Sevillan parturi eli Turha varovaisuus | Page 3

meille pahaa.
KREIVI. Sin? et sano kaikkia. Min? muistan, ett? sin? minun palveluksessani olit aika hulivili.
FIGARO. Oi Jumalani, tahdotaanhan, armollinen herra, ett? k?yh?n miehen pit?? olla ilman vikoja.
KREIVI. Laiska, rappeutunut...
FIGARO. Kun niin paljon hyvi? avuja palvelijalta vaaditaan, tunteeko Teid?n Excellensinne monta is?nt??, jotka rengiksi kelpaisivat?
KREIVI (nauraen). Se ei ole hullumpaa. Ja sin? vet?ysit syrj??n t?h?n kaupunkiin?
FIGARO. En heti.
KREIVI (keskeytt?en h?nt?). Maltappas... Min? luulin, ett? se oli h?n... Jatka vaan, min? kuulen kyll?.
FIGARO. Madridiin palattuani tahdoin uudestaan koettaa kirjallista kyky?ni, ja teateri n?ytti minusta kunnian kent?lt?...
KREIVI. Jumala varjelkoon!
FIGARO. (H?nen vastatessaan katsoo kreivi tarkasti ristikkoakkunaan p?in.) Todellakaan en tied?, kuinka minulla ei ollut mit? suurinta menestyst?; sill? min? olin t?ytt?nyt parterrin oivallisimmilla ty?miehill?; k?mmenet ... kartunkaltaiset; min? olin kielt?nyt k?ytt?m?st? hansikoita, ruokokeppej? ja kaikkia, mik? vaan synnytt?? heikkoja taputuksia; ja, kunniani kautta, ennen n?ytelm?n alkua oli koko kahvila n?ytt?nyt olevan mit? edullisimmassa mielen laadussa minua kohtaan. Mutta salajuonittelijain ponnistukset...
KREIVI. Aha! salajuonittelijat! herra tekij?n k?vi huonosti
FIGARO. Aivan samoin kuin muittenkin: miks'ei? He vihelsiv?t minulle; mutta jos min? milloinkaan voin koota ne j?lleen...
KREIVI. Ik?vyys kyll? kostaa heille sinun puolestasi.
FIGARO. Oi! kuinka min? vihaan heit?! saakeli!
KREIVI. Kiroothan sin?! Tied?tk?, ett? oikeustossa saadaan kirota tuomareita ainoasti nelj?kolmatta tuntia.
FIGARO. Mutta teaterissa nelj?kolmatta vuotta. El?m? on niin lyhyt, ett'ei se voi h?vitt?? sellaista tunnetta.
KREIVI. Sinun iloinen vihasi ilahuttaa minua. Mutta sin? et sanonut minulle, mik? saattoi sinut Madridista l?htem??n.
FIGARO. Sen teki minun hyv? enkelini, Teid?n Excellensinne, koska olen niin onnellinen, ett? j?lleen tapaan entisen is?nt?ni. Madrid'issa huomasin, ett? kirjailijain tasavalta oli susien tasavalta, jotka aina ovat aseissa toisiansa vastaan, ja ett?, t?m?n naurettavan vimman kautta jouduttuansa ylenkatseen esineiksi, kaikki hy?nteiset, muskitot, hyttyset, arvostelijat, maringuinit, kadehtijat, kyn?ilij?t, kirjakauppiaat, censorit ja kaikki, mit? tarttuu onnettomien kirjailijain nahkaan, yh? pistiv?t heit? ja imiv?t sit? v?h?ist? mehua, mik? heill? oli j?lell?. Kirjoittamasta v?syneen?, itseeni kyll?styneen?, muita ihmisi? inhoten, velkoihin uponneena ja rahoista tyhj?n? vihdoin vakuutettuna, ett? partaveitsen tuottamat edulliset tulot ovat paremmat kuin kyn?n mit?t?n kunnia, l?ksin min? Madrid'ista. Matkakapineeni kaulapussissa, samosin filosofin tavalla molempain Kastiliain, la Manchan, Estremaduran, Sierra Morenan ja Andalusian halki; yhdess? kaupungissa minua otettiin yst?v?llisesti vastaan, toisessa min? pantiin vankeuteen, mutta aina olin tapausten haltijana; moniailta kiitettyn?, toisilta moitittuna, hyvin? aikoina toimeen tullen, huonoa aikaa k?rsien, hupsuja pilkaten, ilki?it? pelk??m?tt?, kurjuuttani nauraen ja kaikkien ihmisten partaa ajaen olen saapunut t?nne Sevillaan ja olen valmis Teid?n Excellensi?nne uudestaan palvelemaan kaikissa, mit? suvaitsette k?ske?.
KREIVI. Kuka on antanut sinulle noin iloisen filosofian?
FIGARO. Tottumus onnettomuuteen. Min? kiiruhdan nauramaan kaikkia, pel?ten, ett? t?ytyisi itke? sit?. Mutta miksi aina katsotte t?lle puolelle?
KREIVI. Paetkaamme!
FIGARO. Mink?t?hden?
KREIVI. No, tulehan, konna!
(He menev?t piiloon.)
Kolmas kohtaus.
(Bartholo, Rosina. Alakerran ristikko-akkuna aukenee, ja Bartholo ja Rosina k?yv?t ikkunaan.)
ROSINA. Kuinka minun tekee hyv?? hengitt?? raitista ilmaa! T?m? ristikko-akkuna aukenee niin harvoin...
BARTHOLO. Mik? paperi teill? on k?dess?nne?
ROSINA. Se on Turhan varovaisuuden runoja, jotka laulu-opettajani on antanut minulle eilen.
BARTHOLO. Mit?s se on, tuo Turha varovaisuus?
ROSINA. Se on uusi huvin?ytelm?.
BARTHOLO. Viel?kin joku drama! Joku uuden-laatuinen hullutus!
[Bartholo ei pit?nyt dramoista. H?n oli ehk? nuoruudessaan tehnyt jonkun murhen?ytelm?n.]
ROSINA. Min? en tied? siit? mit??n.
BARTHOLO. ?h, ?h, sanomalehdet ja esivalta kyll? varjelevat meit? niist?. Barbarinen vuosisata!...
ROSINA. Te soimaatte aina meid?n poloista vuosisataamme.
BARTHOLO. Suokaa se rohkeus anteeksi; mit? t?m? vuosisata on tuottanut, josta sit? sopisi kiitt??! Kaikenlaisia hullutuksia: ajatusvapauden, vetovoiman, s?hk?voiman, uskonnonvapauden, rokon-istuttamisen, kiinankuoren, encyklopedian ja n?ytelm?t...
ROSINA. (Paperi putoo h?nen k?dest?ns? kadulle.) Ai! lauluni! lauluni putosi, kun teit? kuuntelin; juoskaa, juoskaa, hyv? herra! Lauluni, se h?vi??.
BARTHOLO. No, Lempo viek??n! pidett?k??n kiinni, mit? on k?siss?.
(H?n menee pois balkongilta.)
ROSINA (katsoo sis?puoleen ja tekee viittauksen kadulle p?in). St, st! (Kreivi ilmaantuu.) Ottakaa se pian ja l?htek??.
(Kreivi hyp?ht?? paikalle, ottaa paperin yl?s ja palaa.)
BARTHOLO (tulee ulos rakennuksesta ja hakee). Miss? se onkaan? Min? en n?e mit??n.
ROSINA. Balkongin alla, muurin ??ress?.
BARTHOLO. Annattehan minulle soman teht?v?n! Joku on siis mennyt ohitse?
ROSINA. Min? en ole n?hnyt ket??n.
BARTHOLO. (itsekseen). Ja min? olen niin hyv?, ett? haen... Bartholo, sin? olet hupsu, yst?v?ni: t?m?n tapauksen tulee opettaa sinulle, ett'ei ole koskaan avaamista ristikko-akkunaa kadulle p?in.
(H?n menee sis??n.)
ROSINA (yh? balkongilla). Minun onneton tilani antaa minulle t?m?n anteeksi: yksin, sis??nsuljettuna, alttiina inhoittavan miehen vainolle; onko silloin rikollista yritt?? p??st? orjuudesta?
BARTHOLO (ilmaantuen balkongille). Tulkaa sis??n, Sennora; se on minun vikani, ett? teilt? on hukkunut laulunne; mutta t?m? tapaturma ei ole en?? tapahtuva teille, sen vannon min?.
(H?n sulkee ristikko-akkunan avaimella.)
Nelj?s kohtaus.
(Kreivi, Figaro. He tulevat varovaisesti sis??n.)
KREIVI. Nyt, kun he ovat poistuneet, tutkikaamme t?t? laulua, joka varmaankin sis?lt?? jonkun salaisuuden. Se on kirje-piletti!
FIGARO. H?n kysyi, mit? se on tuo "tarpeeton varovaisuus"!
KREIVI (lukee vilkkaasti). "Teid?n hartautenne her?tt?? minun uteliaisuuttani; niin pian kuin minun holhojani on mennyt ulos, laulakaa huolimattomasti n?itten runojen tunnetulla nuotilla jotakin, joka vihdoin ilmoittaisi minulle sen miehen nimen, s??dyn ja aikomukset, joka n?ytt?? niin itsep?isesti mieltyneen kova-onniseen Rosinaan."
FIGARO (j?ljitellen Rosinan ??nt?). Lauluni, lauluni putosi; juoskaa, juoskaa! (H?n nauraa.) Ah! ah! ah! ah! Oi noita naisia! jos tahdotte antaa viisautta mit? vilpitt?mimm?lle, sulkekaa h?net sis??n.
KREIVI. Armas Rosinaseni!
FIGARO. Armollinen herra, min? huomaan jo selv?sti teid?n maskeradinne syyt; te toimitatte t??ll? lemmenkauppaa aaveissanne.
KREIVI. Sin? olet siis asian j?ljill?,