Sevillan parturi eli Turha varovaisuus | Page 5

niin ?lk??mme heitt?k? tuota Lindor nime?, jonka olen ottanut; voittoni on oleva sit? suloisempi. (H?n levitt?? paperin, jonka Rosina on heitt?nyt.) Mutta kuinka laulaa t?ll? nuotilla? Min? puolestani en osaa sepitt?? runoja.
FIGARO. Kaikki, mit? mieleenne johtuu, armollinen herra, on oivallista: rakastunut syd?n ei vaadi liikoja neron tuotteitten suhteen... Ottakaa minun gitarrini.
KREIVI. Mit?s tahdot, ett? sill? tekisin? min? soitan sit? sangen huonosti!
FIGARO. Onko teid?n kaltainen mies mit??n osaamatta? K?den sel?ll?; from, from, from... Jos laulaisitte Sevillassa ilman gitarria, tunnettaisiin te pian, toden totta pian p??st?isiin teid?n j?ljillenne.
(Figaro nojaa sein?? vastaan balkongin alla.)
KREIVI (laulaa k?vellen ja s?est?en gitarrilla:)
Ensimm?inen v?rssy.
K?skyst?s ilmoitan m? nime?ni. Sua nimet?nn? tohdein rakastaa; Nyt tehd?k? my?s tuttuna sen saa? Vaan mik?s auttaa? Olet k?skij?ni.
FIGARO (matalalla ??nell?). Varsin hyvin, hitto viek??n! Rohkeutta, armollinen herra!
KREIVI.
Toinen v?rssy.
Lindor m? olen, halpa suvultani, Vaikk' korkealle kohoo haluni. Ah, miks en ole jalo ritari! Palatsiss' oisi sijas rinnallani.
FIGARO. Kuinka saakeli! Minultakaan se ei k?visi paremmin, vaikka min? olen olevinani runoilija.
KREIVI.
Kolmas v?rssy.
Jok' aamu t?nne n?yr?st' aion tulla Rakkauttan' toivotonta laulamaan, Iloisna kun vaan n?hd?kin sun saan, Josp' ois siit' iloa my?s hiukka sulla!
FIGARO. Oo! todellakin, t?m? vasta!...
(H?n l?hestyy ja suutelee herransa takin alapuolta.)
KREIVI. Figaro?
FIGARO. Teid?n Excellensinne?
KREIVI. Luuletko h?nen kuulleen minua?
ROSINA (sis?puolella, laulaa).
Lindor voi kuinka on suloinen! M? h?llen suon koko syd?men'.
(Joku ikkuna kuuluu kolinalla sulkeuvan.)
FIGARO. Uskotteko nyt, ett? h?n on teid?t kuullut?
KREIVI. H?n pani ikkunansa kiinni; joku on luultavasti tullut sis??n h?nen luoksensa.
FIGARO. Ah! pikku raukka! kuinka h?n vapisee laulaessaan! H?n on valloitettu, armollinen herra.
KREIVI. H?n k?ytt?? sit? keinoa, jonka itse osoitti. Mik? hempeys! mik? ?ly!
FIGARO. Mik? kuje! mik? lempi!
KREIVI. Luuletko, ett? h?n tulee minulle, Figaro?
FIGARO. H?n astuu pikemmin ulos tuon ristikko-akkunan kautta, kuin j?tt?? sen tekem?tt?.
KREIVI. Se on ratkaistu, min? olen Rosinani oma ... elin-ajaksi.
FIGARO. Te unhotatte, armollinen herra, ett'ei h?n en?? kuule teit?.
KREIVI. Herra Figaro! minulla on vaan yksi sana teille sanottava: h?n tulee minun vaimokseni; ja jos sin? hyvin edist?t hankettani siten, ett? salaat h?nelt? minun nimeni... Sin? ymm?rr?t, sin? tunnet minut...
FIGARO. Min? my?nnyn. Hei! Figaro, lenn? rikkauden heimoihin, poikaseni.
KREIVI. L?htek??mme, ep?luuloja karttaaksemme.
FIGARO (vilkkaasti). Min? puolestani menen t?nne sis??n, jossa taiteeni nojassa yhdell? noita-sauvan iskulla nukutan valppauden, her?t?n rakkauden, eksyt?n mustasukkaisuuden, hairautan vehkeet ja kaadan kaikki esteet. Te, armollinen herra, minun luonani soturin-puku ja majoituskirje, ja kultaa teid?n taskuissanne.
KREIVI. Kenelle, kultaa?
FIGARO (vilkkaasti). Kultaa, Jumalani, kultaa: se on juonen ponsi.
KREIVI. ?l? suutu, Figaro, min? tuon paljon kultaa muassani.
FIGARO (menness??n). Min? tapaan teid?t j?lleen ennen pitk??.
KREIVI. Figaro!
FIGARO. Mit?s nyt?
KREIVI. Ent?s gitarrisi?
FIGARO. Min? unhotan gitarrini! olenhan hullu!
(H?n menee pois.)
KREIVI. Ja sun asuntosi, ajattelematon?
FIGARO (tulee takaisin). Ah! todellakin min? h?mm?styn! -- Minun kauppani on nelj?n askelen p??ss? t?st?, siniseksi maalattu, ikkunanpuitteet lyijyiset, kolme suonenisku-astiaa ilmassa, silm? k?teen kuvattuna, Consilio manuque, Figaro.
(H?n rient?? pois.)

TOINEN N?YT?S.
Rosinan huone. Ikkuna n?ytt?m?n per?ll? on ristikolla suljettu.
Ensimm?inen kohtaus.
(Rosina, Yksin, matala kynttil?njalka k?dess?. H?n ottaa paperia p?yd?lt? ja rupee kirjoittamaan.)
ROSINA. Marceline on sairaana; kaikki palvelijat ovat askareissaan: eik? kukaan n?e minun kirjoittavan. En tied?, onko n?ill? seinill? silm?t ja korvat, vai onko minun vakojallani joku paha henki, joka antaa h?nelle tietoja ihan paikalla; mutta min? en voi lausua sanaakaan enk? astua askeltakaan, jonka tarkoitusta h?n ei heti arvaisi... Ah! Lindor! (H?n sulkee kirjeen sinetill?.) Suljetaanpa kuitenkin t?m? kirje, vaikk'en tied?, koska ja mill? tavoin voin toimittaa sen h?nelle. Min? olen ikkunastani n?hnyt h?nen kauan puhuvan Figaro parturin kanssa. H?n on kelpo ukko, joka joskus on osoittanut s??liv?isyytt? minua kohtaan. Jos voisin hetken keskustella h?nen kanssaan!
Toinen kohtaus.
(Rosina, Figaro.)
ROSINA (h?mm?styneen?). Ah! herra Figaro, kuinka minua ilahuttaa n?hd? teit?!
FIGARO. Teid?n terveytenne, hyv? neiti?
ROSINA. Ei liioin kehuttava, herra Figaro. Ik?vyys kuolettaa minut.
FIGARO. Sen min? uskon; se lihottaa vaan hupsuja.
ROSINA. Kenenk? kanssa puhuitte niin vilkkaasti tuolla alhaalla? Min? en kuullut; mutta...
FIGARO. Er??n nuoren maisterin kanssa, joka on minun sukulaisiani ja josta toivotaan suuria; ?lyk?s, tuntehikas, taidokas ja sangen miellytt?v?n n?k?inen.
ROSINA. Ohi siis aivan soma mies, uskon ma! H?nen nimens? on?...
FIGARO. Lindor. H?nell? ei ole ropoakaan; mutta joll'ei h?n olisi ?kki? l?htenyt pois Madrid'ista, olisi h?n siell? voinut saada jonkun hyv?n paikan.
ROSINA (ajattelemattomasti). H?n kyll? saa semmoisen, herra Figaro; h?n kyll? saa. Sellainen mies, jommoiseksi te olette h?nt? kuvaillut, ei ole luotu tuntemattomaksi pysym??n.
FIGARO (itseksens?). Varsin hyv?! (??neen.) Mutta h?nell? on suuri vika, joka aina on oleva h?nen edistymiselleen haittana.
ROSINA. Vika, herra Figaro! Vika! oletteko aivan varma siit??
FIGARO. H?n on rakastunut.
ROSINA. H?n on rakastunut! Ja te sanotte sit? viaksi?
FIGARO. Itse asiassa se on vika vaan h?nen hoikkaan kukkaroonsa katsoen.
ROSINA. Ah! kuinka kohtuuton sallimus on! Ja eik? h?n sano, keneen h?n on rakastunut? Minun uteliaisuuteni...
FIGARO. Te olette viimeinen, hyv? neiti, jolle min? tahtoisin ilmoittaa t?m?nkaltaisen salaisuuden.
ROSINA (vilkkaasti). Mink?t?hden, herra Figaro? Min? olen vaitelias. Tuo nuori mies on teid?n sukulaisenne, h?n miellytt?? minua erinomaisesti... Sanokaahan.
FIGARO (katsellen h?nt? viekkaasti). Kuvailkaa mieless?nne sievint? pikku hempukkaista, hell??, lempe??, sukkelaa ja hilpe?t?, miellytt?v??; keve?jalkaista, notkeaa, solevaa, k?sivarret pulskeat, suu ruusuinen, ja k?det! posket! hampaat! silm?t!...
ROSINA. Asuuko h?n t?ss? kaupungissa?
FIGARO. T?ss? korttelissa.
ROSINA. T?m?n kadun varrella ehk??
FIGARO. Kahden askelen p??ss? minusta.
ROSINA. Ah! se on vieh?tt?v?? ... teid?n herra