Sevillan parturi eli Turha varovaisuus | Page 6

sukulaisellenne. Ja tuo tytt? on?...
FIGARO. Enk? ole sanonut h?nen nime?ns??
ROSINA (vilkkaasti). Se on ainoa asia, jonka olette unhottanut, herra Figaro. Sanokaahan, sanokaahan pian; jos h?n tulisi sis??n, niin en voisi en?? saada kuulla...
FIGARO. Te tahdotte sit? v?ltt?m?tt?m?sti, hyv? neiti? No hyv?, tuo tytt? on ... teid?n holhojanne holhotti.
ROSINA. Holhotti?...
FIGARO. Tohtori Bartholon holhotti, niin, hyv? neitini.
ROSINA (levottomuudella). Ah! herra Figaro! ... min? en usko teit?, sen vakuutan.
FIGARO. Ja h?n palaa halusta itse tulla t?nne, saadaksensa teit? sit? uskomaan.
ROSINA. Te saatatte minut vapisemaan, herra Figaro.
FIGARO. Hyi, vapisemaan! huonosti harkitsimme, hyv? neiti. Kun vaipuu pahan pelkoon, tuntee jo pelon pahan. Muutoin olen ?sken vapauttanut teid?t valvojistanne huomisp?iv??n asti.
ROSINA. Jos h?n rakastaa minua, t?ytyy h?nen osoittaa sit? siten, ett? h?n pysyy aivan alallansa.
FIGARO. Hoo! hyv? neiti! voivatko lepo ja rakkaus asua samassa syd?mess?? Nuoriso parka on niin onneton n?ihin aikoihin, ett? sill? vaan on tuo kauhea vaali: rakkaus ilman lepoa, taikka lepo ilman rakkautta.
ROSINA (luoden silm?ns? alasp?in). Lepo ilman rakkautta ... n?ytt??...
FIGARO. Ah! sangen kuihtuvaiselta. Todellakin rakkaus ilman lepoa ilmestyy suuremmassa hempeydess?: ja mit? minuun tulee, jos min? olisin nainen...
ROSINA (h?mmentyneen?). Se on tietty, ett? nuori tytt? ei voi est?? kelpo miest? h?nt? kunnioittamasta.
FIGARO. Sent?hdenp? minun sukulaiseni kunnioittaakin teit? rajattomasti.
ROSINA. Mutta jos h?n tekisi jotakin varomatonta, herra Figaro, niin h?n saattaisi meid?t perikatoon.
FIGARO (itseksens?). H?n saattaisi meid?t perikatoon! (??neen.) Jos te nimen-omaan pikku kirjeen kautta kielt?isitte h?nt? sit? tekem?st?... Kirjeess? on paljon voimaa.
ROSINA (antaa h?nelle sen kirjeen, jonka ?sken on kirjoittanut). Minulla ei ole aikaa uudestaan aloittaa t?t?; mutta, kun annatte sen h?nelle, sanokaa h?nelle ... sanokaa h?nelle selv?sti...
(H?n kuuntelee.)
FIGARO. Ei ket??n, neitini.
ROSINA. Ett? se on pelk?st? yst?vyydest? kaikki, mit? min? teen.
FIGARO. Se on ihan selv??. Rakkaudella tietysti on aivan toisenlainen menetystapa!
ROSINA. Ainoasti pelk?st? yst?vyydest?, ymm?rr?ttek?? Min? pelk??n vaan, ett? h?n vastuksista lannistuneena...
FIGARO. Niin, joku virvatuli. Muistakaa, neitini, ett? tuuli, joka sammuttaa kynttil?n, sytytt?? hiiloksen, ja ett? me olemme tuo hiilos. Siit? puhuessaan p??st?? h?n ilmi sellaisen tulen, ett? h?n melkein kiihoitti minua innostuksensa kautta, vaikka minulla ei ole mit??n sen asian kanssa tekemist?!
ROSINA. Hyv? Jumala! min? kuulen holhojani tulevan. Jos h?n tapaisi teid?t t??ll?... L?htek?? klaverin-huoneesen ja astukaa alas niin hiljaa kuin mahdollista.
FIGARO. Olkaa huoleti. (Itseksens?, kirjett? n?ytt?en.) Kas t?ss? jotakin, joka on parempi kuin kaikki havainnot.
(H?n menee huoneesen.)
Kolmas kohtaus.
(Rosina, yksin.)
ROSINA. Min? menehdyn levottomuudesta siksi, kuin h?n on p??ssyt ulos... Kuinka min? pid?n paljon h?nest?, tuosta hyv?st? Figarosta! H?n on aika kunnon mies, hyv? sukulainen! Ah! tuoss' on minun tyrannini; ryhtyk??mme j?lleen ty?h?mme.
(H?n sammuttaa kynttil?n, k?y istumaan ja ottaa neulomuskeh?n.)
Nelj?s kohtaus.
(Bartholo, Rosina.)
BARTHOLO (vihoissaan). Oi! kirous! tuo hurjap??, tuo konnamainen kiskoja Figaro! Eih?n voi menn? hetkeksik??n ulos olematta vakuutettuna, ett? kotiin tullessaan...
ROSINA. Kuka niin kovasti on suututtanut teit?, herra?
BARTHOLO. Tuo kirottu parturi, joka yht?kki? on tehnyt koko talonv?keni raajarikoksi: h?n antaa unettavan aineen L'éveillé'lle, aivastus-aineen La Jeunesse'lle; h?n iskee suonta Marceline'n jalasta; jopa muulikin... Sokean el?in raukan silmille haude! Sent?hden ett? h?n minulle sata écu't? velkaa, kiiruhtaa h?n r?tinkej? kirjoittamaan. Ah! tuokoon ne t?nne vaan!... Eik? ket??n etuhuoneessa! T?h?n huoneesen tullaan niinkuin julkiseen paikkaan.
ROSINA. Oh! Kuka voi p??st? t?nne sis??n paitsi te, herra?
BARTHOLO. Pikemmin pelk??n suotta kuin varottomasti panen mit??n kaupalle. Joka paikassa on rohkeita ihmisi?, uskalikkoja... Eik?h?n viel? t?n? aamuna siev?sti viety teid?n lauluanne sill'aikaa, kuin min? menin ulos sit? hakemaan? Oi! min?...
ROSINA. Huviksenne katsottekin kaikenlaista t?rke?ksi! Tuuli ehk? vei tuon paperin, ehk?p? ensitulija; mit? min? tied?n?
BARTHOLO. Tuuli, ensitulija!... Ei ole tuulta, neitini, eik? ensitulijaa maailmassa; ja aina tuossa on joku valmiina ottamaan niit? papereita, joita nainen n?ytt?? ep?huomiosta pudottavan.
ROSINA. N?ytt??, herra?
BARTHOLO. Niin, neitini, n?ytt??.
ROSINA (itseksens?). Oi h?ijy? vanhusta!
BARTHOLO. Mutta mit??n semmoista ei en?? tapahdu, sill? min? aion panettaa kiinni t?m?n ristikon...
ROSINA. Tehk?? paremmin; muurauttakaa ikkunat umpeen samassa; vankihuoneesta pime??n koppiin, eroitus on aivan v?h?p?t?inen!
BARTHOLO. Mit? niihin ikkunoihin tulee, jotka ovat kadulle p?in, se ehk? ei olisi hullumpaa... Eih?n ainakaan tuo parturi ole k?ynyt teid?n luonanne?
ROSINA. Tuottaako h?nkin teille levottomuutta?
BARTHOLO. Aivan samoin kuin joku muukin.
ROSINA. Kuinka kohteliaat teid?n vastauksenne ovat!
BARTHOLO. Ah! luottakaa vaan kaikkiin ihmisiin, ja te saatte ennen pitk?? taloonne hyv?n vaimon, joka pett?? teit?; hyvi? yst?vi?, jotka sieppaavat h?net teilt? pois, ja hyvi? palvelijoita, jotka auttavat heit? siin?.
ROSINA. Kuinka! te ette my?nn? minulla olevan periohjeita edes sen vertaa, ett? herra Figaron houkuttelemisia vastustaisin?
BARTHOLO. Kuka ymm?rt?? mit??n naisten oikuista? Ja kuinka paljon min? olen n?hnyt noista peri-ohjeellisista avuista!...
ROSINA (suutuksissaan). Mutta, herra, jollei meit? miellytt??ksens? tarvitse muuta kuin olla mies, mink?t?hden te olette minulle niin kovasti vastenmielinen?
BARTHOLO (kovasti h?mm?styneen?). Mink?t?hden? ... mink?t?hden?... Te ette vastaa minun kysymykseeni tuon parturin suhteen.
ROSINA (loukattuna). No niin! tuo mies tuli sis??n minun luokseni; min? n?in h?net, min? puhuttelin h?nt?. Min? en my?sk??n salaa teilt?, ett? h?n minusta n?ytt?? varsin herttaiselta; voi jospa te kuolisitte harmista siit?!
Viides kohtaus.
(Bartholo, yksin.)
BARTHOLO. Voi noita juutalaisia, noita palvelija-koiria! La Jeunesse! L'éveillé! L'éveillé hylki?!
Kuudes kohtaus.
(Bartholo, L'éveillé.)
L'éVEILLé (tulee sis??n haukotellen, aivan unissaan). Aah, aah, ah, ah...
BARTHOLO. Miss? sin? olit, kirottu hirtehinen, kun tuo parturi tuli t?nne sis??n?
L'éVEILLé. Herrani, min? olin ... ah, aah, ah...
BARTHOLO.