Sevillan parturi eli Turha varovaisuus | Page 8

pontevuutta. Mutta semmoinen, kuin Bazil! h?n moittikoon vaan, h?nt? ei ihmiset usko.
Kymmenes kohtaus.
(Rosina, saapuville rient?en; Figaro.)
ROSINA. Kuinka! te olette viel? t??ll?, herra Figaro?
FIGARO. Suureksi onneksi teille, neitini. ?sken teid?n holhojanne ja teid?n laulu-opettajanne luulivat olevansa yksin ja puhuivat suunsa puhtaaksi...
ROSINA. Ja te olette kuunnellut heit?, herra Figaro? Mutta tied?ttek?, ett? se on sangen paha!
FIGARO. Kuunnellako? Se on kuitenkin paras keino kuulla hyvin. Min? annan teille tiedoksi, ett? teid?n holhojanne aikoo naida teid?t huomenna.
ROSINA. Oi! taivaan jumala!
FIGARO. ?lk?? pel?tk? mit??n; me annamme h?nelle niin paljon tekemist?, ett'ei h?n ehdi sit? ajattelemaan.
ROSINA. Kas, tuossa h?n tulee takaisin; l?htek??h?n pikku portaita my?ten. Te saatatte minut pelosta kuolemaan.
(Figaro rient?? pois.)
Yhdestoista kohtaus.
(Bartholo, Rosina.)
ROSINA. Te olitte t??ll? jonkun kanssa, herra?
BARTHOLO. Don Bazilin kanssa, jonka min? saatoin ulos, ja syyst?kin. Te olisitte pikemmin suonut, ett? se olisi ollut herra Figaro?
ROSINA. Se on minulle aivan yhden tekev??, sen vakuutan.
BARTHOLO. Min? tahtoisin mielell?ni tiet??, mit? niin t?rke?t? tuolla parturilla oli teille sanomista?
ROSINA. T?ytyyk? puhua totta? H?n kertoi minulle Marceline'n tilasta, joka ei olekaan aivan hyv?, kuten h?n sanoo.
BARTHOLO. Kertoa teille! Min? takaan, ett? h?n oli ottanut teht?v?ksens? laittaa teid?n haltuunne jotakuta kirjett?.
ROSINA. Ja kenelt?, jos suvaitsette?
BARTHOLO. Oh! kenelt?! Joltakulta, jonka nime? naiset eiv?t milloinkaan sano. Mit? min? tied?n? Ehk? se oli vastaus tuohon ikkunapaperiin.
ROSINA (itseksens?). H?nelt? ei ole mit??n j??nyt huomaamatta. (??neen.) Te kyll? ansaitsisitte, ett? niin olisi.
BARTHOLO (katselee Rosinan k?si?). Niin onkin. Te olette kirjoittanut.
ROSINA (h?mill?ns?). Se olisi varsin hupaista, jos aikoisitte saada minut sit? my?nt?m??n.
BARTHOLO (tarttuen h?nen oikeaan k?teens?). Min?k?! en ensink??n; mutta teid?n sormenne, joka viel? on l?kill? tahrattuna! Heh! viekas signora!
ROSINA (itseksens?). Kirottu mies!
BARTHOLO (yh? pit?en h?nen k?dest??n kiinni). Nainen luulee kyll? olevansa turvassa sent?hden, ett? h?n on yksin.
ROSINA. Ah! ep?ilem?tt?... Sep? soma todistus!... Tauotkaahan jo, herra, te v??ntelette minun k?sivarttani. Min? poltin sormeni, kun laittelin vaatekoristeitani tuon kynttil?n ??ress?; ja minulle on aina sanottu, ett? pit?? heti panna l?kki? p??lle: sen teinkin.
BARTHOLO. Vai sen te teitte? Katsokaamme siis, vahvistaako toinen todistus edellisen. Se on tuo paperivihko, jossa min? varmaan tied?n olleen kuusi arkkia; sill? min? luen ne joka aamu, t?n??n viel?.
ROSINA (itseksens?). Voi tolvana minua!
BARTHOLO (lukien). Kolme, nelj?, viisi...
ROSINA. Kuudes...
BARTHOLO. Min? n?en kyll?, ett? kuudes ei ole t??ll?.
ROSINA (luoden silm?ns? alasp?in). Kuudes? Min? olen k?ytt?nyt sen tuutiksi niit? makeisia varten, joita l?hetin Figaron tytt?relle.
BARTHOLO. Figaro'n tytt?relle? Ent?s kyn?, joka oli aivan uusi, kuinka se on tullut mustaksi? Sitenk?, ett? olette kirjoittanut Figaro'n tytt?ren adressin?
ROSINA (itseksens?). Tuolla miehell? on mustasukkaisuuden vainu jo luonnosta!... (??neen.) Min? olen sill? uudestaan piirt?nyt kuluneen kukkasen siin? liiviss?, jota ompelen teille neulomuspuissani.
BARTHOLO. Kuinka mielt? ylent?v?? tuo on! Jotta teit? uskottaisiin, lapseni, pit?isi teid?n olla punastumatta, kun yht? mittaa v??ristelette totuutta; mutta sit? te ette viel? osaa.
ROSINA. No! kukapa olisi punastumatta, herra, kun n?kee noin ilkeit? johtop??t?ksi? teht?v?n mit? viattomimmista t?ist??
BARTHOLO. Tietysti, min? olen v??r?ss?. Polttaa sormensa, tahrata sit? l?kill?, tehd? paperituutti Figaron tytt?relle l?hetett?vi? makeisia varten, piirt?? minun liivi?ni neulomuspuissa! mit? l?ytyy sen viattomampaa? Mutta kuinka paljon valheita l?j?ttyin? yhden tositeon salaamiseksi!... Min? olen yksin, ei kukaan n?e minua; min? saan valhetella mieleni mukaan. Mutta sormen p?? j?? tahratuksi, kyn? on mustunut, paperia puuttuu! Eih?n kaikista voi pit?? huolta. Aivan varmaan, signora, kun min? menen ulos kaupunkiin, saa lukittu ovi vastata minulle teid?n puolestanne.
Kahdestoista kohtaus.
(Kreivi, Bartholo, Rosina. Kreivi ratsumiehen puvussa, n?ytt?en olevan v?h?n humalassa ja laulaen: Réveillons-la etc.)
BARTHOLO. Mutta mit? tuo mies tahtoo? Sotamies! Menk?? huoneesenne, signora.
KREIVI (laulaa: Réveillons-la ja l?hestyy Rosinaa). Kumpi teist?, hyv?t naiset, on tohtori Balordo? (Rosinalle matalalla ??nell?.) Min? olen Lindor.
BARTHOLO. Bartholo!
ROSINA (itseksens?). H?n puhuu Lindor'ista.
KREIVI. Balordo, Barque à l'eau; min? huolin siit? viis. On vaan kysymys saada selkoa, kumpi teist?... (Rosinalle, n?ytt?en h?nelle paperia.) Ottakaa t?m? kirje.
BARTHOLO. Kumpi! N?etteh?n, ett? se olen min?. Kumpi! Menk??h?n, Rosina; tuolla miehell? n?ytt?? olevan hyv? hutikka p??ss??n.
ROSINA. Juuri sent?hden, herra; te olette yksin. Nainen saattaa joskus vaikuttaa.
BARTHOLO. Menk??, menk??; min? en ole arka.
Kolmastoista kohtaus.
(Kreivi, Bartholo.)
KREIVI. Oo! min? tunsin teid?t heti signalimenttinne mukaan.
BARTHOLO (kreiville, joka puristaa kirjett?). Mit?s te tuossa k?tkette taskuunne?
KREIVI. Min? k?tken sen taskuuni, jotta te ette tiet?isi, mit? se on.
BARTHOLO. Minun signalimenttini! Tuommoiset ihmiset luulevat aina puhuvansa sotamiesten kanssa.
KREIVI. Luuletteko, ett? olisi per?ti vaikea asia tehd? teid?n signalimenttinne?
Nuotti: Ici sont venus en personne.
P?? kalju on, tutisevainen, Ja silm? tumma, talimainen, Rumempaa naamaa eip? n?e, Kas selk? on kuin sarvet kauriin Ja pinta niinkuin paistonauriin, Vinossa toinen olkap??! Suoniss' on veri niinkuin j??, Jalassa patti, s??ri v??r?, Puhuissaan m??kii niinkuin j??r?, On ahne saivarnylkyri, Sanalla: oikein tohtori!
[Bartholo keskeytt?? signalimentin siin? paikassa, joka h?nest? sopii.]
BARTHOLO. Mit?s t?m? merkitsee? Oletteko t??ll? minua h?v?ist?ksenne? Menk?? heti tiehenne.
KREIVI. Menn? tieheni! Ah! hyi! kuinka t?rke?sti puhutte! Osaatteko lukea, tohtori ... Barbe à I'eau?
BARTHOLO. Toinen mielet?n kysymys.
KREIVI. Oho! ?lk?? ensink??n huolestuko siit?; sill? min?, joka v?hint??nkin olen yht? paljon tohtori kuin te...
BARTHOLO. Kuinka niin?
KREIVI. Enk? min? ole rykmentin hevosten l??k?ri? Juuri sent?hden min? pantiinkin virkaveljen luoksi asumaan.
BARTHOLO Uskallatteko verrata hevoskengitt?j??...
KREIVI
Nuotti: Vive le vin.
En v?it?k??n, en, tohtori, Mun taiton' ett? voittavi Tuon Hippokrateen joukkoinehen. Taitonne