarteen ilmaisnut, kertoa h?p?tti h?n mielijuttunsa Haydn ukon k?ttelemisest?. Hymyss? suin ja ??net?nn? kuulteli nuori mies h?nen puheitansa; ja vanhuksen lakattua kertoi h?n puolestansa vesiss? silmin ja vienosti vapisevalla ??nell?, ett? ukko Haydn oli viel? suutakin antanut h?nelle. Tuota nyt ei kanttori tahtonut ollenkaan uskoa, vaikkapa kottarainen juuri kuin riivattuna huusi: "totuus, olipa vaikka rikoskin!" -- Kuun ja t?htien valossa sanoivat he j??hyv?iset toisillensa; silloin vasta vilpitt?m?n vanhuksen mieleen juolahti kysy? nuoren vieraansa nime?.
"Nimeni on Amadeus", vastasi t?m?, "ja min? olen hyvin usein takaisin tuleva."
"Tehk?? niin!" nauroi kanttori ja pudisti h?nen k?tt?ns?, "sitten saatte my?s n?hd? nuottikokoelmani, oikean aarreaitan, sen m? sanon!" -- Violetta lahjoitti samalla Amadeukselle viel? komean ruusukimppusenkin; nuori mies siit? suuteli tytt?? niin keve?sti, kuin perhonen ihanalle kukalle suuta antaa; mutta kottarainen huusi: "hyv?sti nyt, me l?hdemme menem??n; hyv?sti, hyv?sti, toiste taas n?hd??n!" Ja niin ne l?ksiv?t. Viel? kauvan kuulivat j?ljelle j??neet iloisen ihmis- ja linnun-??nen armasta kaksinlaulua.
Tuskin nelj??k??n p?iv?? kului, niin iloinen musiikin-opiskelija j?lleen tulla hypp?si pensasaidan ylitse, mutta t?ll? kertaa ei v?syneen? ja n??nnyksiss?, vaan reippaana ja ripe?n?. Violetta riemuitsi h?nt? n?hdess??n; t?m? kietoi kursastelematta k?tens? h?nen kaulaansa ja muiskasi suuta; kottarainen huusi: "ken on l?ynnyt armahisen!" Kuinka iloitsikaan lukkari ukko, kun tuon nuoren miehen taas n?ki! H?n veti h?net salamielisesti tupaseensa, avasi vanhan kaapin, ja Amadeus n?ki h?mm?styneen? edess??n aarteen parhaita Bachin, H?ndelin, Palestrinan, Pergolesen ja monen muun teoksia. Haydn ukolta oli siin? muutamia messuja; kukin teos oli siev?sti sidottuna ja niskassa loisti kultakirjaimilla s?velt?j?n nimi ja syntym?vuosi. Amadeus selaili oikein onnellisen n?k?isen? niit? paksuja niteit?, tunsi ja tiesi kaikki varsin hyvin, kanttorin suurimmaksi ihmeeksi, puheli kaikista niin ihmeellisen ymm?rt?v?isesti ja selke?sti, ja innostuksen kirkkaus loisti h?nen kasvoistansa. Vanhus laski kaapunsa pois, pani k?tens? miekkosen olkap?ille, katsoi h?neen hartaasti ja lausui: "te olette herttainen sielu mieheksenne ja teist? varmaan tulee suuri mestari, jos Jumala teit? varjelee!" ja siin? sitte syleili h?nt? ja suuteli h?nen poskiansa; mutta kottarainen huusi: el?k??n "Sarastro!" -- Sitte alkoi Amadeus soittaa, ja vanha klaveri j?r?hteli h?nen voimakkaissa k?siss?ns?; ihmeen ihanat s?velet tuudittelivat Violettan ja h?nen is?ns? sielut suloisiin unelmiin. -- Illan tultua mentiin puutarhaan ja poika juoksi kilpaa Violettan kanssa; he viskeliv?t toisiinsa kukkasia ja ruusunlehti? ja pilailivat, kuin kaksi lasta, kielev?n kottaraisen kanssa. Amadeus kertoi Violettalle, kuinka paljon h?n siit? linnusta piti ja ett'ei h?n siit? koskaan erkanisi. H?nen ?iti vainajansa oli sen kasvattanut ja h?nelle lahjoittanut, ja nyt se oli y?t p?iv?t h?nen kumppaninansa, laskeutui iltasella is?nt?ns? p??naluselle, k??nsi p??ns? siiven alle ja nukkui seuraavaan aamuun.
Kes? kului, mutta ei ainoatakaan viikkoa, jolloin ei Amadeus kaupungista tullut laulamaan Violettan kanssa -- sill? t?m? lauloi suloisella, koristelemattomalla ??nell? kaikenlaisia vanhoja lauluja -- sek? haastelemaan vanhan kanttorin kanssa Sebastian Bachista ja kertoelemaan Haydn ukosta. Kerran kanttori kys?si: